Avainsana-arkisto: musta tee

Ruby #18 – Upea musta tee Taiwanista

Ruby #18 taiwanilainen musta tee

Taiwanilainen musta tee

Taiwanin mustan teen historia juontaa juurensa aikaan, jolloin saari oli Japanin hallinnassa. Taiwan kuului Japanin keisarikuntaan vuodesta 1895 aina vuoteen 1945 saakka.

Eräs japanilaisten tavoitteista oli tehdä Taiwanista huomattava mustan teen tuotantomaa.  Ennen tätä Taiwanissa valmistettiin lähinnä vihreää teetä ja oolongia. Teen kulutus länsimaissa oli lisääntynyt näinä aikoina räjähdysmäisesti, ja tavoite oli viljellä teetä vientiä varten.

Kehittääkseen teenviljelyä Taiwanissa, japanilaiset perustivat niin kutsutun TRES-teetutkimuslaitoksen (Tea Research and Extension Station). Japanilaiset toivat vuonna 1917 saarelle Camellia var. Assamica -teepensaita, joista varsinkin Intiassa valmistettiin mustaa teetä. Näistä pensaista jalostettiin Assam #8 -teelajike ja myöhemmin suuremman suosion saavuttanut #18-lajike.

Ruby #18 kehitettiin vuonna 1999 risteyttämällä burmalainen Assam-teepensas Taiwanissa luontaisesti esiintyvän villin Camellia formosensis -lajikkeen kanssa. Uusi teelajike sai pian suurta suosiota ja siitä tuli nopeasti yksi Taiwanin suosituimmista mustista teelajikkeista.

Taidokkaasti valmistettu ”Punainen Jade”

Ruby #18 -teessä on erittäin kaunis, kirkas ja syvän punainen väri. Tästä tee on saanut rubiiniin viittaavan nimensä. Lisäksi tee tunnetaan nimellä Hong Yu eli ”punainen jade”.

Taiwanin teeviljelijät ovat perinteisesti saaneet taitonsa Kiinasta muuttaneilta teemestareilta. Oolongin-viljely sai esimerkiksi alkunsa Kaakkois- ja Etelä-Kiinasta tulleilta teenviljelijöistä ja heidän mukanaan tuomista teelajikkeista. Kiinan oolong-tuotanto on perinteisesti painottunut juuri tälle eteläiselle rannikolle Guangdongin ja Fujianin maakuntiin.

Myös mustan teen viljelyssä on otettu mallia Kiinasta. Tarinan mukaan mustaa teetä valmistettiin ensin vahingossa ja tätä ”alempilaatuista” teetä myytiin hyväuskoisille länsimaisille, jotka siihen rakastuivat. Mustan teen historia ei välttämättä ole näin yksinkertainen, mutta pitää paikkansa, että pitkään Kiinasta vietiin valtavia määriä mustaa teetä Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.

Sitten tuli Intia. Englanti halusi itsenäistyä riippuvuudestaan Kiinan teetuotantoon ja alkoi viljellä teetä siirtomaassaan Intiassa. Pian Intiasta tulikin lähes Kiinan veroinen teentuottaja. Mustan teen vienti romahti Kiinassa, ja monet mustaa teetä valmistaneet tuottajat siirtyivät vihreän teen tai oolongin tuottamiseen.

Osa mustaa teetä viljelleistä teetuottajista kuitenkin jatkoi mustan teen valmistamista. He alkoivat muokata mustaa teetä vastaamaan paremmin kiinalaisten teenjuojien makua. Näin mustasta teestä tuli aromaattisempaa sekä hedelmäisempää ja se läheni makuprofiililtaan tummaa oolongia. Tätä uudentyyppistä mustaa teetä alettiin kutsua ”Gongfu” mustaksi teeksi, eli taidolla valmistetuksi mustaksi teeksi.

