Teen iättäminen

Lao Cong Shui Xian -oolong vuodelta 1999
Lao Cong Shui Xian -oolong vuodelta 1999

Mikä tee sopii iätettäväksi?

Periaatteessa mikä tahansa tee sopii iätettäväksi. Jokainen tee muuttuu ajan myötä, vaikka aina ei olekaan varmaa, muuttuuko se parempaan.

Pääsääntöisesti iätetään kuitenkin lähinnä puerhia ja muuta fermentoitua  teetä (heicha eli ”musta tee” vs. meidän tuntemamme musta eli punainen tee hongcha) sekä oolongia. Tuoreena nautittavien teelaatujen kuten vihreän ja valkoisen teen katsotaan vain pilaantuvan ajan kanssa, eikä niitä siksi iätetä tarkoituksella.

Myös mustaa/punaista teetä iätetään harvoin tarkoituksella, vaikka tähän löytyykin nykyään muutamia poikkeuksia. Todennäköisesti syynä on se, että suuri osa mustasta teestä on matalalaatuista materiaalia, joka ei juurikaan parane vanhetessaan. Markkinoilta löytyy kuitenkin myös korkealaatuista mustaa teetä, jonka ikääntymistä oli varmasti mielenkiintoista seurata.

Puerh ja muut heichat ovat kuitenkin se teelaatu, johon iättäminen kuuluu lähes määritelmällisesti. Puerhista voidaan erottaa  niin sanottu raaka puerh ja kypsä puerh. Raakaa puerhia voidaan nauttia nuorenakin, mutta silloin se on usein liian kitkerää juotavaksi. Vasta vuosien iätyksen myötä bakteerit fermentoivat raasta puerhista sopivaa. Kypsä puerh prosessoidaan lyhyessä ajassa muistuttamaan enemmän tai vähemmän ikääntynyttä raakaa puerhia. Usein kypsääkin puerhia kuitenkin iätetään jokunen vuosi, jotta fermentaation terävin kärki kerkeää taittumaan.

Mitä iättäminen on?

Teen ikääntymiseen vaikuttavat pääasiassa kolme tekijää: ilmankosteus, happi ja aika. Näitä tekijöitä kontrolloimalla iätystä voidaan pyrkiä hallitsemaan, vaikka loppujen lopuksi ikääntyminen onkin aina hallitsematon prosessi.

Ikääntymisessä on kyse fermentoitumisesta. Teen prosessoinnissa fermentaatioksi kutsutaan usein sitä tapahtumaa, joka muuttaa vihreät teelehdet mustaksi teeksi. Tässä ei kuitenkaan ole kyse varsinaisesta fermentoitumisesta, vaan hapettumisesta.

Fermentaatiossa on aina kyse mikrobisesta toiminnasta. Teekasvin lehtiin tarttuu luontaisesti mikrobeja sen ympäristöstä, mutta jos lehdet käsitellään korkeassa lämpötilassa, mikrobit voivat kuolla. Silti ympäristö ja ilma on aina sen verran täynnä mikrobeja, että ne tarttuvat ennen pitkään myös kuumassa steriiliksi muuttuneeseen teehen.

Vielä ei tiedetä tarkasti, miten teelehet tarkalleen muuttuvat fermentaation myötä. Yhden selityksen mukaan mikrobit rikkovat lehtien solukkoja ja muuttavat toiminnallaan niiden kemiallista koostumusta.

Mistä tahansa ikääntymisessä onkin kyse, tarvitsevat mikrobit työtään varten happea ja kosteutta. Jotkut mikrobit toimivat myös hapettomissa olosuhteissa, mutta tällaisesta teestä tulee välttämättäkin erilaista kuin normaalissa olosuhteissa iätetystä teestä.

Miten teetä iätetään?

Liu Bao, fermentoitu heicha 80-luvulta.
Liu Bao, fermentoitu heicha 80-luvulta.

Normaalissa olosuhteissa mikä tahansa tee ikääntyy ajan kanssa. Moni huippulaatuinen vanha tee onkin yksinkertaisesti päässyt unohtumaan varastoon vuosiksi, kunnes sen on huomattu muuttuneen erinomaiseksi.

Ikääntymistä on kuitenkin pitkään yritetty hallita edes jossakin määrin. Erityisesti puerh-teen kohdalla on haluttu pyrkiä mahdollisimman onnistuneeseen ikääntymiseen, sillä halutuimmissa puerh-kakuissa liikkuvat isot rahat.

