Kiinan teekeisari

Songhuizong3

Song-dynastian Kiinan keisari Huizongin (1082-1135) erikoinen elämä ja traaginen kuolema on antanut aiheen usealla kiinalaiselle tarinalle. Hänet tunnetaan suurena taiteenrakastajana, joka paitsi maalasi ja kirjoitti runoja myös tuki valtakuntansa taiteilijoita huomattavilla summilla. Huizong oli myös harrakas teenjuoja, jonka vuoksi häntä arvostetaan myös eräänä suurista teemestareista.

Huizong oli edesmenneen isänsä ja edeltävän hallitsijan keisari Shenzongin yhdestoista poika. Huizong ei siis sijoittunut korkealle vallanperimyslistassa. Kenties juuri sen vuoksi hän omisti elämänsä mieluummin kauneuden vaalimiseen kuin sotilaallisten ja poliittisten taitojensa kehittämiseen.

Kaikki muuttui, kun Huizongin vanhempi veli keisari Zhezong kuoli vuonna 1100 ilman perillistä. Nyt Huizongin oli otettava vastuulleen koko valtakuntansa hyvinvointi.

Hovin sisällä keisari opittiin pian tuntemaan ennen kaikkea suuresta haaremistaan, ylellisistä juhlistaan sekä mittavasta taidekokoelmastaan. Kerrotaan myös tarinoita, jonka mukaan Huizongilla oli tapana karata hovista nähdäkseen tavallisia ihmisiä ja tavatakseen naisia.

Kiinan keisareille on jo pitkään ollut merkittävä rooli teen tuotannossa. Viimeistään Tang-dynastialta (618-907) saakka kevään ensimmäinen teesato on aina tarjottu keisarille niin sanottuna tribuuttiteenä. Usein kokonaisten teeviljelmien sato oli varattu pelkästään keisarin ja hänen hovinsa käyttöön.

Huizong kuitenkin vei keisarillisen teekulttuurin entistä korkeammalle tasolle. Vuonna 1107 hän kirjoitti teeteoksen Da Guan Cha Lung, jota on sittemmin tultu pitämään eräänä merkittävimmistä teeklassikoista, joka arvossaan jää toiseksi vain Lu Yun Cha Jingille. Teoksessaan Huizong esittää yksityiskohtaisesti Song-dynastian teekulttuurin eri piirteitä aina teen kasvattamisesta teen valmistamiseen saakka. Koska keisareiden ei ollut sallittua poistua palatsistaan, on erityisesti teenviljelyä koskevien asioiden tarkka kuvailu Huizongin teoksessa erittäin yllättävää.

Huizonginidyllinen hovielämä loppui äkkiä, kun Manchurian Jin-dynastian armeija kukisti keisarillisen armeijan vuonna 1125. Tämä pakotti Song-dynastian hallitsijat vetäytymään etelään, jonka vuoksi tuon aikajakson Song-dynastiaa kutsutaan eteläiseksi Songiksi. Huizong ei kuitenkaan kerennyt paeta, vaan hänet perhe ja hovi mukaan luettuna kuljetettiin pohjoiseen manchudynastian pääkaupunkiin. Yhden Huizongin pojista onnistui paeta etelään, jossa hänestä tuli eteläisen Song-dynastian ensimmäinen keisari.

Viimeiset vuodet elämästään Huizong vietti vangittuna kaukana kansastaan. Vielä vankilassakin hän jatkoi runojen sepittämistä, joiden tyyliä leimaa murheellisuus sekä kaipuu takaisin hänen nuoruutensa yltäkylläisyyteen.

 

 

Tiibetiläinen voitee

800px-Yak_Butter_Tea_-_Shuzheng_Tibetan_Village

Tiibetiläinen voitee, joka valmistetaan perinteisesti jakinmaidosta ja -voista, on yksi niistä useista paikallisista tee-erikoisuuksista, joita ympäri maailmaa tavataan.

Vaikka maku saattaa vaatia totuttelua ”normaaliin” teehen tottuneelta, on tiibetiläinen tee kiinnostava kokemus niille, jotka haluavat oppia lisää teekulttuurista.