Ruby #18 on ottanut inspiraatiota Kiinan mustista gongfu-teelaaduista. Gongfu on jokseenkin häilyvä termi musta teen kohdalla: esimerkiksi huonompilaatuinen Keemun tee on pelkkää mustaa teetä, mutta kaikkein parasta Keemun-teetä kutsutaan Gongfuksi. Kun kerrat olet maistanut laadukasta mustaa teetä, gongfu-laatuisen teen erottaminen on kuitenkin helppoa.

Näin haudutat mustaa teetä

Ruby #18 -mustaa teetä voi hauduttaa niin sanotulla länsimaisella tavalla:

  • Lisää 1rkl teelehtiä siivilään, teekannuun tai suodattimeen
  • Hauduta kiehahtaneessa vedessä 2-3 min
  • Voit hauduttaa lehtiä uudelleen ainakin kerran

Toisaalta gongfu-laatuinen musta tee sopii ehkä vielä paremmin nautittavaksi ns. gongfu-haudututettuna:

  • Lisää 2-3rkl / 200ml teelehtiä teekannuun tai siivilään. Voit käyttää myös enemmän teelehtiä. Tavoite on, että laajentuessaan lehdet täyttävät kannun/siivilän kokonaan tai melkein kokonaan.
  • Kaada kumaa vettä lehtien päälle hitaasti. Hauduta noin 30s.
  • Seuraavilla haudutuksilla pidennä haudutusaikaa noin 15s/haudutus. Lehdistä saa noin 5-6 haudutusta.

Gongfu-haudutettuna Ruby #18 -teen maku avautuu aivan eri tavalla. Perättäisissä haudutuksissa maku ja tuoksu tulee esille kerroksittain ja teen sekä suutuntuman kehittymistä on helppo seurata.

Maultaan Ruby #18 on erinomaisen hedelmäinen, aromaattinen ja hieman mausteinenkin. Siinä on herkullista karamellisoidun sokerin tuoksua ja vienoa kanelin vivahdetta. Suutuntuma on äärimmäisen elähdyttävä, kirkas ja raikas. Musta tee jättää usein suun kuivaksi, mutta Ruby #18 pikemminkin kostuttaa ja raikastaa suuta.

Tilaa nyt Chayan verkkokaupasta!

Muita valikoimamme Gongfu-laatuisia mustia teelaatuja:

Bi Yu #19 taiwanilainen musta tee

Formosa Honey Flavor taiwanilainen musta tee

Keemun Xian Zhen kiinalainen musta tee

Jiu Qu Hong Mei kiinalainen musta tee

Keemun Hao Ya A kiinalainen musta tee

 

Minä ja musta tee

20160324_154252
Curly, Taiwan

20160324_154121

Musta tee on minulle vieras maailma. Olen viettänyt lähes pari kuukautta miettien, miten kuvailla maailmaa jonka kieltä en tunne. Olen yrittänyt löytää sanoja sille, miksi voin juoda vihreää teetä päivässä monta kannullista, mutta miksi musta tee saattaa jäädä puolikkaaseen kannuun. Useimmiten haudutan mustaa teetä kyläileville ystävilleni, joista hämmentävän moni on mieltynyt maustettuun mustaan, harvoin itselleni.

Nämä kysymykset ovat kieppuneet mielessäni siitä lähtien kun löysin teemaailman, heti kun opin tuntemaan ja tunnistamaan makuja ja teelaatujen eroja. Erityisesti ne ovat pinnalla syksyisin. Kun valo vähenee, juon koko vuoden edestä millä tahansa maustettua mustaa teetä. Viime syksynä sain kummallisen himon Earl Greyhin. Koko juttu on täysin selittämätön. Ystäväni epäilivät minun menettäneen viimeisetkin järjen rippeeni. En juonut viikkoihin juuri mitään muuta kuin kannuittain Earl Greyta. Kausi loppui yhtä selittämättömästi seinään kuin oli alkanutkin.

