Aihearkisto: Musta tee

Ruby #18 – Upea musta tee Taiwanista

Ruby #18 taiwanilainen musta tee

Taiwanilainen musta tee

Taiwanin mustan teen historia juontaa juurensa aikaan, jolloin saari oli Japanin hallinnassa. Taiwan kuului Japanin keisarikuntaan vuodesta 1895 aina vuoteen 1945 saakka.

Eräs japanilaisten tavoitteista oli tehdä Taiwanista huomattava mustan teen tuotantomaa.  Ennen tätä Taiwanissa valmistettiin lähinnä vihreää teetä ja oolongia. Teen kulutus länsimaissa oli lisääntynyt näinä aikoina räjähdysmäisesti, ja tavoite oli viljellä teetä vientiä varten.

Kehittääkseen teenviljelyä Taiwanissa, japanilaiset perustivat niin kutsutun TRES-teetutkimuslaitoksen (Tea Research and Extension Station). Japanilaiset toivat vuonna 1917 saarelle Camellia var. Assamica -teepensaita, joista varsinkin Intiassa valmistettiin mustaa teetä. Näistä pensaista jalostettiin Assam #8 -teelajike ja myöhemmin suuremman suosion saavuttanut #18-lajike.

Ruby #18 kehitettiin vuonna 1999 risteyttämällä burmalainen Assam-teepensas Taiwanissa luontaisesti esiintyvän villin Camellia formosensis -lajikkeen kanssa. Uusi teelajike sai pian suurta suosiota ja siitä tuli nopeasti yksi Taiwanin suosituimmista mustista teelajikkeista.

Taidokkaasti valmistettu ”Punainen Jade”

Ruby #18 -teessä on erittäin kaunis, kirkas ja syvän punainen väri. Tästä tee on saanut rubiiniin viittaavan nimensä. Lisäksi tee tunnetaan nimellä Hong Yu eli ”punainen jade”.

Taiwanin teeviljelijät ovat perinteisesti saaneet taitonsa Kiinasta muuttaneilta teemestareilta. Oolongin-viljely sai esimerkiksi alkunsa Kaakkois- ja Etelä-Kiinasta tulleilta teenviljelijöistä ja heidän mukanaan tuomista teelajikkeista. Kiinan oolong-tuotanto on perinteisesti painottunut juuri tälle eteläiselle rannikolle Guangdongin ja Fujianin maakuntiin.

Myös mustan teen viljelyssä on otettu mallia Kiinasta. Tarinan mukaan mustaa teetä valmistettiin ensin vahingossa ja tätä ”alempilaatuista” teetä myytiin hyväuskoisille länsimaisille, jotka siihen rakastuivat. Mustan teen historia ei välttämättä ole näin yksinkertainen, mutta pitää paikkansa, että pitkään Kiinasta vietiin valtavia määriä mustaa teetä Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.

Sitten tuli Intia. Englanti halusi itsenäistyä riippuvuudestaan Kiinan teetuotantoon ja alkoi viljellä teetä siirtomaassaan Intiassa. Pian Intiasta tulikin lähes Kiinan veroinen teentuottaja. Mustan teen vienti romahti Kiinassa, ja monet mustaa teetä valmistaneet tuottajat siirtyivät vihreän teen tai oolongin tuottamiseen.

Osa mustaa teetä viljelleistä teetuottajista kuitenkin jatkoi mustan teen valmistamista. He alkoivat muokata mustaa teetä vastaamaan paremmin kiinalaisten teenjuojien makua. Näin mustasta teestä tuli aromaattisempaa sekä hedelmäisempää ja se läheni makuprofiililtaan tummaa oolongia. Tätä uudentyyppistä mustaa teetä alettiin kutsua ”Gongfu” mustaksi teeksi, eli taidolla valmistetuksi mustaksi teeksi.