Voiteetä juodaan eniten Himalajan alueen kansojen keskuudessa, mutta maahanmuuton myötä tiibetiläistä teetä nautitaan nyt ympäri maailmaa. Voiteetä kannattaa kokeilla myös tiibetiläisen tai nepalilaisen aterian jälkeen tasapainottamaan ruuan mausteisuutta.

Voiteen perusraaka-aineet ovat maito, tee, voi ja suola. Teen erikoinen maku juontaa sen valmistuksessa perinteisesti käytetystä jakinmaidosta ja -voista sekä ikääntyneestä puerh-teestä. Suomalaisista raaka-aineista valmistettu voitee on maultaan paljon miedompaa.

Perinteinen valmistus aloitetaan keittämällä puerh-teetä vedessä usean tunnin ajan. Kun lehdet siivilöidään pois, jäljelle jää eräänlainen öljymäinen teetiiviste, jota voidaan säilöä erillisissä astioissa. Varsinaisen voiteen valmistusta varten tätä teetiivistettä lisätään pieni määrä puiseen kirnuun yhdessä suolan, kuuman maidon tai veden ja voin kanssa. Nykypäivänä kirnun voi korvata helposti tehosekoittimella tai vatkaamalla seosta käsin. Kirnuamisen jälkeen valmis juoma voidaan kaataa kuppeihin.

Tällä tavalla valmistettu tee sisältää runsaasti teen antioksidantteja, kofeiinia sekä hieman kaloreita voista ja maidosta. Kyse onkin periaatteessa ohuesta keitosta, josta Himalajan kansat ovat saanneet paljon niitä ravintoaineita, joita alueen ruokavaliosta muuten puuttuu. Voitee onkin ollut satojen vuosien ajan olennainen osa Himalajan kansojen ruokavaliota. Perinteisesti kiinalaiset pitivät rajan takaiset ”barbaarikansat” tyytyväisinä maksamalla näille eräänlaista suojelurahaa teekakkuina, niin sanottuna rajateenä.

Tee ei pitänyt rajakansoja tyytyväisinä ikuisesti. 1600-luvulla Manchurian kansat valloittivat Kiinan ja perustivat Qing-dynastian, viimeisen Kiinan keisarillisista dynastioista ennen vallankumousta. Tuona aikana voiteetä juotiin myös keisarin hovissa, jota kiinalaiset voiteetä barbaarisena jäänteenä pitäneet oppineet kammoksuivat.

 

 

Parempi vesi = parempi tee

800px-Tetsubin_2005

Veden tärkeyttä teessä ei voi painottaa tarpeeksi. Kun pitelet käsissäsi höyryävän kuumaa kuppia teetä, on itse asiassa vain 1% nesteen ainesosista peräisin teelehdistä.

Vanhan kiinalaisen sanonnan mukaan täydellinen vesi tekee huonompilaatuisestakin teestä erinomaista, kun taas huonolaatuinen vesi pilaa kaikista parhaimmatkin teelehdet. Siksi täydellistä haudutusta etsivän teenjuojan tulee aivan ensimmäiseksi kiinnittää huomiota vetensä laatuun.

Kiinalainen teekulttuuri tunnistaa monta erilaista vettä niiden alkuperän mukaan. Vanhastaan parhaimpana on pidetty lähdevettä, joka mieluiten virtaa vuorilta kivikkoisesta maaperästä. Tällaisen veden ajateltiin kantavan mukanaan vuorten puhdasta energiaa.

Seuraavaksi parhaana vaihtoehtona  muinaiset kiinalaiset pitivät jokivettä. Vettä ei kuitenkaan tullut kerätä mistä tahansa joenmutkasta, vaan mieluiten mahdollisimman kaukaa ihmisasutuksesta. Tänä päivänä jokivettä tuskin voi suositella teen valmistamiseen, ellei voi olla täysin varma veden puhtaudesta.

