Avainsana-arkisto: tee

Ginseng ja tee – täydellinen yhdistelmä

Ginseng-juurta on käytetty Aasiassa lääkkeenä jo tuhansien vuosien ajan. Ginseng kasvaa lähinnä viileämmässä ilmastossa Pohjois-Kiinassa, Koreassa, Siperiassa, tosin nykyään sitä kasvatetaan myös Japanissa ja jopa Saksassa.

Teen tavoin Ginsengillä on runsaasti terveysvaikutuksia. Siksi nämä kaksi aasialaisen terveyden perusyrttiä täydentävät toisiaan ja sopivat hyvin yhteen.

Tee piristää, rentouttaa ja parantaa vastustuskykyä.

Sopeuttava tee

Tee tunnetaan runsaista terveysvaikutuksistaan. Tee luokitellaan ginsengin tavoin ns. adaptogeeniksi, eli aineeksi joka auttaa sopeutumaan tilanteeseen.

  • Tee tehostaa immuunijärjestelmää
  • Suojaa aivoja vanhenemiselta ja muilta vaurioilta
  • Piristää ja rentouttaa, parantaa muistia
  • Vähentää koleterolia, suojaa verenkiertojärjestelmää ja sydäntä

Ginseng juuria on käytetty vuosisatoja niiden terveysvaikutusten vuoksi.

Energisoiva Ginseng

Ginseng-juurta voidaan nauttia viipaloituna, jauhetuna, teenä tai jopa keittona. Sanotaan, että Koreassa kasvanut punainen ginseng on laadultaan parasta.

  • Antioksidantti, tehostaa immuunijärjestelmää
  • Auttaa kehoa sopeutumaan ympäristön muutoksiin ja tasapainottaa
  • Energisoi, rentouttaa ja rauhoittaa
  • Tasapainottaa verenpainetta
  • Kohentaa miesten seksuaalisuutta ja hedelmällisyyttä

Ginseng-teetä voi juoda huoletta joka päivä.

Kuinka usein ginseng-teetä voi juoda?

Ginseng ja tee on suosittu yhdistelmä, jonka ainesosat täydentävät toisiaan.

  • Ginsengiä voi nauttia turvallisesti joka päivä ilman haittavaikutuksia.
  • Parhaiten ginsengistä hyötyy, kun sitä nauttii pienissä annoksissa 2-3 kertaa päivässä.
  • Ginseng-tee valmistetaan useimmiten sekoittamalla ginseng-jauhetta teelehtiin ja antamalla lehtien kuivua.
  • Hauduta ginseng-teetä kunnolla pariin kertaan, jotta saat kaiken ginsengin uutettua lehdistä.

Ginseng Oolong -12% tarjoushintaan

Ginseng oolong-tee nyt -12% tarjoushintaan koodilla: ginsengtee

Kukkainen ja voimakkaan hedelmäinen taiwanilainen oolong, johon on sekoitettu ginseng-juurta. Ginseng tuo teelle oman puisen ja mausteisen vivahteensa.

Vaikutukseltaan voimakkaasti rauhoittava ja energisoiva, lämmittää kurkkua ja kehoa syvältä sisältä päin. Tässä teessä voi tuntea sekä teen että ginsengin parhaat puolet.

Tilaa nyt Ginseng Oolong -12% hintaan koodilla: ginsengtee

Tilaa Chayan verkkokaupasta!

Teen hauduttaminen on tarkkaa puuhaa

dongding

Teen valmistamisesta on kehittynyt oikea taitolaji ja jopa taidemuoto juuri sen vuoksi, että sen hauduttaminen on niin haastaavaa. Teenhauduttajalla pitää olla tarpeeksi kokemusta, jotta hän pyrkiessään kohti parasta mahdollista haudutusta ei päädy liian laimeaan tai liian kitkerään teehen.

Kemiallisin termein teen hauduttamisessa on kyse liukenemisesta, jossa vesi toimii liuottimena ja teelehdet liuoitettavana materiaalina. Kylmänä vesi on varsin kehno liotin, kuten monet jääteetä valmistaneet osaavat varmasti kertoa. Lämmetessään vesi monen muun liuottimen tavoin pystyy kuitenkin omaksumaan paljon enemmän liukenevia ainesosia itseensä. Tämä johtuu siitä, että lämpö saa molekyylit liikkeeseen, jolloin myös liuotettavasta materiaalista siirtyy enemmän ainesosia liuottimeen.

Liuottamisen kannalta vesi ei itse asiassa ole paras vaihtoehto teen hauduttamiseen. Useimmiten orgaaniset yhdisteet liukenevat paremmin niin sanottuihin orgaanisiin liuottimeen, kuten esimerkiksi etanoliin. Esimerkiksi Intiassa ja Tiibetissä maitoa on käytetty teen hauduttamiseen, ja vaikka maito onkin suurimmaksi osaksi vettä, se sisältää kuitenkin runsaasti orgaanisia yhdisteitä kuten proteiineja sekä rasvoja, jotka vetävät liuotettavan materiaalin molekyylejä puoleensa.

Teen hauduttaminen suoraan maitoon saattaa siis vaikuttaa hyvältä idealta, mutta maidon vahvan maun vuoksi tämä tekniikka ei sovi useimmille teelaaduille. Esimerkiksi chai-teetä voidaan kuitenkin hauduttaa suoraan maitoon, joka johtaa voimakkaampaan makuun kuin jos tee olisi ensin haudutettu vedessä ennen maidon lisäämistä.

Miten haudutan teeni oikein?

Teen hauduttamisessa kolme muuttujaa, jota teenjuoja voi säädellä, ovat 1. lehtimateriaalin ja veden määrä 2. veden lämpötila sekä 3. haudutusaika.

