Paahteinen tee-erikoisuus: Kyobancha!

kyobancha

Yksi erikoisemmista japanilaisista teelaaduistamme on nimeltään Kyobancha. Kyseinen tee on niin harvinaista, että tuskin löydät sitä mistään muualta Suomesta!

Kyobanchan nimi johtaa sen kasvualueesta ja tuotantotavasta. Ensimmäinen tavu juontaa juurensa yhdestä Japanin perinteisimmistä teenviljelyalueista eli Kiotosta (Kyoto). Toinen osa teen nimestä johtuu siitä, että lehdet korjataan vasta myöhään keväällä tai kesällä. Tätä myöhempään poimittua teetä kutsutaan banchaksi ja se on laadultaan vaatimattomampaa kuin kevään varhaisempi poiminta.

Usein teenviljelijät tuottavat vain pieniä määriä Kyobanchaa omaan käyttöönsä. Teelehdistä voi päätellä paljon siitä, miten se eroaa normaalista japanilaisesta teestä. Ensinnäkin se on paahdettu voimakkaasti. Paahtaminen muuttaa lehdet vihreistä ruskeiksi ja antaa teelle karamellisen ja savuisen maun.

Paahtamisen ansiosta Kyobanchassa on myös erityisen vähän kofeiinia. Sitä sanotaankin akachan banchaksi eli kirjaimellisesti vauvateeksi, sillä siinä on niin vähän kofeiinia, että se sopii myös lasten juotavaksi.

Kenties piirre, joka erottaa Kyobanchan selviten muusta japanilaisesta teestä, on lehtien koko. Koska Kyobanchan lehdet poimitaan vanhempina, ne jätetään pyörittämättä neulasmaiseen muotoon. Tuloksena on kaunis, mutta erittäin hauras ja ilmava tee.

Vaikka Kyobanchan lehdet ovat kevyitä, niitä ei tarvita paljoa teekupin valmistamiseen. Paahteinen ja makea, hieman kinuskiin viittaava maku tarttuu nimittäin helposti lehdistä veteen. Koska lehdet ovat niin kookkaita, tee on parasta teekannussa tai suuressa siivilässä valmistettuna.

Riippumatta siitä oletko uusi teenystävä vai harras japanilaisen teen kuluttaja, tarjoaa Kyobancha mielenkiintoista ja terveellistä vaihtelua teevalikoimaasi.

Linkki tuotteeseen

Minä ja musta tee

20160324_154252
Curly, Taiwan

20160324_154121

Musta tee on minulle vieras maailma. Olen viettänyt lähes pari kuukautta miettien, miten kuvailla maailmaa jonka kieltä en tunne. Olen yrittänyt löytää sanoja sille, miksi voin juoda vihreää teetä päivässä monta kannullista, mutta miksi musta tee saattaa jäädä puolikkaaseen kannuun. Useimmiten haudutan mustaa teetä kyläileville ystävilleni, joista hämmentävän moni on mieltynyt maustettuun mustaan, harvoin itselleni.

Nämä kysymykset ovat kieppuneet mielessäni siitä lähtien kun löysin teemaailman, heti kun opin tuntemaan ja tunnistamaan makuja ja teelaatujen eroja. Erityisesti ne ovat pinnalla syksyisin. Kun valo vähenee, juon koko vuoden edestä millä tahansa maustettua mustaa teetä. Viime syksynä sain kummallisen himon Earl Greyhin. Koko juttu on täysin selittämätön. Ystäväni epäilivät minun menettäneen viimeisetkin järjen rippeeni. En juonut viikkoihin juuri mitään muuta kuin kannuittain Earl Greyta. Kausi loppui yhtä selittämättömästi seinään kuin oli alkanutkin.

