Avainsana-arkisto: Vihreä tee

Gyokuro Hisui – Japanilaisen teen taidonnäyte

Gyokur Hisui Vihreä Tee Chaya Teekauppa

Gyokuro on Japanissa kehitetty vihreä tee, jota pidetään yhtenä kaikista hienoimmista japanilaisista teelaaduista. Yleisesti ottaen gyokuro onkin moninkertaisesti senchaa kalliimpaa. Tämä hienostunut tee tuotetaan samoin kuin sencha, mutta teepensaat varjostetaan ennen sadonkorjuuta.

Varjosta makeutta ja makua

Suurimman osan vuodesta Gyokuro-pensaat kasvavat aivan kuten muutkin teepensaat. Noin kuukautta ennen sadonkorjuuta pensaiden ylle kuitenkin ripustetaan tummia verkkoja, jotka estävät valonsäteitä saavuttamasta teepensaita.

Varjo saa aikaan suuria muutoksia teelehdissä. Ensinnäkin se saa lehdet kasvamaan hitaammin, jolloin lehtiin tiivistyy enemmän ravito- ja makuaineita.

Suora auringonvalo muuttaa teelehtien aminohapot kitkeriksi katekiineiksi. Varjostaminen estää katekiinien syntyä ja korostaa näin ollen teelehtien makua. Lisäksi varjo lisää l-teaniniin määrää lehdissä.  Teaniini antaa teelle sen täyteläisen umami-maun ja lisäksi tasapainottaa kofeiinin piristävää vaikutusta.

Gyokuro Hisui – Raikas ja hedelmäinen

Hisui on aivan Japanin eteläkärjessä Kagoshiman prefektuurissa kasvatettua gyokuro-teetä. Kagoshima on Japanin toiseksi merkittävin teentuotantoalue, joka tunnetaan laadukkaasta ja puhtaasta teestään.

Maultaan Hisui on erittäin kirkas, raikas ja pehmeä. Gyokorulle ominainen umamimaisuus on Hisuissa hyvin mietoa, joten se sopii erinomaisesti kevyen vihreän teen ystäville.

Siirry Chayaan ja tilaa Gyokuro Hisui itsellesi!

Tutustu myös muihin Chayan japanilaisiin vihreisiin teelaatuihin!

 

Miten valkoinen tee erottuu vihreästä teestä?

valkoinen tee, vihreä tee, terveysvaikutukset

Valkoinen tee ja vihreä tee ovat hyvin samankaltaisia teelajikkeita. Kumpaakin myös ylistetään niiden runsaiden terveysvaikutusten vuoksi. Mutta miten vihreä ja valkoinen teen todella eroavat toisistaan? Entä kumpi on terveellisempää?

Teelaadut vaaleasta tummaan

Teelaadut voi asettaa skaalalle, joka kulkee vaaleasta teestä tummaan teehen. Tärkein erottava tekijä on teelehtien hapettumisaste. Hapettumisella tarkoitetaan sitä reaktiota, joka saa muun muassa omenan muuttumaan ruskeaksi, jos sen jättää leikattuna seisomaan pöydälle.

Vihreä tee on teelaaduista vähiten hapetettua. Heti poiminnan jälkeen teelehdet joko paahdetaan kuumassa pannussa kiinalaiseen tapaan tai höyrytetään kuumassa vesihöyryssä japanilaiseen tapaan. Tarkoitus on kuumentaa teelehdet siihen pisteeseen, että lehtien entsyymit lopettavat toimintansa ja hapettuminen pysähtyy.

Valkoinen tee sen sijaan jätetään usein poiminnan jälkeen yksinkertaisesti aurinkoon kuivumaan tai se kuivatetaan koneellisesti. Entsyymit eivät lopeta toimintaansa heti, jonka vuoksi valkoinen tee on hieman vihreää hapettuneempaa. Lehdet kuitenkin kuivuvat sen verran nopeasti, että entsyymit eivät kerkeä hapettaa lehtiä pitkälle.