Viimeinen vaihtoehto muinaisen kiinalaisen teeviisauden mukaan on kaivovesi. Kaivovettä ei suosittu ensinnäkin sen takia, että ne sijaitsivat usein paikalla, johon esimerkiksi peltojen jätevedet valuivat. Lisäksi kaivovesi ei ole kiinalaisen filosofian mukaan ”eläväistä”, sillä se seisoo paikallaan toisin kuin lähde- tai jokivesi.

Aikojen saatossa teenystävät ovat käyttäneet teen valmistamiseen myös lumesta, jäästä sekä sateesta kerättyä vettä.

Keinoja vedenlaadun parantamiseen

Kaikilla kiinalaisilla ei tietenkään ollut pääsyä korkealaatuiseen lähdeveteen tai edes hyvälaatuiseen jokiveteen. Silloin teenjuojat ovat turvautuneet erilaisiin keinoihin parantaakseen vetensä ja siten myös teensä laatua.

Ensimmäinen keino, jota monet teenjuojat edelleen hyödyntävät, on veden seisottaminen. Kun veden annetaan seisoa avoimessa astiassa esimerkiksi yön yli, sen epämiellyttävät tuoksut (tai hanaveteen lisätyt kemikaalit) pääsevät haihtumaan pois.

Avoimessa astiassa vesi saa myös hengittää, joka on kiinalaisen ajattelun mukaan tärkeää veden elinvoiman ylläpitämiseksi. Tätä ei pidä tulkita vain taikauskoksi, sillä tutkimusten mukaan hapekas vesi vapauttaa paremmin teen aromeita kuin vähähappinen vesi.

Veden seisottamisessa on myös toinen etu. Nimittäin vedessä olevat roskat ja muut raskaat hivenaineet painuvat silloin pohjalle, jättäen pintakerrokseen hapettunutta ja puhdasta vettä. Kun juoja haluaa hauduttaa itselleen teetä, hän voi yksinkertaisesti kauhaista puhdasta vettä astian pinnalta, jättäen raskaamman veden astian pohjalle.

Toisaalta vettä voidaan myös filteröidä erilaisten materiaalien avulla. Perinteisesti tänä suodatusmateriaalina on toiminut joko savi tai bambuhiili. Kun vettä seisotetaan saviastiassa, saven huokoset imevät vedestä sen epätoivottuja ainesosia ja samalla lisäävät veden mineraalipitoisuutta. Bambuhiilet ovat edelleen suosittuja teenjuojien keskuudessa. Niiden mikroskooppiset huokoset poistavat tehokkaasti vedestä kalkkia sekä muita epäpuhtauksia.

Yksi kaikkein perinteisimmistä tavoista parantaa teetä on, hieman yllättäen, suola. Jo teen pyhimykseksi tituleerattu Lu Yu suositteli lisäämään teehen hippusellisen suolaa, vaikka hän kaihtoikin teen pilaamista muilla aineilla kuten kasviksilla tai hedelmillä. Suola voi korostaa makua, tasapainottaa suutuntumaa sekä vähentää teen kitkeryyttä. Varo kuitenkin käyttämästä liikaa suolaa!

Jos olet tosissasi teesi suhteen, saatat haluta kokeilla vielä yhtä keinoa parantaa veden laatua: hopeaa. Hopean on pitkään ajateltu vaikuttavan veteen siten, että lopputuloksena on puhdas ja suutuntumaltaan erinomainen hwikaudutus. Tätä varten jopa valmistetaan hopeasta tehtyjä vesipannuja, jossa teevesi keitetään. Jos et kuitenkaan ole valmis investoimaan satoja euroja hopeiseen vesipannuun, voit lisätä muutaman raakahopeahippusen veden sekaan joko keittämisen aikana tai veden seisottamisen aikana.

Teevälineiden puhdistus

dahongbao_1

Teevälineiden huoltaminen on tärkeää, jos haluaa pitää välineet hyvässä kunnossa mahdollisimman pitkään. Erityisen totta tämä on niille juojille, jotka hankkivat arvokkaampia teevälineitä. Hienoa teekannua ei esimerkiksi kannata ostaa, jos sen vain aikoo pilata huonolla käsittelyllä.