Haastavaa tästä tekee se seikka, että jokainen teelaatu on erilainen. Siksi teenjuojan täytyy oppia tuntemaan teensä ja sen haudutusominaisuudet saavuttaakseen onnistuneita haudutuksia.

Esimerkiksi teelehden muoto vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti ainesosat liukenevat veteen. Tiukasti yhteen puristettu puerhit ja palloiksi rullatut oolongit vaativat aikaa, jotta vesi onnistuu kunnolla lävistämää lehtimateriaalin ja liuottamaan niiden ainesosia itseensä. Normaali irtotee hautuu hieman nopeammin, ja mitä pienempää eli rikkinäisempää lehtimateriaali on, sitä nopeammin se hautuu. Esimerkiksi japanilaiset vihreät teet valmistetaan siten, että teelehtien solujen seinämät rikkoutuvat, jonka vuoksi noin puoli minuuttia riittää liuottamaan sopivan määrän ainesosia lehdistä kuumaan veteen.

Teepussit liukenevat usein syystä tai toisesta huonommin kuin irtotee. Tämä voi johtua joko siitä, että teepussi itsessään estää joidenkin ainesosien liukenemista veteen tai siitä, että teepussi ei salli lehdille liikkumavaraa. Erään mielipiteen vuoksi teepussit hautuvat huonommin yksinkertaisesti sen vuoksi, että niiden sisältämä lehtimateriaali on irtoteetä huonompaa.

Mitä tahansa teetä haudutatkaan, kannattaa pyrkiä valmistamaan teestä useampia lyhyitä haudutuksia yhden pitkän haudutuksen sijasta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lukuisat toistuvat ja lyhyet haudutukset saavat teelehtien ainesosat liukenemaan parhaiten veteen. Aasiassa teetä onkin perinteisesti haudutettu tällä tavoin, esimerkiksi niin sanottu gongfu- tai kungfu-haudutusmetodi noudattaa yllämainittua toimenpidettä.

Lyhyisiin toistuviin haudutuksiin verrattuna yksi pitkäkestoinen haudutus liuottaa teen ainesosia veteen huonommin muun muassa siksi, että vesi kerkeää jäähtymään teen hautuessa. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa syy, sillä laboratoriossa vaikka veden lämpötila pidettäisiin vakaana, vaikuttaa yksi pitkä haudutus liuoittavan teetä toistuvat lyhyitä haudutuksia huonommin. Erään selityksen mukaan tämä johtuu siitä, että pitkän haudutuksen aikana flavonoidit kerkeävät hajoamaan osittain teen hapettumisen vuoksi. Kuka tahansa voi todistaa tämän hapettumisreaktion jättämällä kupin vihreää tai valkoista teetä seisomaan pöydälle muutamaksi tunniksi: ajan kuluessa hapettuminen muuttaa teen väriä tummemaksi samalla kun sen maku ja tuoksu heikentyvät.

Kaiken kaikkiaan teen hauduttaminen on siis hienovarainen prosessi, joka vaatii hauduttajalta kokemusta ja taitoa parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Varmaa on ainakin se, että varomaton hauduttaminen johtaa helposti ylihautumiseen. Tällöin lehdistä vapautuu liikaa tanniineja veteen, joka saa teen maistumaan kitkerältä.

 

Miten tee vaikuttaa aivoissa?

Lue miten tee vaikuttaa avioissa.

Tee sisältää runsaasti erilaisia vaikuttavia ainesosia, jotka toimivat aivoissa eri tavoin. Yksikään näistä ainesosista ei ole yksin vastuussa teen vaikutuksista, mutta toisiinsa yhdistettyinä ne luovat sen ainutlaatuisen kokonaisuuden, jota teenystävät ovat oppineet rakastamaan.

Teen sisältämän kofeiinin ja sen sukuisten ainesosien pääasiallinen vaikutustapa on niin sanottujen adenosiinireseptorien estäminen. Adenosiini aiheuttaa ihmisissä väsymyksen tunnetta, ja sitä estämällä kofeiini pystyy saamaan aikaan miedon tunteen piristymisestä.

Toinen teen pääasiallisista ainesosista, l-teaniini, sen sijaan rentouttaa mieltä ja kehoa. Se toimii vastapainona kofeiinille, sillä sen on osoitettu vähentävän jotain kofeiinin haittavaikutuksista. Teaniinin tarkasta vaikutustavasta ei ole yksimielisyyttä, mutta sen on osoitettu muun muassa aktivoivan gaba-a-reseptoreita. Muun muassa rauhoittavat lääkkeet toimivat gaba-reseptoreiden kautta.

Lisäksi teaniinin on osoitettu estävän niin sanottuja NMDA-, AMPA- ja kainaattireseptoreita. Näillä on monenlaisia vaikutuksia kehossa – NMDA-reseptorien on muun muassa osoitettu hidastavan riippuvaisuuksien syntymistä.

Yksi teen mielenkiintoisimmista vaikutuksista on teaniinin on kyky lisätä aivojen alfa-aaltojen osuutta. Alfa-aaltoja esiintyy silloin, kun mieli on rentoutuneessa ja virkeässä mielentilassa, esimerkiksi meditoitaessa. Itä-aasialaisissa kulttuureissa teen ja meditaation yhteyttä onkin korostettu vuosisatojen ajan,

Kofeiinin ja teaniinin lisäksi yksi teen tärkeimmistä ainesosista on nimeltään EGCG. Myös tämä ainesosa toimii aktivoimalla gaba-a-reseptoreita, mutta lisäksi se on vahva antioksidantti, joka suojaa aivoa vaurioitumiselta.