Oolong teen kohdalla hapettuminen viedään pidemmälle. Lehtiä rullataan joko käsin tai koneellisesti niin, että lehtien solut rikkoutuvat ja soluneste pääsee paremmin kosketuksiin ilman kanssa. Näin lehdet hapettuvat nopeasti ja hapettuminen voidaan pysäyttää missä vaiheessa tahansa. Siksi oolongia voi olla sekä vaaleaa miedosti hapetettua sekä tummaa runsaasti hapetettua. Kaikista eniten hapetettu tee on kuitenkin musta tee, jonka annetaan tummua kokonaan.

Valkoinen tee hieman terveellisempää

Terveysvaikutusten kannalta valkoinen tee ja vihreä tee eivät eroa paljoa toisistaan. Jotkin tutkimukset osoittavat, että valkoinen tee sisältää vihreää enemmän antioksidantteja, mutta ero ei ole merkittävä. Juo siis kummasta pidät enemmän! Valkoisen teen suurempi antioksidanttimäärä saattaa johtua siitä, ettei sitä kuumenneta tai siitä, että valkoinen tee valmistetaan useimmiten nuoremmista teelehdistä kuin vihreä tee.

Kummatkin teelaadut, kuten mikä tahansa muukin teelaatu, ovat erittäin hyödyllisiä terveyden kannalta. Tee sisältää runsaasti fenoleita, erityisesti flavonoideja sekä katekiineja, jotka ovat hyvin tehokkaita antioksidantteja. Antioksidantit estävät vapaiden radikaalien toimintaa kehossa. Vapaat radikaalit aiheuttavat kehoon hapetusstressiä sekä voivat saavat aikaan lievän tulehdustilan. Lisäksi tee sisältää runsaasti eri vitamiineja ja mineraaleja.

Linkki Chayan valkoisen teen valikoimaan

 

Longjing – Kiinan teeaarre

gt longjing puits du dragon

Longjing Puits du Dragon on korkealaatuinen vihreä tee. Eikä kyseessä ole mikä tahansa kiinalainen tee, sillä longjingiä pidetään laajalti Kiinan parhaimpana teelaatuna.

Longjingin nimi tarkoittaa kirjaimellisesti lohikäärmekaivoteetä. Tee tunnetaan jo tuhansien vuosien takaa ja se on aina ollut oppineiden ja aateliston suosiossa.

Lonjingistä tekee erinomaisen sen ainutlaatuinen tuoksu ja maku. Teessä on herkullinen pähkinäinen ja kermainen tuoksu sekä tuore, makea ja täyteläinen maku. Hyvästä longjingistä voi saada noin kolme tai neljä haudutusta.

Myös ulkonäöltään longjing eroaa muista kiinalaisista vihreistä teelaaduista. Prosessointivaiheessa teenkäsittelijä painelee lehtiä käsillään samalla kun ne paahtuvat suurissa wokkipannuissa. Näin syntyy litteä lastumainen lehti.

Puits du Dragon on poimittu huhtikuussa kevään sateiden jälkeen. Kiinassa kevään ensimmäinen sato poimitaan ennen sateita eli ennen qingming-juhlaa maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa. Ennen sateita poimittu tee on usein vehreämpää, mutta myös miedomman ja hienovaraisemman makuista.

Sateiden jälkeen poimittu Puits du Dragon on laadultaan tasapainoinen longjing, sillä lehdet on poimittu kevään nuoresta kasvustosta. Sadetta saanut teekasvi tuottaa runsaasti lehtiä, johon pakkautuu makuaineita, johtaen pyöreään ja maukkaaseen teehen. Puits du Dragonissa sateen kosteuden ja keväisen tuoreuden voi lähes maistaa maussa.