Ruby #18 on ottanut inspiraatiota Kiinan mustista gongfu-teelaaduista. Gongfu on jokseenkin häilyvä termi musta teen kohdalla: esimerkiksi huonompilaatuinen Keemun tee on pelkkää mustaa teetä, mutta kaikkein parasta Keemun-teetä kutsutaan Gongfuksi. Kun kerrat olet maistanut laadukasta mustaa teetä, gongfu-laatuisen teen erottaminen on kuitenkin helppoa.

Näin haudutat mustaa teetä

Ruby #18 -mustaa teetä voi hauduttaa niin sanotulla länsimaisella tavalla:

  • Lisää 1rkl teelehtiä siivilään, teekannuun tai suodattimeen
  • Hauduta kiehahtaneessa vedessä 2-3 min
  • Voit hauduttaa lehtiä uudelleen ainakin kerran

Toisaalta gongfu-laatuinen musta tee sopii ehkä vielä paremmin nautittavaksi ns. gongfu-haudututettuna:

  • Lisää 2-3rkl / 200ml teelehtiä teekannuun tai siivilään. Voit käyttää myös enemmän teelehtiä. Tavoite on, että laajentuessaan lehdet täyttävät kannun/siivilän kokonaan tai melkein kokonaan.
  • Kaada kumaa vettä lehtien päälle hitaasti. Hauduta noin 30s.
  • Seuraavilla haudutuksilla pidennä haudutusaikaa noin 15s/haudutus. Lehdistä saa noin 5-6 haudutusta.

Gongfu-haudutettuna Ruby #18 -teen maku avautuu aivan eri tavalla. Perättäisissä haudutuksissa maku ja tuoksu tulee esille kerroksittain ja teen sekä suutuntuman kehittymistä on helppo seurata.

Maultaan Ruby #18 on erinomaisen hedelmäinen, aromaattinen ja hieman mausteinenkin. Siinä on herkullista karamellisoidun sokerin tuoksua ja vienoa kanelin vivahdetta. Suutuntuma on äärimmäisen elähdyttävä, kirkas ja raikas. Musta tee jättää usein suun kuivaksi, mutta Ruby #18 pikemminkin kostuttaa ja raikastaa suuta.

Tilaa nyt Chayan verkkokaupasta!

Muita valikoimamme Gongfu-laatuisia mustia teelaatuja:

Bi Yu #19 taiwanilainen musta tee

Formosa Honey Flavor taiwanilainen musta tee

Keemun Xian Zhen kiinalainen musta tee

Jiu Qu Hong Mei kiinalainen musta tee

Keemun Hao Ya A kiinalainen musta tee

 

Minä ja musta tee

20160324_154252
Curly, Taiwan

20160324_154121

Musta tee on minulle vieras maailma. Olen viettänyt lähes pari kuukautta miettien, miten kuvailla maailmaa jonka kieltä en tunne. Olen yrittänyt löytää sanoja sille, miksi voin juoda vihreää teetä päivässä monta kannullista, mutta miksi musta tee saattaa jäädä puolikkaaseen kannuun. Useimmiten haudutan mustaa teetä kyläileville ystävilleni, joista hämmentävän moni on mieltynyt maustettuun mustaan, harvoin itselleni.

Nämä kysymykset ovat kieppuneet mielessäni siitä lähtien kun löysin teemaailman, heti kun opin tuntemaan ja tunnistamaan makuja ja teelaatujen eroja. Erityisesti ne ovat pinnalla syksyisin. Kun valo vähenee, juon koko vuoden edestä millä tahansa maustettua mustaa teetä. Viime syksynä sain kummallisen himon Earl Greyhin. Koko juttu on täysin selittämätön. Ystäväni epäilivät minun menettäneen viimeisetkin järjen rippeeni. En juonut viikkoihin juuri mitään muuta kuin kannuittain Earl Greyta. Kausi loppui yhtä selittämättömästi seinään kuin oli alkanutkin.