Lisäksi teellä on runsaasti vaikutuksia, joita ei ainakaan nykytietämyksellä voida laittaa tietyn ainesosan syyksi. Teen on esimerkiksi osoitettu vapauttavan dopamiinia, noradrenaliinia sekä serotoniinia aivoissa. Dopamiinia vapautuu silloin kun teemme jotain palkitsevaa ja sillä on myös piristäviä vaikutuksia, kuten noradrenaliinillakin. Serotoniini sen sijaan vaikuttaa mielialaan, muun muassa monet masennuslääkkeet toimivat säätelemällä serotoniinin toimintaa. Teen onkin osoitettu auttavan masennuksessa, joka voi olla serotoniinin ansiota.

Lu Tong ja teerunous

lutong

Lu Tong tai Lu T’ung oli Tang-dynastian aikainen kiinalainen runoilija, joka tunnetaan hänen omistautumisestaan teekulttuurille. Hän eli 700- ja 800-luvun taitteessa kesellä poliittista myllerrystä ja koki lopulta karun kohtalon keisarin hovin käsissä. Lu Tongin teetä ihailevat runot ovat kuitenkin säilyneet tähän päivään saakka ja tehneet hänestä kenties arvostetuimman teehenkilön heti Lu Yun jälkeen.

Historiaa

Lu Tong syntyi vuonna 775 Jiyuanin kaupunkiin Henan-provinssissa. Vain 40 kilometrin päässä Jiyuanista sijaitsee Wangwu-vuori, eräs taolaisuuden pyhimmistä vuorista. Legendan mukaan Kiinan myyttinen ensimmäinen keisari uhrasi tämän vuoren huipulla taivaalle ja vastaanotti Yhdeksän eliksiirin kirjan, joka on yksi kiinalaisen alkemian vanhimmista teksteistä.

Kenties pyhän vuoren läheisyys teki vaikutuksen Lu Tongiin, jonka elämässä ja runoudessa heijastuu vahvasti taolaisuuden henki. Runoilija kasvatti perheensä Jiyuanissa, mutta vetäytyi pian erakoksi eräälle toiselle taolaisuuden pyhälle paikalle, Sung-vuorelle. Täällä hän harjoitti oppineelle erakolle ominaista opiskelulle ja taiteelle omistettua elämää, jota värittivät ystävien vierailut ja lukuisat teehetket.

Lu Tong saavutti maineensa Kuunpimennys nimisellä runolla, jossa hän kuvailee kuinka hirviömäinen sammakko mässäilee kyltymättömästi kuun valoa. Tarina on tuttu kiinalaisesta mytologiasta, mutta sen on myös ajateltu kuvastavan sen aikaisen hovin poliittista tilannetta. Tuolloin vallinnut keisari Dezong oli nimittäin menettänyt valtaansa hovissa palvenneille eunukeille, jotka muun muassa komensivat keisarin armeijaa. Lu Tongin rohkea runo nosti hänet välittömästi hovin ja oppineiden huomioon, ja kenties juuri tästä syystä hän luopui erakko-elämästään ja matkusti idän pääkaupunkina tunnettuun Loyangiin.

Jo erakko-aikanaan Lu Tong tutustui moneen pyhälle vuorelle vetäytyneeseen oppineeseen ja saavutti näin arvovaltaisia kytköksiä Kiinan eliittiin. Erakkoja ihailtiin kiinalaisessa kulttuurissa, jonka vuoksi he saavuttivat usein ystäviä hovin piiristä ja toisinaan ajautuivat itsekin hovin palvelukseen. Lu Tongille eräs näistä ystävistä oli Meng Chien, jolla oli vaikutusvaltaisia ystäviä maan eliitin piirissä.

Seitsemän teemaljaa

Lu Tong tunnetaan parhaiten Seitsemän teemaljaa nimisestä teerunostaan. Teenjuonnin terveydellisistä, älyllisistä ja henkisistä hyödyistä kertova runo on itse asiassa osa pidempää runoa, joka tunnetaan nimellä ”Kiitos keisarilliselle mestari Mengille uuden teen lähettämisestä” tai yksinkertaisesti nimellä Teen laulu.

Runo kertoo eräästä hyvin harvinaisesta teestä, joka oli varattu keisarin käyttöön, mutta jota Meng Chien oli onnistunut saamaan käsiinsä ja lähettänyt sittemmin Lu Tongille. Kyseinen tee, nimeltään yangxian, oli vuoden ensimmäisenä poimittu tee. Heti sadonkorjuun jälkeen tee kuljetettiin pikaisesti keisarille, joka kevään alkua merkkaavassa seremoniassa nautti maljan teetä ja uhrasi osan esi-isille.

Seitsemän teemaljaa kuvastaa, kuinka Lu Tong toinen toisensa perään nautittujen teemaljojen kautta saavuttaa lopulta pisteen, jossa hän ei voi enää juoda enempää ja tuntee muuttuneensa kuolemattomaksi viisaaksi. Kiinalaisten tarinoiden mukaan kuolemattomiksi kutsutut tietäjät pystyivät lentämään ja asuivat Penglai-vuorella. Lu Tong kuvaakin runossa kuinka hän tuntee saaneensa siivet ja haluavansa lentää Penglai-vuorelle muiden kuolemattomien luokse.

Seuraavaksi Steve Owyoungin englanninkielinen käännös Lu Tongin runosta:

The first bowl moistens my lips and throat.
The second bowl banishes my loneliness and melancholy.
The third bowl penetrates my withered entrails,
finding nothing except a literary core of five thousand scrolls.
The fourth bowl raises a light perspiration,
casting life’s inequities out through my pores.
The fifth bowl purifies my flesh and bones.
The sixth bowl makes me one with the immortal, feathered spirits.
The seventh bowl I need not drink,
feeling only a pure wind rushing beneath my wings.
Where are the immortal isles of Mount P’englai?

Lu Tongin kuolema

 Oppineiden piirissään Lu Tong tapasi miehen nimeltä Wang Ya, joka johti Kiinan teevirastoa. Tee oli jo tuohon aikaan tuottoisa ja tärkeä osa maan taloutta, jota verottamalla voitiin kerätä suuria summia rahaa.