Näytä tuote kaupassa

 

Neljän senchan suora

01

Alkusyksystä olen juonut paljon mustaa ja vahvasti maustettua teetä. Muina vuodenaikoina en hirveästi kaipaile mustaa teetä, ehkä juon koko vuoden kiintiöt täyteen syys-lokakuussa. Pari viikkoa sitten se kuuluisa kiintiö tuli taas täyteen. Ensin huomasin täyttäväni teekuppia omenamehulla, sitten tuorepuristetulla omenamehulla, sitten huomasin ostaneeni litrahinnaltaan nelinumeroista hajuvettä eikä mikään enää maistunut muulle kuin Guccin Guiltylle. Sen jälkeen join hetken soijamaitoa. Sitten halusin taas teetä.

Sencha ja minä tapasimme ensimmäisen kerran kun olin 14-vuotias. Se oli niitä aikoja, kun olin juuri löytänyt irtoteen ja olin juuri pääsemässä jyvälle lämpötilojen vaikutuksesta teen hauduttamisessa. Luulen, että kouvolalaisesta lahjatavaraliikkeestä ostamani 50 gramman pakkaus oli ensimmäinen kosketukseni maustamattomaan vihreään teehen. Siitä oli tuoreus aika kaukana eikä laatu ollut loistavaa, mutta sinä talvena se oli parasta mitä minulla oli. Se jätti minun makuaistiini pysyvän jäljen.

En olisi voinut silloin edes kuvitella tätä neljän senchan suoraa edessäni nyt. Join teetä peläten makuvaihtoehtojen alkavan lähikaupan pusseista ja loppuvan kouvolalaisen lahjatavaraliikkeen hyllyille. Koskaan en ole ollut iloisempi ollessani väärässä. Oli hurjaa tajuta, että samalla tavalla kuin nyt kupissani Sencha Fukujyu maistuu keinuvalle elokuiselle viljapellolle lapsuudenkotini edessä, on Aasiassa samalla tavalla pelto täynnä teetä kuin täällä ohraa, ja että Japanissa voi olla tyttö joka asuu teepellon reunalla. Ehkä hän löytää Sencha Fukujyun maun pehmeydestä kirpeyden, kuin enteen tulevasta. Ja ehkä samalla tavalla Tokiossa voi olla nainen joka maistaa teekupissaan saman täyteläisyyden, ehkä hänkin löytää kepeän suutuntuman alta saman paksun koti-ikävän.

02

sencha fukujyu
Sencha Fukujyu

Olin ehtinyt jo monta päivää pohdiskella japanilaisen senchan syvintä olemusta, kun äiti kävi kylässä. Kertoi nähneensä painajaista, jossa muutama juhlavieras oli yllättäen saapunut pari päivää ennakkoon. Ei siinä muuten mitään, mutta yksikään kakku ei ollut vielä valmis. Ei ollut mitään tarjottavaa. Pakasteestakin oli kaikki pullat syöty. Jäin siinä miettimään, että niin, eipä mullakaan ole koskaan mitään tarjottavaa kellekään. Paitsi teetä. Aina pelkkää teetä.

Hetken aikaa mietin, että pitäisikö tässä nyt tuntea syyllisyyttä kun kaapista löytyy ehkä muutama kuiva digestivekeksi jos sitäkään. Ja teetä. Mutta milloin pelkkä tee on ollut vain teetä?