Nämä kuluneet pari kevätkuukautta olen kieppunut kolmen erilaisen mustan teen ympärillä: ensimmäinen niistä, taiwanilainen Curly, jäi kyllä sydämeeni ja teehyllyyni. Siinä on, se, että Curly on rullattu kuin oolong tee mutta hapetettu kuin musta. Yhdistelmä on kovin kiehtova ja pehmeä. Oolongin elementit maistuvat paksussu ja saumattomassa suutuntumassa. Jälkimaku jäi kiertelemään suuhun niin pitkäksi aikaa, että oli pakko ottaa sekuntikellolla aikaa: nielaisemisen jälkeen maistoin teen kielelläni vielä 30 sekunnin jälkeenkin. Etiketissä lukee, että muistuttaa maultaan perinteistä Assamia, mutta minun on paha siihen sanoa mitään kun en oikeastaan ole olenkaan varma mille perinteinen Assam maistuu.

Sitten tämä Jin Hao Dian Hong, joka mulla on juuri nyt teekupissa tässä edessäni. Tämä vaikuttaa vaaralliselta siinä mielessä, että olen jo muutaman läppärin tuhonnut läikyttämällä teet näppäimistölle. Yritän olla varovainen. Jin Hao Dian Hongin etiketissä lukee, että ”tämä on roteva tee, jonka tuoksussa on maltaisuutta ja heinää — havaittavissa viljaisuutta, hunajaa ja suklaata.” Rotevuudesta olen jokseenkin eri mieltä, mutta muutoin kyllä allekirjoitan tämän täysin. Etenkin tuon suklaan. Joskus niinä muinaisina vuosina joina kouvolalaisen lahjatavaraliikkeen teevalikoima oli ainoa kosketukseni teehen, ostin jotakin minkä ruskea etiketti huusi että suklaa. Tietysti petyin. Nyt se tuli mieleeni siitä, että tämä kiinalainen maustamaton musta tee kädessäni maistuu enemmän suklaalta kuin se, jonka maun piti olla pelkkää suklaata. Tietenkään tee ei voi maustua Fazerin Siniseltä, mutta jokin kaakaovoin tapainen Jin Hao Dian Hongin viljapeltomaisuuden takana maistuu.

20160125_151727
Keemun Hong Mu Dan

Ja sitten Keemun Hong Mu Dan, nätit pienet mustat teekukat, jotka tekivät vaikutuksen vieraileviin sukulaisiin. Sen lisäksi, että maku on mukavan hunajainen ja konstailematon, sellainen jota kaikkien oli helppo juoda ja josta kaikki helposti tykkäsivät, tämän hauduttaminen sopii tunareille. Omissa käsissäni musta tee kitkeröityy helposti. Olen tottunut vihreän teen kanssa olemaan tarkka, mutta mustan teen hauduttamisen kanssa menetän helposti hermoni. Ensin haudutan liian laimeaa teetä. Sitten kiroilen kitkeröitettyäni koko kannun. Keemun Hong Mu Danin kitkeröittämiseen vaadittiin sata astetta ja puoli tuntia. Ja kyllä, kun sanon puoli tuntia, en kirjoita ajatuksissani väärin vaan tarkoitan 30 minuuttia. Siinä vaiheessa kahden litran kannusta oli juotu päälle puolet. Heitin päälle lisää vettä ja hykertelin tyytyväisenä. Tarkennuksena lisään vielä, että käytin kahteen litraan vain kaksi teekukkaa.

Curlysta tosiaan tuli ystäväni. En tiedä onko se musta tee joka on kääritty kuin oolong tee vai onko se oolong tee joka on hapetettu kuin musta tee, mutta ystäviä kuuluukin ymmärtää etikettiä syvemmältä. Muutoin musta tee jäänee minulle yhä vieraaksi maailmaksi. Olemme tuttavia, sellaisia hyvän päivän tuttuja. Tavatessamme moikkaamme ja jäämme tuokioksi juttelemaan. Kerran vuodessa vaihdamme kuulumiset syvemminkin. Minulle on kuitenkin opetettu, ettei kaikkien kanssa tarvitse tulla toimeen eikä kaikkien kanssa voi olla sydänystävä. En tiedä onko minun ja mustan teen välillä suurempaa kuilua. Joskus totuus on todella yksinkertainen. Minä ja musta tee vain olemme eri maailmoja.