Nämä kuluneet pari kevätkuukautta olen kieppunut kolmen erilaisen mustan teen ympärillä: ensimmäinen niistä, taiwanilainen Curly, jäi kyllä sydämeeni ja teehyllyyni. Siinä on, se, että Curly on rullattu kuin oolong tee mutta hapetettu kuin musta. Yhdistelmä on kovin kiehtova ja pehmeä. Oolongin elementit maistuvat paksussu ja saumattomassa suutuntumassa. Jälkimaku jäi kiertelemään suuhun niin pitkäksi aikaa, että oli pakko ottaa sekuntikellolla aikaa: nielaisemisen jälkeen maistoin teen kielelläni vielä 30 sekunnin jälkeenkin. Etiketissä lukee, että muistuttaa maultaan perinteistä Assamia, mutta minun on paha siihen sanoa mitään kun en oikeastaan ole olenkaan varma mille perinteinen Assam maistuu.

Sitten tämä Jin Hao Dian Hong, joka mulla on juuri nyt teekupissa tässä edessäni. Tämä vaikuttaa vaaralliselta siinä mielessä, että olen jo muutaman läppärin tuhonnut läikyttämällä teet näppäimistölle. Yritän olla varovainen. Jin Hao Dian Hongin etiketissä lukee, että ”tämä on roteva tee, jonka tuoksussa on maltaisuutta ja heinää — havaittavissa viljaisuutta, hunajaa ja suklaata.” Rotevuudesta olen jokseenkin eri mieltä, mutta muutoin kyllä allekirjoitan tämän täysin. Etenkin tuon suklaan. Joskus niinä muinaisina vuosina joina kouvolalaisen lahjatavaraliikkeen teevalikoima oli ainoa kosketukseni teehen, ostin jotakin minkä ruskea etiketti huusi että suklaa. Tietysti petyin. Nyt se tuli mieleeni siitä, että tämä kiinalainen maustamaton musta tee kädessäni maistuu enemmän suklaalta kuin se, jonka maun piti olla pelkkää suklaata. Tietenkään tee ei voi maustua Fazerin Siniseltä, mutta jokin kaakaovoin tapainen Jin Hao Dian Hongin viljapeltomaisuuden takana maistuu.

20160125_151727
Keemun Hong Mu Dan

Ja sitten Keemun Hong Mu Dan, nätit pienet mustat teekukat, jotka tekivät vaikutuksen vieraileviin sukulaisiin. Sen lisäksi, että maku on mukavan hunajainen ja konstailematon, sellainen jota kaikkien oli helppo juoda ja josta kaikki helposti tykkäsivät, tämän hauduttaminen sopii tunareille. Omissa käsissäni musta tee kitkeröityy helposti. Olen tottunut vihreän teen kanssa olemaan tarkka, mutta mustan teen hauduttamisen kanssa menetän helposti hermoni. Ensin haudutan liian laimeaa teetä. Sitten kiroilen kitkeröitettyäni koko kannun. Keemun Hong Mu Danin kitkeröittämiseen vaadittiin sata astetta ja puoli tuntia. Ja kyllä, kun sanon puoli tuntia, en kirjoita ajatuksissani väärin vaan tarkoitan 30 minuuttia. Siinä vaiheessa kahden litran kannusta oli juotu päälle puolet. Heitin päälle lisää vettä ja hykertelin tyytyväisenä. Tarkennuksena lisään vielä, että käytin kahteen litraan vain kaksi teekukkaa.

Curlysta tosiaan tuli ystäväni. En tiedä onko se musta tee joka on kääritty kuin oolong tee vai onko se oolong tee joka on hapetettu kuin musta tee, mutta ystäviä kuuluukin ymmärtää etikettiä syvemmältä. Muutoin musta tee jäänee minulle yhä vieraaksi maailmaksi. Olemme tuttavia, sellaisia hyvän päivän tuttuja. Tavatessamme moikkaamme ja jäämme tuokioksi juttelemaan. Kerran vuodessa vaihdamme kuulumiset syvemminkin. Minulle on kuitenkin opetettu, ettei kaikkien kanssa tarvitse tulla toimeen eikä kaikkien kanssa voi olla sydänystävä. En tiedä onko minun ja mustan teen välillä suurempaa kuilua. Joskus totuus on todella yksinkertainen. Minä ja musta tee vain olemme eri maailmoja.