Sencha Yamato
Sencha Yamato

Pullattomasta pöydästä painajaista nähnyt äitini juo mitä tahansa mustaa teetä missä tahansa muodossa. Olen aina välillä maistattanut sillä kevyempiä makuja, tulos on ollut aina huono tai sitten yritys on jäänyt kokonaan tuloksettomaksi. Kun tarjosin äidille kuivia keksejä ja Sencha Yamatoa, olin siis jo valmiiksi luopunut toivosta. Olin luullut, että äiti maistaisi senchoissa vain meren ja vähän levää, mutta ei, hän sanoikin teen olevan oikein pehmeää eikä ollenkaan yhtä tikkumaisia kuin ne, mitä olin hänelle joskus aiemmin juottanut. Ilmeeni olisi varmaan ollut kuvaamisen arvoinen. Tuijotin teekuppia silmät lautasina. Ei siinä, kyllä tiesin että Sencha Yamato on hyvää, mun mielestä sen maku on pehmeämpi kuin kissan tassu, mikä on aika paljon sanottu minun suustani, en vain osannut odottaa sitä äidin suusta. Mitä enemmän juon tätä, sitä enemmän huomaan ajattelevani keväistä niittyä jolla jokainen kukka on valkoinen. Mietin kuinka paljon makeampi ja täyteläisempi suutuntuma olisi jos en tupakoisi. Onneksi teekuppi kädessä on helppo antaa itselleen anteeksi.

Sencha Kura
Sencha Kura

Siinä missä Sencha Yamato on kaunis kevät, on Sencha Kura vehreä kesä, lomapäivä meren rannalla, makaat nurmikolla puun varjossa, kesä on raukea ja makea, märkä merituuli koskettaa jotain sisälläsi kuin pyytäen sinua päästämään irti. Sencha Kuran kosketus on paksu, sen makeudessa on särmää, sen täyteläisyydessä on lujuutta. Makaat nurmikolla puun varjossa ja olet unohtanut, että lomasi loppui jo, olet unohtanut myös että on marraskuu ja nurmikko on kuollut. Mutta se on ihan ymmärrettävää.

Jotenkin ymmärrän, ettei tätä makua ole saatu tai haluttu saada hajuvesipurkkiin. Olisihan se vähän outoa: litrahinnaltaan nelinumeroinen parfyymi, jonka makeassa tuoksussa olisi aavistus suolaa ja merilevää ja jonka etiketissä lukisi KURA. Suomalaiset miettisivät Stockmannin hyllyllä että mitä nyt taas, tuolla on tiet täynnä loskaa, taivaalta sataa ilmaiseksi räntää.

Maistaessani Sencha Kagoshimaa tuli sellainen tunne, että pitäisi alkaa halailla puita. Tunteen voimakkuus yllätti minut ja tarkistin etiketin: diagnoosin virallinen nimi on ”pähkinäinen.” Kagoshiman maku on senchaisen ruohoisa mutta siinä on jo enne ruskasta. Teekuppini mielenmaisemassa aurinko laskee korjattujen mutta kyntämättömien peltojen taakse, ilmassa on jo kirpeyttä, maku on paksu mutta tuntuma tasaisen kepeä. Sencha Kuraa juodessasi unohdat lomasi loppuneen jo, mutta Kagoshimaa juodessasi unohdat olevasi edelleen työtön.

Sencha Kagoshima
Sencha Kagoshima

Kun minulle tulee vieraita, minulla on tarjottavaksi pelkkää teetä. Mutta milloin pelkkä tee on ollut vain teetä? Parhaimmillaan tee on pelkkää teetä.

Mansikan makuinen teesyksy

Nyt on se aika vuodesta, jolloin pitää hyväksyä sellainen karu fakta, että tuoreiden kotimaisten mansikoiden makua saa odotella kahdeksan kuukautta. On kestettävä jäätävät syyssateet, talvi ja pelko lumettomasta joulusta, kärvisteltävä kevät miettien josko kohta olisi lämmintä.

Onneksi olen itse syksyihmisiä ja ymmärtänyt, että tee lämmittää sydäntä jopa enemmän kuin etelänlomat. Mutta ne mansikat. Hain ikävääni Chayasta kolmea mansikkateetä, eli kuten aiemmassa postauksessani, tässäkin mennään kolmessa eri makumaailmassa – viimeksi ruusuissa, nyt mansikoissa.