Lääke teepussitraumoihin: Darjeeling First Flush

Lapsuuden pussiteetraumoista johtuen en ole juonut mustaa teetä lähes ollenkaan, en eteenkään maustamatonta. Ehkä voisin viimeinkin päästää irti näistä traagisista muistoista, joissa samaa pussia lillutellaan päivästä toiseen, muistoista joissa joku aina on sitä mieltä että hyvinhän siitä vielä makua tulee. Kyllä, nyt tätä kirjoittaessa olisi korkea aika päästää näistä muistoista irti.

Taaemmassa teekupissa Singtom Darjeeling First Flush [klik], edempänä Jungpana First Flush [klik]. Kuvassa hauteet näyttävät olevan samaa sävyä, todellisuudessa Singtom on väriltään aavistuksen kultaisempi.

Intialaisen Darjeelingin ensisadoista (First Flush) on helppo aloittaa kai siinäkin mielessä, että jos ei vielä hauteen vaaleahko väri ei epäilytä, niin viimeistään haudutettujen teelehtien väriä katsoessa alkaa miettiä, että no joo, aika vaaleaa sävyähän tämä on. Kevään ensisatoja hapetetaan niin vähän, että ne ovat vielä aika lähellä vihreää.

Lopulta nämä molemmat teet ovat todella makeita. Yllätyin taas. Tosin vaikka teelehtien väri on kovin vihreä ja hapetusaste kevyt, maistuvat nämä molemmat suuhuni selkeästi mustalta teeltä – joskin kevyemmilta, niin kovin pehmeämmiltä. Hentoudessa on kuitenkin kirpeä reuna, joka tuo teehen aromikasta särmää. Etenkin Jungpanassa, jossa on rikotummat teelehdet, on paljon mausteisuutta. En osannut ollenkaan odottaa sitä. Singtomissa teen kirpeä reuna on tasaisempi, toisaalta erittäin raikas.

Kumpikaan näistä ei noussut henkilökohtaiselle lemppariteelistalleni, mutta nämä olivat oikein hyvää siedätyshoitoa vanhoille traumoille. En muuten varmasti ole ainoa jonka lapsuudessa on uitettu samaa teepussia päivästä toiseen ja teekupista toiseen. Voisin ehdottomasti suositella näitä samaa kokeneille, lisäksi luulen että Jungpanassa piilevä mausteisuus miellyttäisi niitäkin, jotka jo valmiiksi rakastavat mustaa teetä.

Kolme eri ruusuteetä

Aluksi

Hei, olen Katja ja sain kunnian aloittaa uutena kirjoittajana tässä Chayan teeblogissa tätä blogia jo aiemmin kirjoittaneen Matiaksen rinnalla. Jätän tässä omat esittelyt pois, niitä voi etsiä oman lifestyleblogini Milky Oolongin linkistä. Mutta sen pidemmittä puheetta jatkan aiheeseen; tämän postauksen ajattelin omistaa kolmelle ruusuilla maustetuille teelauduille. Siinä missä Matias on kirjoittanut teestä ja teen valmistuksesta ihanan yksityiskohtaisesti, ajattelin itse keskittyä teen makuihin ja käytännöllisimpiin ajatuksiin.

Rose Petals

0643

rsz_0386

Linkki Teekauppaan: Rose Petals 50g

Tämän aamun aloitin hauduttamalla ruusunterälehtiä 2 minuuttia 85°C.  Myöhemmin ehdin jo kaataa Rose Puerhit valkoiselle paidalle ja sitä ennen fiilistellä China Rosen eleganttia makua. Olin valinnut nämä kolme teetä niin, että jokainen on ruusuinen, mutta niin, että teepohja olisi täysin erilainen.

Mutta niin, aloitin päiväni ruusun terälehdillä.  Ei varmaan tuota hirveää yllätystä, että kerron maun olleen ruusuinen. Mutta sen lisäksi se oli raikas ja rauhoittava, makea mutta myös kirpeä, mistä hieman hassusti tuli mieleen omenapuut ja kesän kypsyttämät omat omenat mökin pihalla.