Mansikan makuinen teesyksy

Nyt on se aika vuodesta, jolloin pitää hyväksyä sellainen karu fakta, että tuoreiden kotimaisten mansikoiden makua saa odotella kahdeksan kuukautta. On kestettävä jäätävät syyssateet, talvi ja pelko lumettomasta joulusta, kärvisteltävä kevät miettien josko kohta olisi lämmintä.

Onneksi olen itse syksyihmisiä ja ymmärtänyt, että tee lämmittää sydäntä jopa enemmän kuin etelänlomat. Mutta ne mansikat. Hain ikävääni Chayasta kolmea mansikkateetä, eli kuten aiemmassa postauksessani, tässäkin mennään kolmessa eri makumaailmassa – viimeksi ruusuissa, nyt mansikoissa.

Sweetheart
sweethearttea

strawberrycreamteapot

Ensimmäinen niistä on Sweetheart, maustettu musta tee joka on nimetty sokerisydämiensä mukaisesti (linkki nettikauppaan tässä). Sweetheart maistuu yhtä söpöltä kuin näyttääkin. Luulisin, että tämä olisi sellainen tee, josta olisi helppo aloittaa irtoteehen tutustuminen – etenkin jos on tottunut aiemmin lisäämään sokeria teehen. Makeus sekoittuu mansikan ja persikan kepeyteen sekä sydämissä käytetyn maapähkinäöljyn luomaan täyteläisyyteen. Maapähkinä voi tietysti tuottaa allergikoille ongelmia, mikä kannattaa muistaa myös täyttäessä ystävän teekuppia.

Strawberry & Cream

strawberrycreamblacktea

strawberrycreamteapot

Tykästyin tosi paljon mustaan Strawberry & Cream -teehen (linkki) ja sen täyteläiseen makuun. Mansikka tulee tässä tosi ihanasti esiin. Tämä on täydellinen syksyyn. Syksy ja kynttilät, kirjat ja tee on perinteinen klisee, mutta ihan oikeasti, tämä on juuri sellainen tee, että unohdan kastuneeni aiemmin tänään sateessa. Juuri nyt sillä, että unohdin (taas) sateenvarjon, ei ole väliä. Tässä teessä on nimensä mukainen kermainen pehmeys, ja annan itselleni anteeksi sen, etten ehkä muista sateenvarjoa huomennakaan.

Sencha Wildberry

senchawildberry

senchawildberrycup

Sencha Wildberryssa (p.s tästäkin linkistä pääset nettikauppaan) mansikan maku yhdistyy seljanmarjaan, karhunvatukkaan ja punaherukkaan luoden pehmeän vaikutelman. Toisaalta punaherukka tuo tähän vihreään teehen raikkaan ulottuvuuden. Osuutensa siinä on myös vihreään teepohjaan lisätyillä mustaherukanlehdillä.

Tästä jäi jotenkin pörröinen olo! Vaikea tietysti selittää miten mikään neste voi maistua pörröiseltä, mutta kun illat pimenevät, voi huomata ihailevansa ikkunasta ruskaa ja löytävänsä teestä ihan eri makuja kuin aamukiireen juosten juodusta take-away -kahvista.

Näin lopuksi haluaisin vielä muistuttaa teen hauduttamisesta sen verran, että älä kiltti keitä vihreää teetä kiehuneessa vedessä. Se on liian kuumaa. Vihreän teen keveys kitkeröityy jo yli 80 asteessa. Maistat selkeän eron kun kokeilet viileämpää vettä ja lyhyempää haudutusaikaa (ihan jo kaksi minuuttia riittää! Itse haudutin vain minuutin.)

Muistutan tästä siksi, että se ei ole hifistelyä vaan yhtä totta kuin se, että niitä tuoreita mansikoita joutuu odottamaan kahdeksan kuukautta. Tämä kuulostaa aina yhtä hassulta, mutta veden lämpötilaa voi mittailla kinkkumittarilla. Yhtä varmasti kuin joulukinkkuja, niitä löytyy lähes joka kodin kaapista.