Sweetheart
sweethearttea

strawberrycreamteapot

Ensimmäinen niistä on Sweetheart, maustettu musta tee joka on nimetty sokerisydämiensä mukaisesti (linkki nettikauppaan tässä). Sweetheart maistuu yhtä söpöltä kuin näyttääkin. Luulisin, että tämä olisi sellainen tee, josta olisi helppo aloittaa irtoteehen tutustuminen – etenkin jos on tottunut aiemmin lisäämään sokeria teehen. Makeus sekoittuu mansikan ja persikan kepeyteen sekä sydämissä käytetyn maapähkinäöljyn luomaan täyteläisyyteen. Maapähkinä voi tietysti tuottaa allergikoille ongelmia, mikä kannattaa muistaa myös täyttäessä ystävän teekuppia.

Strawberry & Cream

strawberrycreamblacktea

strawberrycreamteapot

Tykästyin tosi paljon mustaan Strawberry & Cream -teehen (linkki) ja sen täyteläiseen makuun. Mansikka tulee tässä tosi ihanasti esiin. Tämä on täydellinen syksyyn. Syksy ja kynttilät, kirjat ja tee on perinteinen klisee, mutta ihan oikeasti, tämä on juuri sellainen tee, että unohdan kastuneeni aiemmin tänään sateessa. Juuri nyt sillä, että unohdin (taas) sateenvarjon, ei ole väliä. Tässä teessä on nimensä mukainen kermainen pehmeys, ja annan itselleni anteeksi sen, etten ehkä muista sateenvarjoa huomennakaan.

Sencha Wildberry

senchawildberry

senchawildberrycup

Sencha Wildberryssa (p.s tästäkin linkistä pääset nettikauppaan) mansikan maku yhdistyy seljanmarjaan, karhunvatukkaan ja punaherukkaan luoden pehmeän vaikutelman. Toisaalta punaherukka tuo tähän vihreään teehen raikkaan ulottuvuuden. Osuutensa siinä on myös vihreään teepohjaan lisätyillä mustaherukanlehdillä.

Tästä jäi jotenkin pörröinen olo! Vaikea tietysti selittää miten mikään neste voi maistua pörröiseltä, mutta kun illat pimenevät, voi huomata ihailevansa ikkunasta ruskaa ja löytävänsä teestä ihan eri makuja kuin aamukiireen juosten juodusta take-away -kahvista.

Näin lopuksi haluaisin vielä muistuttaa teen hauduttamisesta sen verran, että älä kiltti keitä vihreää teetä kiehuneessa vedessä. Se on liian kuumaa. Vihreän teen keveys kitkeröityy jo yli 80 asteessa. Maistat selkeän eron kun kokeilet viileämpää vettä ja lyhyempää haudutusaikaa (ihan jo kaksi minuuttia riittää! Itse haudutin vain minuutin.)

Muistutan tästä siksi, että se ei ole hifistelyä vaan yhtä totta kuin se, että niitä tuoreita mansikoita joutuu odottamaan kahdeksan kuukautta. Tämä kuulostaa aina yhtä hassulta, mutta veden lämpötilaa voi mittailla kinkkumittarilla. Yhtä varmasti kuin joulukinkkuja, niitä löytyy lähes joka kodin kaapista.

Korealainen tee

Korealainen tee on Suomessa vähemmän tunnettu tee-erikoisuus. Itsekään en tiennyt korealaisesta teestä mitään, ennen kuin paria sikäläistä teelaatua maistettuani päätin hieman tutkia asiaa. Korean teeperinne onkin aika vanha, ja nykyäänkin siellä kasvatetaan yllättävän paljon teetä. Vilkaistaan hieman, millaista on korealainen tee ja kannattaako sitä ostaa.

Korealainen vihreä tee
Korealainen vihreä tee

Korean pitkä ja omaleimainen teeperinne

Tee saapui Korean niemimaalle Kiinasta jo 600-luvulla. Alunperin tee oli nimenomaan buddhalainen juoma. Kun myöhemmin Joseon-dynastian (1392-1897) aikana buddhalaisuutta yritettiin karkottaa Koreasta, myös teen juonti väheni. Onneksi edes perinteisessä korealaisessa lääketieteessä käytetyt yrttijuomat säilyttivät suosionsa.