Muuten, kun on kysymys pelkistä ruusun terälehdistä, ei oikeastaan voida puhua teestä vaan haudukkeesta. Arkikielessä yrttihauduke on helposti yrittitee, mutta pilkkua vähän viilaten, voi teeksi kutsua vain teekasvin camellia sinensiksen lehdistä valmistettua haudetta. Hyvä puoli muuten tässä on se, etteivät yrttihaudukkeet muutamia tapauksia lukuun ottama sisällä kofeiinia, joten tämäkin ruusuhauduke sopii loistavasti iltajuomaksi.

China Rose, musta tee

0644

0642

Olen tyypillisesti kevyen ja raikkaan vihreän teen rakastajatar, mutta hassua kyllä joka syksy mieleni alkaa tehdä mustaa teetä. Tänä aamuna uppouduin tämän China Rosen makuihin sen verran, että vasta kuvauttuani ylemmän kuvan teelehdistä, huomasin taustalle jääneen aamulehden. Koin sen kuitenkin sopivan teen tunnelmaan, joten se päätyi tänne ja seuraavaan kuvaan asti.

Koska vihreän teen juojana olen tottunut hieman miedompaan, haudutin tätä 3 minuuttia 90°C.  Olin yllättävän rakastunut lopputulokseen! Ruusut tekivat teestä makean ja kukkaisen, ja musta teepohja toi makuun eleganttia syvyyttä. Silti maussa oli keveyttä ja pehmeyttä.

Rose Puerh

0651

0650Linkki Teekauppaan: Rose Puerh 100g

Puerhista voisi teenä kirjoittaa vaikka kuinka pitkään. Suomessa teetä ei juuri tunneta, joten lähden liikkeelle perusfaktasta: puerh on teelaatu samalla tavalla kuin musta, vihreä tai oolong tee. Kaikki nämä on valmistettu saman teekasvin, camellia sinensiksen lehdistä. Puerh eroaa muista teelaaduista, koska se on fermentoitu. Sen maku on aivan erilainen kuin muissa, hapetetuissa teelaaduissa. Matias on jo aiemmin blogannut hapettumisen ja fermentaation eroista, suosittelen lukemaan kattavan tekstin, siinä oli itsellenikin uutta asiaa!

Mutta tosiaan, nyt itse makuun. Puerhissa on aina vahva, usein multainen maku. Siskoni sanoi, ettei kyllä maista tässä mitään muuta, vaikkakin muutaman siemauksen päästä aavistuksen pyörsi sanojaan. Vieressä kaveri ilmaisi kauniimmin, että ruusupuerh maistuu siltä kuin makaisi ruusupensaan alla loppukesän tihkusateessa. Minusta se oli osuvasti sanottu. Ruusu pehmensi ja makeutti puerhille tyypillistä multaista makua, minusta ne toimivat oivasti keskenään. Etukäteen olin vähän epäillyt, että ruusu ei joko maistuisi ollenkaan tai että ruusuaromi peittäisi koko teepohjan maun, mutta olin yllättynyt. Puerh toi yleensä niin raikkaaseen ja kirpeään ruusuun pehmeyttä, syvyyttä – ja jopa kermaista heleyttä.

Kiinalaisille meidän musta teemme on punaista ja puerh mustaa. Kun epäonnisesti kaadoin kupillisen puerhia valkoiselle villapaidalle, ymmärsin täysin kiinalaisten kannan.

Lapsang Souchong – savustettu musta tee

Syksy tekee tuloaan, ja samalla alkoivat syyssateet. Sää viilenee, joten on aika Lapsang souchongille.

Lapsang Souchong haude

Mitä on Lapsang souchong?

Lapsang souchong on yksi Kiinan kuuluisimpia teitä.  Sitä kutsutaan myös savuteeksi (熏茶; xūn chá). Tämä Kaakkois-Kiinan Fujianin maakunnasta tuleva tee saa savuisuutensa savustamalla valmiit teelehdet pihkaisilla jalopuilla.

