Adaptogeeneiksi kutsutaan tiettyjä yrttejä ja muita ravintoaineita, jotka auttavat eliötä sopeutumaan paremmin ympäristön stressitekijöihin. Käsitteenä adaptogeeni on suhteellisen uusi käsite, joka syntyi vasta 1950-luvulla.
Ensimmäisenä termiä käytti neuvostoliittolainen tieteilijä Nikolai Lazarev. Hän etsi aineita, jotka pystyisivät tehostamaan sotilaiden ja urheilijoiden suorituskykyä rasittamatta liikaa elimistöä. Aikaisemmin piristeet ja doping olivat ajaneet saman asian, mutta niillä oli myös runsaasti haittavaikutuksia.
Vuonna 1969 kaksi neuvostoliittolaista tutkijaa listasivat kolme adaptogeenien määrittävää tekijää. Nämä olivat:
- Aine on suhteellisen epämyrkyllinen sen nauttijalle.
- Adaptogeeni toimii parantamalla laaja-alaisesti eliön vastustuskykyä erilaisia kuormittavia tekijöitä vastaan.
- Adaptogeenit tapaavat normalisoida elimistön toimintaa.
Adaptogeenien tarkasta toimintamekanismista ei olla päästy yksimielisyyteen. On muun muassa ehdotettu, että ne parantavat eliön vastustuskykyä vahvan antioksidanttisen vaikutuksen kautta. Tämä ei kuitenkaan pysty selittämään klassisten adaptogeenien kuten ginsengin laaja-alaisia terveysvaikutuksia.
Tee adaptogeeninä
Tee on yksi yleisimmin mainituista adaptogeenisten kasvien esimerkistä. Pelkästään tutkimalla niitä hyötyjä, joita teelle on listattu läpi historian, käykin nopeasti ilmi, kuinka se edistää eliön laaja-alaista hyvinvointia.
Tee muun muassa parantaa elimistön vastustuskykyä ja hidastaa ikääntymisen merkkejä. Tähän se kykenee esimerkiksi voimakkaan antioksidanttisen ominaisuutensa vuoksi. Antioksidantit hyökkäävät elimistöä kuormittavien vapaitten radikaalien kimppuun ja lievittävät siten niiden keholle aiheuttamaa kuormitusta.
Tee myös sisältää runsaasti tärkeitä ravintoaineita kuten erilaisia vitamiineja ja mineraaleja. Monipuolinen ruokavalio ei tietenkään saisi olla riippuvainen teestä ravintoaineiden puolesta, mutta valitettavasti jopa Suomessa moni ihminen ei saa ruokavaliosta kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita. Vielä tärkeämmässä osassa tee on silloin kehittyvien maiden ihmisten ruokavaliossa. Muun muassa tiibetiläiset kansat ovat tunnetusti olleet riippuvaisia teen sisältämistä ravintoaineista.
Yksi teen yleisimmin mainituista terveysvaikutuksista on sen kyky nopeuttaa aineenvaihduntaa ja tehostaa rasvan palamista. Tämä on vain yksi niistä tavoista, jolla tee ylläpitää elimistön normaalia toimintaa, mutta se voi myös samalla olla yksi teen tärkeimmistä ominaisuuksista varsinkin ylipainon kanssa kamppaileville teenjuojille.
Teen ruumiillisten vaikutusten lisäksi ei pidä myöskään unohtaa sen psyykkisiä vaikutuksia. Teen tiedetään muun muassa parantavan mielialaa ja lieventävän ahdistusta. Se rentouttaa sekä ruumista että mieltä, mutta samalla stimuloi hellävaraisesti parantaen keskittymis- ja oppimiskykyä. Koska ihminen on fyysinen ja psyykkinen kokonaisuus, jossa fyysiset ja psyykkiset vaivat heijastuvat helposti toinen toisiinsa, ei kumpaakaan puolta voi väheksyä eliön hyvinvoinnin kannalta.