Miten tee vaikuttaa aivoissa?

Lue miten tee vaikuttaa avioissa.

Tee sisältää runsaasti erilaisia vaikuttavia ainesosia, jotka toimivat aivoissa eri tavoin. Yksikään näistä ainesosista ei ole yksin vastuussa teen vaikutuksista, mutta toisiinsa yhdistettyinä ne luovat sen ainutlaatuisen kokonaisuuden, jota teenystävät ovat oppineet rakastamaan.

Teen sisältämän kofeiinin ja sen sukuisten ainesosien pääasiallinen vaikutustapa on niin sanottujen adenosiinireseptorien estäminen. Adenosiini aiheuttaa ihmisissä väsymyksen tunnetta, ja sitä estämällä kofeiini pystyy saamaan aikaan miedon tunteen piristymisestä.

Toinen teen pääasiallisista ainesosista, l-teaniini, sen sijaan rentouttaa mieltä ja kehoa. Se toimii vastapainona kofeiinille, sillä sen on osoitettu vähentävän jotain kofeiinin haittavaikutuksista. Teaniinin tarkasta vaikutustavasta ei ole yksimielisyyttä, mutta sen on osoitettu muun muassa aktivoivan gaba-a-reseptoreita. Muun muassa rauhoittavat lääkkeet toimivat gaba-reseptoreiden kautta.

Lisäksi teaniinin on osoitettu estävän niin sanottuja NMDA-, AMPA- ja kainaattireseptoreita. Näillä on monenlaisia vaikutuksia kehossa – NMDA-reseptorien on muun muassa osoitettu hidastavan riippuvaisuuksien syntymistä.

Yksi teen mielenkiintoisimmista vaikutuksista on teaniinin on kyky lisätä aivojen alfa-aaltojen osuutta. Alfa-aaltoja esiintyy silloin, kun mieli on rentoutuneessa ja virkeässä mielentilassa, esimerkiksi meditoitaessa. Itä-aasialaisissa kulttuureissa teen ja meditaation yhteyttä onkin korostettu vuosisatojen ajan,

Kofeiinin ja teaniinin lisäksi yksi teen tärkeimmistä ainesosista on nimeltään EGCG. Myös tämä ainesosa toimii aktivoimalla gaba-a-reseptoreita, mutta lisäksi se on vahva antioksidantti, joka suojaa aivoa vaurioitumiselta.

Lisäksi teellä on runsaasti vaikutuksia, joita ei ainakaan nykytietämyksellä voida laittaa tietyn ainesosan syyksi. Teen on esimerkiksi osoitettu vapauttavan dopamiinia, noradrenaliinia sekä serotoniinia aivoissa. Dopamiinia vapautuu silloin kun teemme jotain palkitsevaa ja sillä on myös piristäviä vaikutuksia, kuten noradrenaliinillakin. Serotoniini sen sijaan vaikuttaa mielialaan, muun muassa monet masennuslääkkeet toimivat säätelemällä serotoniinin toimintaa. Teen onkin osoitettu auttavan masennuksessa, joka voi olla serotoniinin ansiota.

Miten välttää teen kitkeryys?

tee

Taannoin mediassa kerrottiin, että suomalaisten suurin virhe teenvalmistuksessa on ylihauduttaminen. Tämä johtaa haudutukseen, jonka maku on niin kitkerä, että se peittää kaikki muut maut alleen.

Valitettavasti usein kun teetä tarjoillaan esimerkiksi kahviloissa , kyseessä on juurikin tämänkaltaista kitkerää litkua. Virhe on kuitenkin korjattavissa helposti, joten jos sinusta tuntuu, että kaikki tee maistuu kitkerältä ja mitäänsanomattomalta, älä vielä luovuta teen suhteen.

Teehaudutuksen kemiaa

Teekasvi on kemialliselta koostumukseltaan hämmästyttävän monipuolinen. Teelehti sisältää kymmeniä tuhansia niin sanottuja polyfenoleita, joiden luontainen tehtävä on suojata teekasvia hyönteisiltä.