Puerhin kohdalla ikääntymistä kontrolloidaan ennen kaikkea ilmankosteuden avulla. Kosteissa olosuhteissa tee ikääntyy nopeammin, joten nopeampaa ikääntymistä on voitu tavoitella muokkaamalla varastotiloista kosteampia. Toisaalta liian kosteissa olosuhteissa puerhin maku muuttuu nopeasti liian multaiseksi, jonka vuoksi varsinkin viime aikoina on alettu puhumaan niin sanotusta ”kuivavarastoinnista”. Hieman kuivemmissa olosuhteissa varastoidun teen ikääntyminen saattaa kestää kauemmin, mutta parhaissa tapauksissa tällainen varastointi tuottaa monipuolisemman maun kuin kosteassa varastointi.

Monissa Kiinan puerh-keskuksissa on luontaisesti hyvin kostea ilma ympäri vuoden. Vaikka kaikkialla Euroopassakin on suhteellisen kosteaa kesäisin, on meidän ilmastomme talvisin kuivahko. Siksi jotkut puerh-harrastajat ovat kehitelleet erilaisia iätyskaappeja, joissa ilmankosteus voidaan pitää vakaana ympäri vuoden. Tällainen ratkaisu tekee iättämisestä helppoa, mutta vaarana on ilmankosteuden liiallinen vakaus. Kiinassakin kosteus vaihtelee vuodenaikojen mukaan, ja tämä luontainen vaihtelu voi olla hyvin tärkeää teen laadun kannalta.

Lopuksi

Miten teetä sitten tulisi iättää? Tähän on monta vastausta, ja paras vaihtoehto riippuu teenjuojasta. Voit joko yrittää yksinkertaisesti unohtaa teen vuosikausiksi, tai voit pyrkiä säätelemään ikääntymisolosuhteita parhaasi mukaan.

Kannattaa kuitenkin pitää ikääntymisen kolme tekijää mielessä eli happi, ilmankosteus ja aika. Jos pyrkii nopeaan ikääntymiseen, teetä ei kannata ainakaan säilöä tyhjiössä. Lisäksi eri materiaalit vaikuttavat ikääntymiseen: muovipussissa tee ikääntyy eri tavalla kuin huokoisessa saviastiassa.

 

Korealainen teekulttuuri

Kiinalainen ja japanilainen teekulttuuri tunnetaan jo laajalti lännessä. Korealainen teekulttuuri sen sijaan on jäänyt vielä vähälle huomiolle, vaikka sillä onkin vähintään yhtä pitkät perinteet kuin japanilaisella teellä.

Historiaa

Teenjuontia korealaisessa maalauksessa n. 600-luvulta
Teenjuontia korealaisessa maalauksessa n. 600-luvulta

Tee kulkeutui Kiinasta Koreaan todennäköisesti buddhalaisten munkkien mukana. Tarkkaa vuosilukua teen saapumiselle on mahdotonta antaa, mutta ensimmäiset maininnat teestä uhrilahjana löytyvät jo 600-luvulta.

Ajan kuluessa tee vakiintui osaksi Korean hovi- ja temppelikulttuuria. Teetä tarjottiin uhrina esi-isille, hengille, Buddhalle sekä kuninkaille. Tee nivoutui osaksi lukuisia hoveissa, temppeleissä ja kotona suoritettavia rituaaleja. Koreasta tunnetaan kymmeniä erilaisia teeseremonioita, jotka liittyivät esimerkiksi valtiovieraiden vastaanottamiseen.

Noin 1400-luvulla korealainen teekulttuuri alkoi kuitenkin laantua. Tee koettiin vahvasti buddhalaiseksi, ja buddhalaisuutta syrjivä neo-konfutselaisuus sai teen lähes katoamaan Koreasta. Teekulttuuri selvisi kuitenkin koitoksista pienten ja syrjäisten buddhalaisten temppelien huomassa.

Vasta 1940-luvulla tee alkoi jälleen nousta suosioon Koreassa. Tämä oli suurilta osin buddhalaisen munkin Hyodangin ansiota. Hyodang muun muassa kirjoitti laajan tutkimuksen korealaisesta teestä, istutti uusia teetarhoja sekä kehitti uudenlaisen tavan prosessoida teetä. Hänen jälkeensä teekulttuuri on jälleen lähtenyt kasvamaan Koreassa.

Korealaiset teelaadut

Korealaista balhyocha-teetä
Korealaista balhyocha-teetä

Koreassa juodaan enimmäkseen vihreää teetä, joka saatetaan joko höyryttää (japanilaiseen tapaan) tai paahtaa (kiinalaiseen tapaan) poiminnan jälkeen. Erityinen Panyaro-tee valmistetaan Hyodangin kehittämällä metodilla, jonka tarkemmat piirteet on pidetty salassa.