1900-luvulle tultaessa korealaiset alkoivat arvostaa oikeaa teetä uudestaan. Keskiössä oli tällöin erityisesti vihreä tee (nok cha). Nykyään Koreassa on käynnissä eräänlainen teen renessanssi ja teetä sekä kasvatetaan että nautitaan yhä enemmän.

Korealainen teeseremonia

Vaikka Japani tunnetaan teeseremoniastaan parhaiten, myös Koreasta löytyy omansa. Teeseremoniaa on harjoitettu Korean niemimaalla jo yli tuhannen vuoden ajan – vaikka välillä se menettikin asemaansa paikallisen buddhalaisen teekulttuurin hiipuessa.

Teeseremonian periaatteena on tarjota muodollinen sosiaalinen tilanne, jossa on mahdollista nauttia juomansa rauhallisessa ja kiireettömässä ilmapiirissä. Teeseremonia on muodostunut viime vuosina yhä suositummaksi Etelä-Korean stressintäyteisessä ja urakeskeisessä kulttuurissa.

Mikä korealaisessa teessä on erityistä?

Korealaisessa teessä ehkä eniten kiehtoo sen aito eksoottisuus. Toisin kuin vaikkapa Kiinan tai Sri Lankan tee, miltei kaikki Koreassa kasvatetut teelehdet päätyvät korealaisten omiin kuppeihin ja kippoihin. Suomessa korealaista teetä ei saakaan paljon mistään. Laajin valikoima on tällä hetkellä Chaya-teekaupassa, jossa on tarjolla seitsemää erilaista korealaista teetä. Kolme niistä on luomua.

Korealainen tee on tyypillisesti vihreää. Mustaa teetä ei juoda niin paljon kuin monissa muissa teemaissa.

Korealainen tee, kuten muidenkin maiden vihreät teelaadut, sopii matalan kofeiinipitoisuutensa vuoksi mainiosti iltajuomaksi, vaikkapa nautiskeluun hyvän kirjan äärellä. Se myös virkistää yllättävän paljon keskellä kuumaa kesäpäivää.

Woojeon-tee

Hienointa Suomesta saatavaa korealaista teetä on niin sanottu woojeon-tee. ”Woojeon” tarkoittaa ”ennen sadetta”. Lehdet tätä teelaatua varten poimitaan aina ennen huhtikuun 20. päivää.

Chaya-teekaupan Korea Woojeon on oikein kohtuuhintainen tee ottaen huomioon sen hienostuneen maun. Sen maku on tuoreen raikas ja pähkinäinen. Suosittelen.

Woojeon lehdet

Hadong – vähän vahvempi maku

Edullisempaa ja, sanoisinko, ronskimman makuista teetä saadaan Hadongin maakunnan puolivilleissä teepuissa kasvatetuista lehdistä. Hadong on Korean teealueista eräs maineikkaimpia, ja sieltä tulevien teelaatujen voidaan katsoa edustavan hyvin korealaista teekulttuuria.

Korelainen ginseng matcha

Suomessa saatavista korealaisista tee-erikoisuuksista kenties kiinnostavin on punainen ginseng matcha. Se on sekoitus jauhettua vihreää teetä (matchaa) ja ginsengiä. Ginseng-juuri on tärkeässä roolissa korealaisessa yrttiuutteiden perinteessä.

Juoma maistuu hieman karvaalta, kuin tumma suklaa ikään, ja sillä on pitkä, makea jälkiaromi. Nautittavaa ja omintakeista.

Huomaa, että perinteisessä korealaisessa lääketieteessä ginseng-juurta käytetään runsaasti. Sen väitetään nostavan nauttijansa energiatasoa etenkin pitkällä tähtäimellä. Kyseessä ei siis kuitenkaan ole kofeiinijuomien tapainen piriste.