Mytologia – savuteen synty

Legendan mukaan Lapsang souchong keksittiin vahingossa 1600-luvun alkupuolella Wuyi-vuoristolla Xincunin kylässä. Wuyi on suuri teentuotantoalue ja sieltä löytyy paljon teentuottajia. Eräänä keväänä yhden teentuottajan tuotantotiloihin majoittautui armeijan jalkaväkeä ja poimitun teen käsittely jouduttiin keskeyttämään tämän vuoksi. Armeijan poistuttua tuottajalla oli kiire kuivattaa teen lehdet, ja hän päätti tehostaa kuivumista avotulella, joka tehtiin alueen pihkaisista jalopuista. Näin syntyi uusi savustettu tee.

Savustettu tee – Lapsang souchong

Vaikka Lapsang souchong on hyvin tunnettu länsimaissa, moni ei tiedä, että eri Lapsang souchongeilla voi olla suuriakin eroja alkaen teen savustusasteesta. LS Crocodile ja LS Tarry eroavat toisistaan savuisuudessa kuin yö ja päivä, ja vaikka LS Tarry ja LS Grand Tarry ovat kummatkin tervaisen savuisia niin teet maistuvat erilaisilta, koska käytetty pohjatee on erilainen.

Lapsang Souchong -savustettu tee

Aito Lapsang souchong on aina savustettu. Markkinoilla on paljon teitä,  jotka on maustettu savuaromilla, ja niitä kutsutaan väärin perustein Lapsang souchongiksi. Silloin kyseessä ei ole aito Lapsang souchong, savustettu tee, vaan halpa väärennös.

Terassisään teeherkut

P1020451

 

Tee maistuu jo parvekkeella.  Ensimmäistä kertaa koitin myös leipoa skonsseja, näiden mausteena on  kuivattua mustikkaa. Sokeroimaton kermavaahto korvaa clotted creamin, joka valmistetaan perinteisesti homogenoimattomasta ja pastoröimattomasta maidosta. Kupissa hunajainen musta tee Kiinasta: Tanyang gongfu.

Maitotee on herkku, josta en osannut vielä nauttia vuosi sitten. Myös Assam-teetä on näissä kuvioissa kulunut, mutta välillä menee sormi suuhun kun en tiedä mitä teetä koittaa maidon kanssa.

Mistä teestä te nautitte maidolla? Kertokaa kommenteissa suosikkinne.


 

Skonssien resepti BBC:n mukaan

225g jauhoja

2 tl leivinjauhetta

Ripaus suolaa

55g voita

25g hienoa sokeria

1,5 dl maitoa

Munaa tai maitoa voiteluun ennen paistamista.

Kermaa ja hilloa päällysteeksi ennen nauttimista.

Uuni lämmitetään 220 asteeseen. Leivinpaperi voidellaan kevyesti. Jauho, leivinjauhe ja suola sekoitetaan astiassa ja huoneenlämmössä pehmennyt voi hierotaan joukkoon. Lisätään sokeri ja maito. Taikinan pitäisi olla pehmeää. Levitä pöydälle kevyesti jauhoja ja työstä kevyesti. Tee noin 2 cm paksuja pyöreitä skonsseja. Taikinamuotteja voi käyttää apuna leikkaamiseen, mutta muotoilu onnistuu käsinkin. Voitele ja paista noin 12 – 15 minuuttia.

Chai-tee, teelaadut reseptit ohjeet

P1020448

Chai-sanalla voidaan viitata teehen yleisesti, mutta useimmiten Suomessa chailla tarkoitetaan Intiassa ja Pakistanissa suosittua, mausteilla höystettyä teetä.  Chaita juodaan usein maidon kanssa, mutta se toimii hyvin ilmankin, kuten viime viikolla sain kaverin luona vieraillessa kokea.  Suuressa Teema-mukissa Chaya teekaupan uusi Morning Chai-maku, jossa on kanelia, inkivääriä, pippureita, neilikkaa, kardemummaa ja muskottia.