Wang Ya oli teekulttuurin kohtaan kaikkea muuta kuin hellävarainen. Kun vuonna 829 suuri osa Kiinan teetuotantoalueista tuhoutuivat taisteluissa, valtio joutui ottamaan kovat otteet käyttöön varmistaaseen teetuotannon jatkuvuuden. Yksityisviljely kiellettiin ja kaikki teepensaat määrättiin siirrettäväksi maan omille viljelyalueille. Vaikka toimet pistivät teemarkkinat kaaokseen, Lu Tong pysyi teeministerin ystävänä.

Vuonna 835 vallinnut keisari Wenzong halusi päästä eroon suurta valtaa omaavista eunukeista, jossa hän ei ollut kahdesta yrityksestä huolimatta onnistunut. Kolmannella yrityksellään keisari lähetti pääeunukin ulompaan palatsiin, jossa erään granaattiomenapuun lehdille oli keisarin juonen mukaan ilmestynyt taivaallista kastetta. Kaste oli hyvin arvostettua Kiinassa, sillä sen ajateltiin olevan taivaan olemuksen tiivistymää, joka saattoi tehdä juojansa jopa kuolemattomaksi.

Eunukin tietämättä puuta ympäröivällä pihalla häntä odotti piilossa pieni jouko sotilaita. Hän kuitenkin huomasi vaaran ennen kuin oli liian myöhäistä ja pakeni palatsin kätköihin, joista eunukki komensi keisarillisen armeijan salamurhaajien kimppuun. Uhriksi eivät kuitenkaan joutuneet ainoastaan salamurhaajat, vaan lisäksi tuhansia korkeita virkamiehiä ja oppineita, jotka nähtiin uhkana tai esteenä eunukkien kasvavalle vallalle.

Salajuonesta tietämätön Wang Ya oli kyseisenä päivänä palatsissa, mutta onnistui pakenemaan paikalta. Hänet kuitenkin vangittiin myöhemmin ja kivitettiin kuoliaaksi. Siihen aikaan Lu Tong asui vieraana Wang Yan luona, ja kun sotilaat saapuivat tarkastamaan talon, runoilija koki saman kohtalon kuin ystävänsä. Eunukkien valta jatkui vielä vuosisatoja, asettaen Lu Tongin niin huonoon maineeseen, että vain kaksi runoa ovat säilyneet tähän päivään saakka.

Take away -teetä

Vihreää teetä take away -mukissa

 

Tunnustan. Otan joskus teetä mukaani termosmukissa. Se tuntuu lievältä rikokselta teen luonnetta kohtaan joka kerta, sillä parhaat teehetket joita olen kokenut, ovat olleet nimen omaan paikoillaan pysymisen hetkiä. Take away -meininki taas edustaa silmissäni kiireisyyttä, jatkuvaa liikkumista, ehkä jopa jatkuvaa jonkin perässä juoksemista.

Perässä juoksemisen huipentumana voisi pitää ilmiötä, joka yhä useammin livahtaa jonkun huulilta sanana oravanpyörä. Take away -juoma, ellei nyt suoranaisesti edusta tätä ilmiötä, niin ainakin tukee sitä. Ajatella ettei tarvitse pysähtyä juomaan! Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: sekä juoman nautinto että asioiden eteenpäin vieminen. Töppösen laittaminen toisen eteen, rattaiden pyörimisessä mukana pysyminen kierrosluvun vain kiihtyessä.

Take away -juoman voi yhdistää myös pysähtymiseen. Olen huomannut, että juoma jäähtyy hitaammin, kun sen ostaa kannelliseen pahvimukiin keraamisen kupin sijasta. Sitten voi valita itselle mieluisimman paikan istahtaa juomaan, eikä tarvitse tyytyä samaan huoneeseen kuin missä kassa sijaitsee. Ja kun juoma jäähtyy hitaammin, voi istua sen ääressä kauemmin. Tällöin take awaysta tuleekin pysähtymistä tukeva asia.

Miksi siis tuntea rikkovansa teen ja pysähtymisen kytköstä take away -teetä juodessa? Kun ajattelen asiaa, esiin pulpahtaa vielä toinenkin näkökohta. Muovinen termosmuki ei saa teen parhaita puolia esiin. Olen huomaavinani että se vaikuttaa makuun. Lisäksi sen muoto, äänet, sen käyttöön liittyvät eleet eivät tunnu tekevän kunniaa teelle. Onko siis niin että keramiikka ja tee kuuluvat yhteen?

Eräs teen ystävä kuljettaa keraamista teekannua ja kuppeja mukanaan. Toinen taas huomautti, että jos ei erota metallin makua teessä, niin ei kai sillä sitten ole niin väliä vaikka hauduttaa metalliritilällä (tiedättehän, se metallinen pallo, onko sillä joku nimi?) En tiedä mitä mieltä yleisesti ottaen teen ystävät ovat take away -teestä, mutta varovainen arvioni on, että aikojen takaiset teemestarit kääntyisivät haudassaan jos kuulisivat, että lännessä uratykit juoksevat pahvinen muki kädessään tee läikkyen pitkin poikin katuja.

Vaikka urasta ja allekirjoittaneesta ei voi samaan aikaan puhua kuin korkeintaan surkuhupaisissa merkeissä, kerron kuitenkin, että toisinaan laitan teen kotona metalliseen palloon, jonka pudotan termosmukiin, ja kuumaa vettä päälle. Ja eikun menoksi. Veikeänä yksityiskohtana voin vielä kertoa, että mukista kuuluu kolaus, kun viimeisiä pisaroita ryystää ja metallipallo liikkuu mukissa. Joskus pallo blokkaa mukin nokan, ja viimeiset pisarat eivät meinaa suostua mukista ulos. Kun tämä tapahtuu tietynlaisissa hiljaisuutta arvostavissa tiloissa, eivät veikeät äänet kerää niinkään myötämielisiä katseita.