Suurin osa teen polyfenoleista kuuluu flavonoidejen ryhmään, jotka osaltaan vastaavat teen antioksidanttisista vaikutuksista. Flavonoidit sisältävät vielä alaluokan nimeltään flavanolit, jotka tunnetaan myös nimellä tanniini.

Suuri osa teen polyfenoleista on maultaan kitkeriä ja niiden tarkka koostumus määrittää osaltaan tietyn teelaadun makuprofiilia. Pienissä määrin ne rakentavat teen makua, mutta kun tee hautuu liian pitkään ja teehen uuttuu liikaa polyfenoleita ja muita ainesosia, tee muuttuu erittäin kitkeräksi.

Teelehti sisältää myös runsaasti erilaisia aromaattisia yhdisteitä, jotka osaltaan antavat kullekin teelaadulle sen ainutlaatuisen maun. Nämä aromaattiset yhdisteet liukenevat veteen polyfenoleita nopeammin, ja siksi teessä liian heikon ja liian voimakkaan haudutuksen raja on niin häilyvä.

Taitava teenhauduttaja kiinnittää huomiota siihen, kuinka nopeasti aromikkaat ainesosat hautuvat lehdistä veteen ja milloin uutos käy niin voimakkaaksi, että tee menettää parhaan makunsa tai huonoimmassa tapauksessa muuttuu kitkeräksi. Koska jokainen teelaatu on erilainen, täytyy jokainen tee oppia tuntemaan, jotta sen osaa hauduttaa parhaalla mahdollisella tavalla.

 

Neljän senchan suora

01

Alkusyksystä olen juonut paljon mustaa ja vahvasti maustettua teetä. Muina vuodenaikoina en hirveästi kaipaile mustaa teetä, ehkä juon koko vuoden kiintiöt täyteen syys-lokakuussa. Pari viikkoa sitten se kuuluisa kiintiö tuli taas täyteen. Ensin huomasin täyttäväni teekuppia omenamehulla, sitten tuorepuristetulla omenamehulla, sitten huomasin ostaneeni litrahinnaltaan nelinumeroista hajuvettä eikä mikään enää maistunut muulle kuin Guccin Guiltylle. Sen jälkeen join hetken soijamaitoa. Sitten halusin taas teetä.

Sencha ja minä tapasimme ensimmäisen kerran kun olin 14-vuotias. Se oli niitä aikoja, kun olin juuri löytänyt irtoteen ja olin juuri pääsemässä jyvälle lämpötilojen vaikutuksesta teen hauduttamisessa. Luulen, että kouvolalaisesta lahjatavaraliikkeestä ostamani 50 gramman pakkaus oli ensimmäinen kosketukseni maustamattomaan vihreään teehen. Siitä oli tuoreus aika kaukana eikä laatu ollut loistavaa, mutta sinä talvena se oli parasta mitä minulla oli. Se jätti minun makuaistiini pysyvän jäljen.

En olisi voinut silloin edes kuvitella tätä neljän senchan suoraa edessäni nyt. Join teetä peläten makuvaihtoehtojen alkavan lähikaupan pusseista ja loppuvan kouvolalaisen lahjatavaraliikkeen hyllyille. Koskaan en ole ollut iloisempi ollessani väärässä. Oli hurjaa tajuta, että samalla tavalla kuin nyt kupissani Sencha Fukujyu maistuu keinuvalle elokuiselle viljapellolle lapsuudenkotini edessä, on Aasiassa samalla tavalla pelto täynnä teetä kuin täällä ohraa, ja että Japanissa voi olla tyttö joka asuu teepellon reunalla. Ehkä hän löytää Sencha Fukujyun maun pehmeydestä kirpeyden, kuin enteen tulevasta. Ja ehkä samalla tavalla Tokiossa voi olla nainen joka maistaa teekupissaan saman täyteläisyyden, ehkä hänkin löytää kepeän suutuntuman alta saman paksun koti-ikävän.

02

sencha fukujyu
Sencha Fukujyu

Olin ehtinyt jo monta päivää pohdiskella japanilaisen senchan syvintä olemusta, kun äiti kävi kylässä. Kertoi nähneensä painajaista, jossa muutama juhlavieras oli yllättäen saapunut pari päivää ennakkoon. Ei siinä muuten mitään, mutta yksikään kakku ei ollut vielä valmis. Ei ollut mitään tarjottavaa. Pakasteestakin oli kaikki pullat syöty. Jäin siinä miettimään, että niin, eipä mullakaan ole koskaan mitään tarjottavaa kellekään. Paitsi teetä. Aina pelkkää teetä.