Tai Ping Hou Kui -teen mytologia

Tai Ping Hou Kui vihreä tee

Kiinassa teestä nauttimiseen kuuluu usein kiinteästi tarina tietyn teelajin synnystä ja usein tarinoihin liittyy yliluonnollisia elementtejä. Tarina korostaa teen ihmeellisyyttä ja maalailee teestä eräänlaista taivaanlahjaa ihmiskunnalle.

TAI PING HOU KUI -vihreä tee

Tai Ping Hou Kuita pidetään vihreitten teiden kuninkaana. Suurikokoiset lehdet ovat näyttävät ja nimen suora käännös tarkoittaa ”Taipingin Apinoiden Kuningasta”. Teetä tuotetaan Huokengissa Kiinan Huangshan vuoristossa Anhuin maakunnassa. Tee on maultaan erittäin tuore ja raikas.

MYTOLOGIA

Kauan, kauan sitten Huangshan vuoristossa eleli vanha apinapariskunta, jotka saivat lapsen vanhalla iällä. Lapsi oli reipas ja vikkelä, ja pariskunnalla oli vaikeuksia pysyä hänen perässään. Eräänä päivä apinapienokainen oli leikkimässä Taipingin piirikunnassa. Kotiin palatessaan hän kohtasi sakean sumun, jonka vuoksi hän eksyi eikä enää löytänyt kotiinsa.

Kun pienokaisesta ei kuulunut mitään lähti toinen apinavanhuksista etsimään häntä Taipingista ja toinen jäi kotiin odottamaan hänen paluutansa. Apinavanhus etsi lastaan ympäri Taiping-piirikuntaa, mutta ei onnistunut tehtävässään. Vanhus tuli sairaaksi väsymyksestä ja lopulta hän kuoli taakan uuvuttama Huangshanin juurelle.

Lähellä apinavanhuksen kuolinpaikkaa eleli Wang Laoer niminen vanhamies, joka eli poimimalla villiteepensaiden lehtiä ja villiyrttejä. Poimiessaan teenlehtiä hän huomasi kuolleen apinavanhuksen. Wang  oli hyväsydäminen mies ja hän päätti haudata apinavanhuksen viereiselle kummulle. Haudan päälle Wang istutti teepensaan ja orkidean. Lähtiessään pois Wang kuuli yllättäen äänen: ” Vanha mies, minun pitää korvata vaivasi”. Wang katseli ympärilleen ihmeissään, mutta kun ketään ei näkynyt hän palasi kotiinsa unohtaen koko tapauksen.

Vuoden päästä Wangin palatessa taas kummulle poimimaan teenlehtiä, hän hämmästyi sitä kuinka paljon alue oli muuttunut. Nyt kumpua peitti vehreä ja runsas teeviljelmä. Yhtäkkiä hän kuuli äänen: ”Vanha mies! Annan lahjaksi nämä teepensaat sinulle. Nyt tulevaisuutesi on turvattu.” Vanha mies tajusi vihdoinkin, että hänen hautaamansa apina ei ollutkaan mikään tavallinen apina. Viljelmiltä poimituista lehdistä valmistetun teen hän nimesi ”Tai Ping Hou Kui – Taipingin Apinoiden Kuninkaaksi” muistona apinavanhukselle.

Kotiin jäänyt apinavanhus istui Huangshan vuoren huipulla ja odotti lapsensa paluuta. Hän katseli Taiping-piirikunnan suuntaan joka päivä ja toivoi, että näkisi lapsensa palaavan. Ajan kuluessa hän muuttui kivipatsaaksi, joka istuu Huangshanin kallion huipulla katsoen Taipingin suuntaan. Nykyään tämä patsas tunnetaan nimellä: ”Apina ihailee Taipingin pilvimerta.”

Taiping Shan