Chai-tee sopii suomalaiseen ilmastoon erinomaisesti. Mikään ei lämmitä talvipakkasilla mukavammin kuin suuri kupillinen paksua, maitoista chai-teetä. Mutta mitä chai oikeastaan on ja miten sitä löytää Suomesta? Lue lisää.

Mitä chai-tee oikeastaan on?

Chai tarkoittaa teetä monilla intialaisilla kielillä. Kansainvälisessä käytössä chai on kuitenkin muodostunut yleiseksi nimeksi intialaiselle masala chai -juomalle. Masala chai on runsaan maitoinen teejuoma, johon sekoitetaan erilaisia mausteita. Maustesekoitukset vaihtelevat teen keittäjästä ja alueesta riippuen, mutta yleisimpiä ovat mausteet, jotka kasvavat luonnostaan Etelä-Intian alueella.

Perinteisesti mausteteet ovat Intiassa olleet lääkejuomia. Yhä nykyään ayurvedisessä lääketieteessä käytetään monia yrttejä, mausteita ja teelehtiä monenlaisten vaivojen parantamiseen. Vaikka ayurveda ei ole osoittautunut tieteellisesti kovin päteväksi harjoitteeksi, täysin tuulesta temmattuja hoidot eivät ole. Esimerkiksi teellä on runsaasti myönteisiä terveysvaikutuksia.

Chaita on mahdollista tehdä itse keittämällä ja hauduttamalla mustien teelehtien kanssa intialaisia mausteita, esimerkiksi kanelia, kardemummaa, neilikkaa, inkivääriä, mustapippuria ja jopa chiliä. Tämä on kuitenkin kovatöinen tehtävä, ja arki-illan nautinnoksi helpompi vaihtoehto voikin löytyä teekaupan hyllyltä.

Aito ja alkuperäinen Cochin Masala Chai

Keralassa Etelä-Intiassa chai-mausteet kasvavat luonnostaan runsaina. Paras ja autenttisin Suomessa myytävä chai-tee onkin Chaya-teekaupassa myytävä Cochin Masala Chai, joka on maustettu Etelä-Intian mausteseoksella. Kardemumma ja inkivääri tekevät Cochin Masala Chaista upean aistielämyksen.

Chai-jauhe

Chai-maustetta on mahdollista ostaa pikajauheena. Jauheessa on mukana myös tee. Nauttijan tehtäväksi jää vain kuuman veden ja maidon lisääminen. Monet suomalaiset juovat chaita myös pelkän veden kanssa, mutta tällöin kyse on aika erilaisesta juomasta kuin mihin mausteseos on alunperin tarkoitettu.

Ruusu-chai

Ruusu-chai on tyypillinen intialainen maustetee, jonka maulle ruusunlehdet luovat suloisen loppusilauksen. Suomessa ruusu-chaita löytyy Chaya-teekaupasta nimellä Bangalore Rose Chai.

Vihreä chai

Vihreä chai on raikkaampi ja kevyempi vaihtoehto kuin perinteinen mustaan teehen sekoitettu masala chai. Mausteseoksesta on tehty vähemmän intensiivinen, ettei se peittäisi vihreän teen hienoja aromeita.

Chai-rooibos

Rooibos chai on hieman harvinaisempi mutta ihana yhdistelmä, jossa intialainen mausteseos kohtaa matalakofeiinisen rooibos-yrtin. Punaisesta väristään tunnetun rooiboksen makeus sopii chai-juomaksi erinomaisesti.

Chai-mate

Mate chai on luonteikas fuusio. Siinä eteläamerikkalainen vahvasti kofeiinipitoinen mate on yhdistetty intensiivisiin intialaisiin mausteisiin. Upea juoma. Myös Mate Chaita löytyy Chaya.fi -verkkokaupasta.

Muista nämä asiat valmistaessasi chaita!

Chaita makeutetaan perinteisesti runsaalla sokerilla, mutta mausteinen juoma toimii hyvin makeuttamattomanakin.