Päätteellä työskennellessä teen juominen on mukavaa, sillä sen lisäksi että se maistuu hyvältä, tuntuu joillakin teelaaduilla olevan keskittymistä parantava vaikutus. Tämä on kuitenkin vain oma huomioni, enkä tiedä onko asiasta mitään näyttöä. Jos jollain on asiasta myös kokemuksia, olisi siitä mielenkiintoista kuulla kommenttikentässä.

Edelleen kuitenkin ne parhaat teehetket ovat olleet paikoillaan ja rauhassa, yksin tai seurassa, keraamisista astioista teetä nauttiessa. Silloin teen maku, tuoksu, lämpö, astioiden tuntu ja monet muut yksityiskohdat pääsevät esiin. Kun asettuu varta vasten nauttimaan teetä, tekee tilaa teelle. Se onkin toivottu vieras, sillä on paljon kerrottavaa. Sen eteen näkee mielellään vaivaa. Tee kertoo uuden tarinan joka haudutuksella, joten kyllästymään ei pääse. Ja jos pääsee, voi vaihtaa teelajia, niin muuttuu ääni kellossa. Yllättäviä ääniä voi kuulua myös seuralaisten puolelta, kun ilmapiiri on kuunteleva.

Teehetkeen voi liittyä niin paljon asioita, ettei niitä kannata edes yrittää luetella. Paljon parempi keino on vain juoda teetä.

Veden keittämisen salat (osa I)

chaozou3

Teekulttuurissa harvoin mikään on helppoa. Satojen vuosien aikana teenjuojat Kiinassa ja ympäri maailmaa ovat kehittäneet mitä monimutkaisempia teorioita teen kaikista osa-alueista. Yksi aihe, josta on keskusteltu eniten on vesi. Aiemmassa artikkelissa kerroimme siitä, miksi tee on niin tärkeä elementti teen kannalta. Tällä kertaa kiinnitämme huomiota veden keittämiseen.
Nykypäivänä kuuma vesi on monelle itsestäänselvyys. Sitä voi laskea suoraan hanasta tai sen voi kiehauttaa hellalla taikka vedenkeittimessä. Aiemmin  kuuman veden eteen on kuitenkin täytynyt nähdä paljon enemmän vaivaa.
Ensimmäisenä tarvitaan tietysti jokin lämmön lähde. Muinaisessa Kiinassa tämä tarkoitti joko avotulta tai hiillosta. Avotuli on helppo saada aikaan, mutta liekki vaatii jatkuvaa vartiointia ja lisää poltettavaa materiaalia. Lisäksi avotuli lämmittää epätasaisesti. Liekin lähellä lämpötila nousee niin korkealle, että se rikkoo helposti metallin ja saven, mutta etäällä lämpö jää nopeasti liian vajaaksi veden keittämiseen.
Muun muassa näiden seikkojen vuoksi hiillosta on perinteisesti pidetty teekulttuurissa parempana vaihtoehtona veden keittämisen kannalta. Kunnon hiillos lämmittää tasaisesti ja hellästi eikä riistäydy niin helposti hallinnasta. Lisäksi hiillos ei tuota savua eikä siten tartuta veteen ylimääräisiä teen makua peittäviä tuoksuja.
Myös hiilissä on eroja. Pehmeästä puusta valmistettu hiili palaa eri tavalla kuin kovasta puusta tehty hiili. Lisäksi toiset hiilet tuottavat toisia enemmän epätoivottuja hajuja. Teeveden keittämiseen suositellaan yleisesti ottaen kovasta pihkaa tuottamattomasta puusta valmistettua hiiltä. Esimerkiksi koivuhiili sopii erinomaisesti vedenkeittämiseen.
Monet teemestari suosittelevat aivan erityistä oliivinsiemenistä valmistettua hiiltä veden keittämiseen. Nämä pienet hiilenpalaset tuottavat palaessaan hienovaraisen tuoksun, joka tartuttaa veteen ja korostaa teen makua.
Kiinalaisessa filosofiassa teoria viidestä elementistä on hyvin tärkeä (lue lisää aikaisemmasta artikelista). Nämä viisi elementtiä ovat puu, vesi, tuli, maa sekä metalli. Perinteinen tapa keittää vettä hiilillä on tärkeä sen vuoksi, että se yhdistää monia näistä elementeistä harmoniseen suhteeseen. Hiili edustaa puuta, joka palaessaan tulen kautta lämmittää savesta eli maasta valmistetussa pannussa lepäävää vettä. Toisinaan vesipannu voidaan myös valmistaa metallista, kuten japanilaisessa teeseremoniassa käytettävät tetsubinit.
Juuri elementtiteorian vuoksi moderni tapa keittää vettä sähköisessä vedenkeittimessä ei ole teefilosofian mukaan ihanteellinen. Vedenkeittimestä voidaan löytää metalli joko vastuksesta, joka vettä lämmittää tai itse keittimestä, joka voi olla valmistettu ruostumattomasta teräksestä. Sen sijaan tuli, maa sekä puu jäävät uupumaan. Periaatteessa vastusta lämmittävä sähkö voitaisiin tulkita tuleksi, mutta silloinkin puu ja maa puuttuvat yhtälöstä.
Monet teenjuojat käyttävät edelleen perinteistä saviliettä veden keittämiseen. Tämä koostuu tornimaisesta savisesta liedestä, johon hiilet laitetaan ja jonka päälle asetetaan savesta valmistettu vesipannu. Tornimaisen lieden alaosassa on lisäksi pieni luukku, joka antaa hiillokselle ilmaa, jottei se tukahdu. Usein hiillosta pitää liehytellä jatkuvasti tämän luukun kautta, jotta palaminen pysyy tasaisena.
Pelkästään sille tavalle, jolla hiillosta liehytetään, löytyy teefilosofiasta monta näkemystä. Toisten mukaan lämmittämisen alkuvaiheessa leyhyttämisen täytyy olla hellää, mutta veden lähestyessä kiehumispistettä tahtia täytyy nopeuttaa. Toisten näkemysten mukaan leyhyttämisen tulisi olla aina hellää, sillä liian kuumaksi leyhytetty tuli paitsi ”peittoaa veden energian”, saattaa myös vaurioittaa pannua.
Veden keittäminen tällä tavalla vaatii kärsivällisyyttä, mutta se myös korostaa teehetken merkitystä riippumatta siitä, uskooko teenjuoja viiden elementin teoriaan vai ei. Hiilloksen punainen hehku ja tuoksu sekä ratisevien hiilien ääni saattavat mielen helposti rauhalliseen tilaan, jonka kautta teetäkin osaa arvostaa aivan eri tavalla.
Seuraavassa blogijulkaisussa keskitymme itse veden keittämisen tapahtumaan. Niin monen muunkin asian tavoin tämä pohjimmiltaan niin yksinkertainen reaktio on nostettu teekulttuurissa monimutkaiseksi taiteeksi.