Teekannut, -kulhot ja -kupit vaativat puhdistamista sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi jokaisen teesession jälkeen lehdet täytyy siivota kannusta. Tämä täytyy tehdä suhteellisen nopeasti, jottei homeriski kasva, jolloin kyse on lyhyen aikavälin huollosta.

Pitkän aikavälin huollosta voidaan puhua silloin, jos puhdistustoimen suorittamatta jättäminen ei heti uhkaa vaurioittaa teevälineitä. Esimerkiksi kalkeuttumisen estämiseen tähtäävät toimenpiteet lukeutuvat tähän ryhmään.

Lyhyen aikavälin puhdistus

Varsinkin silloin kun puhutaan savisista, lasittamattomista teekannuista, yksi sääntö pätee ylitse kaiken: älä koskaan pese teekannua saippualla. Saippua nimittäin imeytyy kannun savihuokosiin, jolloin saippuan mausta ja tuoksusta ei välttämättä koskaan pääse eroon. Posliinia, lasitettua savea tai lasia voi kuitenkin hyvin pestä saippualla ilman pelkoa teevälineiden vaurioitumisesta.

Teekannua ei välttämättä tarvitse edes huuhtaista. Teekannu imee pikkuhiljaa itseensä teen aromia ja makua. Aromit jatkavat imeytymistään myös sen jälkeen, kun valmis tee on on kaadettu pois, eikä kannua siksi kannata huuhdella. On parempi vain poistaa teelehdet ja antaa teen imeytyä saveen omaan tahtiinsa.

Jos omistat valurautaisen vesipannun eli tetsubinin (sellaisen, joka on tarkoitettu veden keittämiseen eikä hauduttamiseen), muista teen juomisen jälkeen kaataa vesi pois pannusta ja asettaa pannu hetkeksi kuumalle hellalle ilman kantta. Täten kosteus haihtuu pois pannusta, eikä rauta pääse ruostumaan yhtä helposti.

Kun pidät huolta näistä askeleista jokaisen teehetken jälkeen, teevälineet odottavat sinua puhtaina ja raikkaina jokaista uutta teehetkeä varten.

Pitkän aikavälin puhdistus

Suomessa vedenlaatu on erittäin hyvä, eivätkä kalkkiongelmat ole meillä ole siksi kovin yleisiä. Jos kuitenkin satut asumaan paikalla, jossa vedenlaatu on kovaa, kannattaa pitää huolta siitä, ettei kalkki pääse kerääntymään vedenkeittimeen, teekannuun ja teevälineisiin.

Kalkkia voi estää esimerkiksi filtteröimällä veden ennen sen keittämistä. Hyvin varustelluista tavarataloista löytyy yleensä useamman mallisia vesifilttereitä, jotka toimivat hyvin tähän tarkoitukseen. Seisota yksinkertaisesti vettä muutama tunti tai yön yli filtterin kanssa jossain avonaisessa astiassa, poista filtteri ja keitä.

Kalkki ei ole vaarallista, mutta se voi tehdä teen mausta epäselkeämmän. Lisäksi vedenkeittimeen tiivistyneet kalkkikerrokset voivat lohjeta ja päätyä aina teemaljaan saakka. Äärimmäisessä tapauksessa jopa koko teekannun nokka voi tukkeutua kalkista.

Ajan kanssa myös teemaljan reunoille pinttyy likaa, joka näyttää varsin epähoukuttelevalta. Jälleen kerran liasta ei ole välitöntä vaaraa, mutta se voi vaikuttaa teen makuun. Pinttyneen teelian saa onneksi helposti irti hammastahnalla.

 

Teehetken viisi elementtiä (osa II)

wuxing

Kiinalaisessa kulttuurissa tunnetaan viisi elementtiä eli puu, tuli, maa, metalli ja vesi. Jokainen elementti joko synnyttää toisen elementin tai heikentää sitä, jonka vuoksi harmonia syntyy vain silloin kun elementit asetetaan oikeaan järjestykseen.