Koreassa on myös kaksi erikoista teelaatua, jota ei löydy muualta. Nämä ovat balhyocha ja ddokcha.

Balhyocha on eräänlainen korealainen vastine oolongille tai mustalle teelle. Se on hapetettua teetä, joka on usein tummaa ja erittäin aromaattista. Balhyochan valmistuksen erityispiirre on lehtien kuivattaminen perinteisillä korealaisille lämmitetyillä lattioilla. Toisinaan kuivuneita lehtiä myös säilötään muutama kuukausi korealaisissa onggi-saviastioissa.

Ddokchalla tarkoitetaan pieniksi ja tiiviiksi kakuiksi tai ”kolikoiksi” hakattuja teelehtiä. Se muistuttaa siis kiinalaista puerh-teetä, joka sekin painetaan tiiviiksi teekakuiksi. Ddokchaa iätetään harvoin, mutta nykyään puerhin suosion vuoksi Koreassa on alettu kokeilemaan erilaisia ddokchan valmistusmetodeja ja teekakkujen iättämistä. Ddokcha on todennäköisesti hyvin vanha teemuoto ja muinaisen Tang-dynastian teen lähin vastine. Kuten Tang-dynastian teekakkuja, ddokchakin valmistettiin alunperin keittämällä paahdetuista teekakuista jauhettua hienoa teepulveria.

Linkki Chayan korealaisen teen valikoimaan

Kungfu-tee!

Pieni savinen teekannu, joka soveltuu gongfu-hauduttamiseen.
Pieni savinen teekannu, joka soveltuu gongfu-hauduttamiseen.

Kiinalainen termi kungfu tai gongfu voidaan tulkita monin eri tavoin, mutta eräs teen osalta käytetyin käännös on ”huolellinen”. Gongfu-tee merkitsee silloin huolellista teen valmistamista. Mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

Nykyisin gongfu-teellä tarkoitetaan tiettyä teen valmistamisen tekniikkaa, joka joskus samaistetaan niin sanottuun kiinalaiseen teeseremoniaan. Nämä kaksi voidaan kuitenkin myös erottaa toisistaan. Kiinalainen teeseremonia on enemmän näytösluontoista, ja siinä toimii aina erikseen isäntä ja vieraat. Gongfu-tekniikka ei taas katso osallistujien lukumäärään, vaan teetä voi gongfu-hauduttaa myös yksin.

Siitä, mitä kaikkea voidaan pitää gongfu-hauduttamisena, voidaan olla monta eri mieltä. Tänä päivänä termi on kuitenkin vakiintunut tarkoittamaan aivan tiettyä haudutusteknikkaa, joka käyttää suurta lehtimäärää pienissä kannuissa.

Gongfussa käytetyt kannut ovat usein noin 100-200ml kokoisia. Tarkoitus on käyttää sen verran kuivia lehtiä, että ne paisuessaan täyttävät koko teekannun. Tällä tavoin samoista lehdistä haudutetaan monta vahvaa kuppia, teelaadusta riippuen jopa 12 haudutusta.

Yleisin tällaisessa gongfu-haudutuksessa käytetty väline on savinen yixing-pannu, josta olemme jo aiemmin kertoneet. Samaa tekniikkaa voi kuitenkin hyödyntää aivan yhtä hyvin vaikkapa posliinisessa lasikannussa tai gaiwanissa.

Kun gongfulla tarkoitetaan ainoastaan tekniikkaa, uhkaa sen syvempi merkitys jäädä huomiotta. Gongfu eli huolellinen hauduttaminen tarkoittaa nimittäin ennen kaikkea sellaista teen valmistamista, jossa hauduttaja/juoja todella keskittyy teen valmistamiseen. Tällainen metodi lähenee parhaillaan meditaatiota.

Silloin kun gongfulla tarkoitetaan nimenomaan hauduttajan tai juojan sisäistä asennetta, ei tekniikalla tai teevälineillä ole mitään merkitystä. Pätevä teenjuoja valmistaa huolellista ja erinomaista teetä vaikka teepusseista.

Juuri tässä piilee gongfu-käsitteen kauneus. Ei ole kyse siitä, kenellä on parhaat teevälineet, paras tee tai paras vesi, vaan siitä, kuka luo parhaan teehetken sen hetkisistä olosuhteista. Gongfu on teenjuojan sisäinen asenne, joka tuo huomion tähän hetkeen ja jokaisen hetken arvokkuuteen.