Kiinalainen teehistoria teekeitosta irtoteehen

Hokusai_tea-kettle_raccoon

Tänä päivänä nautimme teetä mahdollismman yksinkertaisesti. Heitämme kasan kuivuneita lehtiä kuumaan veteen, jotka hautuessaan tuottavat selkeän ja aromikkaan juoman. Tilanne ei kuitenkaan ole aina ollut samanlainen, sillä teen matka maustetusta keitosta haudutettaviin irtolehtiin kesti satoja vuosia.

Esihistoriasta Tang-dynastiaan (618-907)

On mahdotonta sanoa miten teetä ensimmäisenä käytettiin Kiinassa. Tapa voi juontaa hyvinkin pitkälle esihistoriaan, sillä Kiinassa muiden varhaisten sivilisaatioiden tavoin harjoitettiin kasvilääkintää. Ennemmin tai myöhemmin kiinalaisten shamaanien on täytynyt huomata teen terveydelliset vaikutukset ja alkaa käyttää sitä sairaustilojen hoitamiseen.

Kun Lu Yu kirjoitti Tang-dynastian aikana, tarkemmin ottaen 700-luvulla, maailmain ensimmäisen teetä käsittelevän kokonaisteoksensa, tee oli jo laajalti käytössä kiinalaisessa yhteiskunnassa. Lu Yun teoksessa voidaan huomata, ettei teetä pidetty enää ensisijaisesti lääkkeenä, vaan ennen kaikkea nautintoaineena.

Tang-dynastian aikana tee oli tapana painaa tiiviiksi kakuiksi. Näistä kakuista teenjuoja sitten lohkaisi pienen palasen, paahtoi sen hellästi, jauhoi lehdet hienoksi jauheeksi ja lopulta keitti tätä jauhetta padassa sopivan aikaa. Lu Yun aikaan oli tavanomaista lisätä tällaiseen ”teekeittoon” esimerkiksi sipuleita ja muita kasviksia. Lu Yu halveksui itse tätä tapaa ja suosi vain suolan lisäämistä, sillä muut ainekset pilasivat teen todellisen maun.

Song-dynastia (960-1279) ja teen kultakausi

Tang-dynastia aloitti teen prosessin, joka johti teen yleistymiseen koko kansan parissa. Vasta Song-dynastian kohdalla voidaan kuitenkin puhu todellisen ja laaja-mittaisen teekulttuurin syntymisestä.

Valmistustavaltaan Song-tee ei eronnut paljoa Tang-dynastian teestä. Teekakuista jauhettiin pieni määrä hienoa jauhetta, joka sitten lisättiin teekulhoon ja vatkattiin yhteen pienen vesimäärän kanssa. Kyseessä on siis matchan tapainen juoma, joka eroaa selkeästi Tang-dynastian teekeitosta.

Song-dynastian aikana myös teehuoneet ja teekilpailut nousivat suosioon. Teehuoneet ovat epävirallisia kokoontumispaikkoja, jotka länsimaalaisessa kulttuurissa vastaavat kahviloita sekä baareja. Teehuoneinstituution ympärille syntyi kokonaan oma kulttuurinsa, joka on edelleen vahvasti läsnä Kiinassa.

Teekilpailuilla tarkoitettiin tapahtumia, joissa osallistujat kilpailivat kyvystään valmistaa täydellistä teetä sekä yrittivät parhaansa mukaan tunnistaa kunkin teen alkuperän. Teekisat olivat suosittuja sekä ylhäisön että tavallisen kansan parissa. Kilpailijat arvuttelivat muun muassa maisteltavien teelaatujen alkuperästä, mutta myös siitä, kuka saa luotua kauniimman kuvion vispattavan teen pinnalle syntyvään vaahtoon.

Ming-dynastiasta nykypäivään

Saamme kiittää Ming-dynastian keisari Hongwua siitä, minkälainen teekulttuuri nykymaailmassa vallitsee.

Hongwu (1328-1398) oli kotoisin köyhästä maalaisperheestä ja vietti useita vuosia vaeltaen Kiinaa kerjäläisenä, ennen kuin onnistui nousemaan valtaan. Näiden vaikeuden kokemusten vuoksi keisari näki läheltä tavallisten kansalaisten ongelmat.

Valtaan noustuaan keisari ei unohtanut aikaisempia kokemuksiaan, vaan pyrki usein muutoksin parantamaan kansansa elämää. Yksi näistä päätöksistä oli siirtyä työläästä kakkuteestä irtolehtiseen teehen. Samalla teen tuotantotekniikkaa, muun muassa paahtamista ja viljelytekniikkaa, parannettiin.