Nämä kuluneet pari kevätkuukautta olen kieppunut kolmen erilaisen mustan teen ympärillä: ensimmäinen niistä, taiwanilainen Curly, jäi kyllä sydämeeni ja teehyllyyni. Siinä on, se, että Curly on rullattu kuin oolong tee mutta hapetettu kuin musta. Yhdistelmä on kovin kiehtova ja pehmeä. Oolongin elementit maistuvat paksussu ja saumattomassa suutuntumassa. Jälkimaku jäi kiertelemään suuhun niin pitkäksi aikaa, että oli pakko ottaa sekuntikellolla aikaa: nielaisemisen jälkeen maistoin teen kielelläni vielä 30 sekunnin jälkeenkin. Etiketissä lukee, että muistuttaa maultaan perinteistä Assamia, mutta minun on paha siihen sanoa mitään kun en oikeastaan ole olenkaan varma mille perinteinen Assam maistuu.

Sitten tämä Jin Hao Dian Hong, joka mulla on juuri nyt teekupissa tässä edessäni. Tämä vaikuttaa vaaralliselta siinä mielessä, että olen jo muutaman läppärin tuhonnut läikyttämällä teet näppäimistölle. Yritän olla varovainen. Jin Hao Dian Hongin etiketissä lukee, että ”tämä on roteva tee, jonka tuoksussa on maltaisuutta ja heinää — havaittavissa viljaisuutta, hunajaa ja suklaata.” Rotevuudesta olen jokseenkin eri mieltä, mutta muutoin kyllä allekirjoitan tämän täysin. Etenkin tuon suklaan. Joskus niinä muinaisina vuosina joina kouvolalaisen lahjatavaraliikkeen teevalikoima oli ainoa kosketukseni teehen, ostin jotakin minkä ruskea etiketti huusi että suklaa. Tietysti petyin. Nyt se tuli mieleeni siitä, että tämä kiinalainen maustamaton musta tee kädessäni maistuu enemmän suklaalta kuin se, jonka maun piti olla pelkkää suklaata. Tietenkään tee ei voi maustua Fazerin Siniseltä, mutta jokin kaakaovoin tapainen Jin Hao Dian Hongin viljapeltomaisuuden takana maistuu.

20160125_151727
Keemun Hong Mu Dan

Ja sitten Keemun Hong Mu Dan, nätit pienet mustat teekukat, jotka tekivät vaikutuksen vieraileviin sukulaisiin. Sen lisäksi, että maku on mukavan hunajainen ja konstailematon, sellainen jota kaikkien oli helppo juoda ja josta kaikki helposti tykkäsivät, tämän hauduttaminen sopii tunareille. Omissa käsissäni musta tee kitkeröityy helposti. Olen tottunut vihreän teen kanssa olemaan tarkka, mutta mustan teen hauduttamisen kanssa menetän helposti hermoni. Ensin haudutan liian laimeaa teetä. Sitten kiroilen kitkeröitettyäni koko kannun. Keemun Hong Mu Danin kitkeröittämiseen vaadittiin sata astetta ja puoli tuntia. Ja kyllä, kun sanon puoli tuntia, en kirjoita ajatuksissani väärin vaan tarkoitan 30 minuuttia. Siinä vaiheessa kahden litran kannusta oli juotu päälle puolet. Heitin päälle lisää vettä ja hykertelin tyytyväisenä. Tarkennuksena lisään vielä, että käytin kahteen litraan vain kaksi teekukkaa.

Curlysta tosiaan tuli ystäväni. En tiedä onko se musta tee joka on kääritty kuin oolong tee vai onko se oolong tee joka on hapetettu kuin musta tee, mutta ystäviä kuuluukin ymmärtää etikettiä syvemmältä. Muutoin musta tee jäänee minulle yhä vieraaksi maailmaksi. Olemme tuttavia, sellaisia hyvän päivän tuttuja. Tavatessamme moikkaamme ja jäämme tuokioksi juttelemaan. Kerran vuodessa vaihdamme kuulumiset syvemminkin. Minulle on kuitenkin opetettu, ettei kaikkien kanssa tarvitse tulla toimeen eikä kaikkien kanssa voi olla sydänystävä. En tiedä onko minun ja mustan teen välillä suurempaa kuilua. Joskus totuus on todella yksinkertainen. Minä ja musta tee vain olemme eri maailmoja.