Alkuperäisessä intialaisessa masala chaissa on melko vähän teelehtiä.

Chaissa on yleensä paljon maitoa, jopa puolet juoman tilavuudesta. Täysmaito toimii parhaiten, mutta kevytmaito pienellä kermatilkalla on hyvä korvike.

Suurinta osaa chai-sekoituksista kannattaa hauduttaa pitkään. Jos käytät oikeita mausteita, esimerkiksi kanelitankoa ja tuoretta inkivääriä, juomaa kannattaa kevyesti keittää ja haudutusaika voi olla jopa tunnin. Mitä pidempään haudutat, sitä voimakkaammat maustearomit saat juomaasi.

Instant-chai-jauheet toimivat tietysti ilman haudutusta, ihan vain lusikalla sekoittamalla.

Kaupoissa pusseittain myytävät valmiit chai-teesekoitukset, kuten Chaya-teekaupan Cochin Masala Chai -sekoitus, toimivat parhaiten neljän-viiden minuutin haudutuksella. Älä kuitenkaan pelkää kokeilla pidempääkin haudutusaikaa kuin mitä teekauppa suosittelee, jos tykkäät voimakkaista aromeista.

Huomaa, että voit myös piristää valmiiksi tehtyjä chai-sekoituksia kokonaisilla mausteilla. Kokeile esimerkiksi keittää kattilassa vettä ja maitoa, lisää mukaan tuoretta inkivääriä, kokonaista neilikkaa ja kanelitankoa, ja lopulta haudutusvaiheessa heitä kattilaan muutama lusikallinen teekaupan omaa chai-sekoitusta. Tuloksena on todella aidon tuntuinen intialainen juomanautinto!

-Aino

Kiinalaisen teekulttuurin erityispiirteitä osa 2

”Puu, riisi, öljy, suola, kastike, etikka ja tee ovat arkielämän seitsemän välttämättömyyttä.”

Teellä on suuri rooli kiinalaisessa kulttuurissa. Konfutse-instituutin luennolla kuulimme, että teetä tarjotaan kunnioituksen osoituksena vanhemmille ihmisille tai pahoittelujen ollessa paikallaan kenelle vaan. Kiinalaisessa hääseremoniassa sulhanen ja morsian tarjoavat teetä molempien vanhemmille.

P1020359

Kiinalaiset juovat teensä pienistä astioista, jotka on helppo tyhjentää kolmella siemauksella.  Teehuoneella vieraillessaan on tärkeää kuitenkin muistaa jättää vähän teetä kupin pohjalle, sillä teetä kaadetaan jatkuvasti lisää kunnes kuppi kuivaa. Tyhjä teekuppi ilmoittaa teemestarille istunnon loppuneen.

Teemestarille kannattaa hymyillä aina kun kuppi täyttyy.  Myös kolme koputusta etusormella, keskisormella ja nimettömällä pöydän pintaan osoittaa vieraan kiitollisuuden.

P1020356

”Kohtele teetä kuin ystävää.”

Kiinassa vihreän teen katsotaan sopivan nuorille ihmisille ja tumman teen ikääntyneille.  Teetä voidaan jaotella myös feminiinisiin ja maskuliinisiin tyyppeihin: vihreä on kevyttä ja siksi naisille sopivaa, puer vahvaa ja miehekästä.

Teeastiastoja on moneen makuun mutta usein niissä esiintyy luontoteemoja, jotka ovat perinteisiä myös kiinalaisessa runoudessa ja maalaustaiteessa.  Astiastot saattavat olla hienoa käsityötä ja kalligrafiallakin koristeltuja.

Kun nautimme Tie Guan Yin -teetä vapaan keskustelun merkeissä luennon lopuksi yritin muistaa hyvän vieraan etiketin.  Monet keskustelijat kokivat teen olevan hyväksi terveydelleen ja luovan yhteisyydentunnetta.  Pian ideoimme yhdessä kiinalaisen teen tapahtumaa Helsinkiin.

-Aino