Irtolehtistä teetä oli myös ennen Ming-dynastian alkua, mutta vasta Hongwun päätös teki irtolehtisestä teestä todella suosittua. Samalla kehittyi myös uusia teevälineitä, muun muassa teekannu ja gaiwan, jotka ovat kummatkin tarkoitettu irtolehtisen teen hauduttamiseen.

Sama kehityskulku jatkuu yhä tänä päivänä. Maailmalla juodusta teestä suuri osa irtolehtistä teetä. Nykypäiväisinä keksintöinä voidaan pitää jääteetä sekä pussiteetä (joka on pikemminkin pussitettua teejauhetta kuin irtolehtistä teetä). Myös puerh-teekakkujen juominen on yleistymässä nopeasti. Silti ei ole odetattavissa, että irtolehtiteen aikakausi olisi päättymässä vielä pitkään aikaan.

Kiinan teekeisari

Songhuizong3

Song-dynastian Kiinan keisari Huizongin (1082-1135) erikoinen elämä ja traaginen kuolema on antanut aiheen usealla kiinalaiselle tarinalle. Hänet tunnetaan suurena taiteenrakastajana, joka paitsi maalasi ja kirjoitti runoja myös tuki valtakuntansa taiteilijoita huomattavilla summilla. Huizong oli myös harrakas teenjuoja, jonka vuoksi häntä arvostetaan myös eräänä suurista teemestareista.

Huizong oli edesmenneen isänsä ja edeltävän hallitsijan keisari Shenzongin yhdestoista poika. Huizong ei siis sijoittunut korkealle vallanperimyslistassa. Kenties juuri sen vuoksi hän omisti elämänsä mieluummin kauneuden vaalimiseen kuin sotilaallisten ja poliittisten taitojensa kehittämiseen.

Kaikki muuttui, kun Huizongin vanhempi veli keisari Zhezong kuoli vuonna 1100 ilman perillistä. Nyt Huizongin oli otettava vastuulleen koko valtakuntansa hyvinvointi.

Hovin sisällä keisari opittiin pian tuntemaan ennen kaikkea suuresta haaremistaan, ylellisistä juhlistaan sekä mittavasta taidekokoelmastaan. Kerrotaan myös tarinoita, jonka mukaan Huizongilla oli tapana karata hovista nähdäkseen tavallisia ihmisiä ja tavatakseen naisia.

Kiinan keisareille on jo pitkään ollut merkittävä rooli teen tuotannossa. Viimeistään Tang-dynastialta (618-907) saakka kevään ensimmäinen teesato on aina tarjottu keisarille niin sanottuna tribuuttiteenä. Usein kokonaisten teeviljelmien sato oli varattu pelkästään keisarin ja hänen hovinsa käyttöön.

Huizong kuitenkin vei keisarillisen teekulttuurin entistä korkeammalle tasolle. Vuonna 1107 hän kirjoitti teeteoksen Da Guan Cha Lung, jota on sittemmin tultu pitämään eräänä merkittävimmistä teeklassikoista, joka arvossaan jää toiseksi vain Lu Yun Cha Jingille. Teoksessaan Huizong esittää yksityiskohtaisesti Song-dynastian teekulttuurin eri piirteitä aina teen kasvattamisesta teen valmistamiseen saakka. Koska keisareiden ei ollut sallittua poistua palatsistaan, on erityisesti teenviljelyä koskevien asioiden tarkka kuvailu Huizongin teoksessa erittäin yllättävää.

Huizonginidyllinen hovielämä loppui äkkiä, kun Manchurian Jin-dynastian armeija kukisti keisarillisen armeijan vuonna 1125. Tämä pakotti Song-dynastian hallitsijat vetäytymään etelään, jonka vuoksi tuon aikajakson Song-dynastiaa kutsutaan eteläiseksi Songiksi. Huizong ei kuitenkaan kerennyt paeta, vaan hänet perhe ja hovi mukaan luettuna kuljetettiin pohjoiseen manchudynastian pääkaupunkiin. Yhden Huizongin pojista onnistui paeta etelään, jossa hänestä tuli eteläisen Song-dynastian ensimmäinen keisari.

Viimeiset vuodet elämästään Huizong vietti vangittuna kaukana kansastaan. Vielä vankilassakin hän jatkoi runojen sepittämistä, joiden tyyliä leimaa murheellisuus sekä kaipuu takaisin hänen nuoruutensa yltäkylläisyyteen.

 

 

Korealainen teekulttuuri

Kiinalainen ja japanilainen teekulttuuri tunnetaan jo laajalti lännessä. Korealainen teekulttuuri sen sijaan on jäänyt vielä vähälle huomiolle, vaikka sillä onkin vähintään yhtä pitkät perinteet kuin japanilaisella teellä.

Historiaa

Teenjuontia korealaisessa maalauksessa n. 600-luvulta
Teenjuontia korealaisessa maalauksessa n. 600-luvulta

Tee kulkeutui Kiinasta Koreaan todennäköisesti buddhalaisten munkkien mukana. Tarkkaa vuosilukua teen saapumiselle on mahdotonta antaa, mutta ensimmäiset maininnat teestä uhrilahjana löytyvät jo 600-luvulta.

Ajan kuluessa tee vakiintui osaksi Korean hovi- ja temppelikulttuuria. Teetä tarjottiin uhrina esi-isille, hengille, Buddhalle sekä kuninkaille. Tee nivoutui osaksi lukuisia hoveissa, temppeleissä ja kotona suoritettavia rituaaleja. Koreasta tunnetaan kymmeniä erilaisia teeseremonioita, jotka liittyivät esimerkiksi valtiovieraiden vastaanottamiseen.