Hetken aikaa mietin, että pitäisikö tässä nyt tuntea syyllisyyttä kun kaapista löytyy ehkä muutama kuiva digestivekeksi jos sitäkään. Ja teetä. Mutta milloin pelkkä tee on ollut vain teetä?

Sencha Yamato
Sencha Yamato

Pullattomasta pöydästä painajaista nähnyt äitini juo mitä tahansa mustaa teetä missä tahansa muodossa. Olen aina välillä maistattanut sillä kevyempiä makuja, tulos on ollut aina huono tai sitten yritys on jäänyt kokonaan tuloksettomaksi. Kun tarjosin äidille kuivia keksejä ja Sencha Yamatoa, olin siis jo valmiiksi luopunut toivosta. Olin luullut, että äiti maistaisi senchoissa vain meren ja vähän levää, mutta ei, hän sanoikin teen olevan oikein pehmeää eikä ollenkaan yhtä tikkumaisia kuin ne, mitä olin hänelle joskus aiemmin juottanut. Ilmeeni olisi varmaan ollut kuvaamisen arvoinen. Tuijotin teekuppia silmät lautasina. Ei siinä, kyllä tiesin että Sencha Yamato on hyvää, mun mielestä sen maku on pehmeämpi kuin kissan tassu, mikä on aika paljon sanottu minun suustani, en vain osannut odottaa sitä äidin suusta. Mitä enemmän juon tätä, sitä enemmän huomaan ajattelevani keväistä niittyä jolla jokainen kukka on valkoinen. Mietin kuinka paljon makeampi ja täyteläisempi suutuntuma olisi jos en tupakoisi. Onneksi teekuppi kädessä on helppo antaa itselleen anteeksi.

Sencha Kura
Sencha Kura

Siinä missä Sencha Yamato on kaunis kevät, on Sencha Kura vehreä kesä, lomapäivä meren rannalla, makaat nurmikolla puun varjossa, kesä on raukea ja makea, märkä merituuli koskettaa jotain sisälläsi kuin pyytäen sinua päästämään irti. Sencha Kuran kosketus on paksu, sen makeudessa on särmää, sen täyteläisyydessä on lujuutta. Makaat nurmikolla puun varjossa ja olet unohtanut, että lomasi loppui jo, olet unohtanut myös että on marraskuu ja nurmikko on kuollut. Mutta se on ihan ymmärrettävää.

Jotenkin ymmärrän, ettei tätä makua ole saatu tai haluttu saada hajuvesipurkkiin. Olisihan se vähän outoa: litrahinnaltaan nelinumeroinen parfyymi, jonka makeassa tuoksussa olisi aavistus suolaa ja merilevää ja jonka etiketissä lukisi KURA. Suomalaiset miettisivät Stockmannin hyllyllä että mitä nyt taas, tuolla on tiet täynnä loskaa, taivaalta sataa ilmaiseksi räntää.

Maistaessani Sencha Kagoshimaa tuli sellainen tunne, että pitäisi alkaa halailla puita. Tunteen voimakkuus yllätti minut ja tarkistin etiketin: diagnoosin virallinen nimi on ”pähkinäinen.” Kagoshiman maku on senchaisen ruohoisa mutta siinä on jo enne ruskasta. Teekuppini mielenmaisemassa aurinko laskee korjattujen mutta kyntämättömien peltojen taakse, ilmassa on jo kirpeyttä, maku on paksu mutta tuntuma tasaisen kepeä. Sencha Kuraa juodessasi unohdat lomasi loppuneen jo, mutta Kagoshimaa juodessasi unohdat olevasi edelleen työtön.

Sencha Kagoshima
Sencha Kagoshima

Kun minulle tulee vieraita, minulla on tarjottavaksi pelkkää teetä. Mutta milloin pelkkä tee on ollut vain teetä? Parhaimmillaan tee on pelkkää teetä.