Elementit synnyttävät toisensa seuraavan kaavan mukaan niin, että edellinen luo sitä seuraavan: puu, tuli, maa, metalli ja vesi. Puu ruokkii liekkiä, joka polttaa puun tuhkaksi. Ajan kanssa tuhkasta tiivistyy metallia, joka ”ottaa kiinni maahan imeytyvän veden”.

Elementtien heikentävät suhteet menevät näin: vesi heikentää tulta, tuli metallia, metalli puuta ja puu maata. Vesi sammuttaa liekin, tuli sulattaa metallin, metalli (kirves) katkaisee puun ja puu kasvaessaan imee maasta sen ravinteet.

Artikkelin edellisessä osassa kerroimme, mitä elementtejä erilaiset teehen liittyvät asiat ilmentävät. Teefilosofian mukaan täydellinen teehetki syntyy vasta kun kaikki viisi elementtiä ovat läsnä. Lisäksi elementit täytyy kuitenkin pistää oikeaan järjestykseen tai muuten niiden energinen tasapaino järkkyy.

Elementtien järjestys

Aloitetaan puusta. Yllä esitetystä kaaviosta näkyy, että puu sijoittuu veden ja tulen väliin. Lisäksi metalli heikentää puun energiaa. Teefilosofiassa puuelementti nähdään ennen kaikkea teelehdissä. Siten on luonnollista, että puu eli lehdet asetetaan veden ja tulen eli lämmön väliin. Sen sijaan teelehtien säilyttämistä metallisissa astioissa ei suositella sen vuoksi, että metallin voimakas energia saattaa pilata teelehdet.

Puun voi nähdä myös hiilessä, joka saa aikaan lämmön (tuli), joka puolestaan lämmittää vesipannun (maa, silloin kun pannu on valmistettu savesta).

Tuli heijastuu ennen kaikkea hiillokseen, jolla vesipannua lämmitetään. Nykypäivänä myös sähköisen vedenkeittimen luovuttama lämpö näyttäytyy tulena. Tuli heikentää metallia, jonka vuoksi metallisia vesipannuja suositellaan lämmitettäväksi hiilloksella. Metallin energian ajatellaan nimittäin olevan niin voimakasta, että se voi peittää teen ja veden energiat alleen.

Maalla tarkoitetaan useimmiten teekannua tai savista vesipannua, mutta sillä voidaan tarkoittaa myös hiiltä. Tätä voi perustella sillä, että puuta poltettaessa siitä syntyy puuhiiltä. Maa heikentää veden energiaa ja sen vuoksi maalla voidaan säädellä veden laatua. Puhtaita hiilenpalasia (esimerkiksi aktiivihiili) voidaan käyttää liian ”voimakkaan” veden neutralisoimiseen. Tai vettä voidaan säilyttää savisessa astiassa, jolloin veden energia neutralisoituu.

Metalli näkyy teehetkessä lähinnä tetsubineissä eli metallisissa vesipannuissa. Kuten edellä mainittiin, metallin ajatellaan kuitenkin olevan niin voimakasta, että se voi peittää veden energian alleen. Siksi tarvitaan tulta kesyttämään metallin energiaa. Täten on luonnollista asettaa metalli tulen ja veden väliin eli keittää vesi metallisessa pannussa.

Vesi on teehetkessä itsestäänselvää. Vesi on välttämätön elementti teehetkessä, sillä sitä tarvitaan teelehtien hauduttamiseen. Terve järki sanoo myös sen, ettei vettä kannata tuoda tulen lähelle, ellei liekkiä tai hiillosta tarvitse turvallisuussyistä sammuttaa.

Tässä on esitelty teehetken elementteihin liittyvät perusteet. Teefilosofia sisältää vielä runsaasti hienovaraisempia ohjeita siitä, miten elementeillä luodaan harmoninen teehetki. Kiinnostuneiden kannattaa tutustua asiaan verkon ja kirjojen välityksellä.