Noin 1400-luvulla korealainen teekulttuuri alkoi kuitenkin laantua. Tee koettiin vahvasti buddhalaiseksi, ja buddhalaisuutta syrjivä neo-konfutselaisuus sai teen lähes katoamaan Koreasta. Teekulttuuri selvisi kuitenkin koitoksista pienten ja syrjäisten buddhalaisten temppelien huomassa.

Vasta 1940-luvulla tee alkoi jälleen nousta suosioon Koreassa. Tämä oli suurilta osin buddhalaisen munkin Hyodangin ansiota. Hyodang muun muassa kirjoitti laajan tutkimuksen korealaisesta teestä, istutti uusia teetarhoja sekä kehitti uudenlaisen tavan prosessoida teetä. Hänen jälkeensä teekulttuuri on jälleen lähtenyt kasvamaan Koreassa.

Korealaiset teelaadut

Korealaista balhyocha-teetä
Korealaista balhyocha-teetä

Koreassa juodaan enimmäkseen vihreää teetä, joka saatetaan joko höyryttää (japanilaiseen tapaan) tai paahtaa (kiinalaiseen tapaan) poiminnan jälkeen. Erityinen Panyaro-tee valmistetaan Hyodangin kehittämällä metodilla, jonka tarkemmat piirteet on pidetty salassa.

Koreassa on myös kaksi erikoista teelaatua, jota ei löydy muualta. Nämä ovat balhyocha ja ddokcha.

Balhyocha on eräänlainen korealainen vastine oolongille tai mustalle teelle. Se on hapetettua teetä, joka on usein tummaa ja erittäin aromaattista. Balhyochan valmistuksen erityispiirre on lehtien kuivattaminen perinteisillä korealaisille lämmitetyillä lattioilla. Toisinaan kuivuneita lehtiä myös säilötään muutama kuukausi korealaisissa onggi-saviastioissa.

Ddokchalla tarkoitetaan pieniksi ja tiiviiksi kakuiksi tai ”kolikoiksi” hakattuja teelehtiä. Se muistuttaa siis kiinalaista puerh-teetä, joka sekin painetaan tiiviiksi teekakuiksi. Ddokchaa iätetään harvoin, mutta nykyään puerhin suosion vuoksi Koreassa on alettu kokeilemaan erilaisia ddokchan valmistusmetodeja ja teekakkujen iättämistä. Ddokcha on todennäköisesti hyvin vanha teemuoto ja muinaisen Tang-dynastian teen lähin vastine. Kuten Tang-dynastian teekakkuja, ddokchakin valmistettiin alunperin keittämällä paahdetuista teekakuista jauhettua hienoa teepulveria.

Linkki Chayan korealaisen teen valikoimaan

Vesi – teen substanssi

IMG_4763kuvassa ympäri vuoden virtaava lähde Hyvinkäällä Sveitsin metsässä

Viimeisten blogipostausten aikana olemme kiinnittäneet huomiota moneen teen tärkeään ja usein laiminlyötyyn piirteeseen. Nyt jatkamme samaa linjaa kiinnittämällä huomion veteen.

Vesi on meille itsestäänselvyys. Suomen hanavesi on yleisesti ottaen laadukasta, vaikka toisin paikoin sen laatu saattaakin vaihdella. Kun teenjuoja laskee vettä hanasta vedenkeittimeen, hän usein antaa veden ensin juosta hetken, jotta putkiin jäänyt vanha vesi virtaa ulos ja raikas vesi pääsee juoksemaan putkista.

Näin tehdessään juoja samalla toteuttaa yhtä kiinalaisen teeperinteen ohjenuorista. Teeveden tulisi nimittäin aina olla virtaavaa ja tuoretta.

Tämän lisäksi kiinalainen teekulttuuri sisältää runsaasti mitä yksityiskohtaisempia ohjeita veden laadusta ja sen keräämisestä. Ihanteellisesti vettä kerätään vuorelta luonnonlähteestä, sillä tällaisen veden katsotaan omaavan vuoren energiaa. Muinoin kiinalaiset keräsivät vettä myös joesta, mutta kääntyivät kaivoveden puoleen vasta pakon edessä. Kaivovesi ei nimittäin virtaa ja on siksi seisahtanutta.

Tee on 99% vettä, joten luonnollisesti siihen kannattaa kiinnittää huomiota, jos tahtoo saada parhaan tuloksen teestään. Vaikka meillä Suomessa on vähän mahdollisuuksia kerätä vettä vuorten lähteistä, löytyy kuitenkin koko Suomesta raikasvetisiä ja puhtaita lähteitä. Myös Etelä-Suomen kaupunkien lähistöillä virtaa juomakelpoista vettä.

Ennen lähdeveden juomista kannattaa kuitenkin varmistaa netistä, että kyseisen lähteen vesi on todettu juomakelpoiseksi. Teehen toki käytetään vain keitettyä vettä, joten se tappaa bakteerit, mutta ei välttämättä muita saastumia, esimerkiksi raskasmetalleja. Usein lähteillä on kyltti, joka varoittaa veden juomisesta, jos vesi on todettu juomakelvottomaksi.

Vanhan kiinalaisen sananlaskun mukaan vesi on teen substanssi ja tee on veden olemus. Substanssi (substance) on vaikea sana kääntää suomeksi, mutta sen voi kuvitella eräänlaiseksi ruumiillistumaksi. Tee on henki, jolle vesi antaa muodon.

Toisen kiinalaisen viisauden mukaan hyvä vesi voi tehdä huonommasta teestä hyvää, mutta huono vesi pilaa jopa laadukkaimman teen. Siksi teenjuojan kannattaa kiinnittää huomiota vetensä laatuun. Tämä tulee usein luonnostaan teenjuojalle, sillä kun makuaisti kehittyy teenmaistelun myötä, alkaa juoja huomaamaan eroja myös eri vesien maussa.