Kesän kynnyksellä järjestettiin paljon japanilaiseen teetaiteeseen ja soturikulttuuriin liittyviä tapahtumia. Kansallismuseon Spirit of Budô – Soturin tie näyttelyn ohessa pidettiin luentoja eri aiheista ja kävin ystävien kanssa kuuntelemassa japanologian lehtori Jouni Elomaan selostusta samuraiden ja teen yhteydestä.
Soturiluokka tuli Japanin valtaeliitiksi Gempei-sodan jälkeen ja karkeina pidetyt sotilaat tahtoivat kasvattaa kulttuurista pääomaansa. Tee, josta tuli osa sotilaskulttuuria, oli munkkien Kiinasta tuoma voimakas, jauhettu pulveritee, eli matcha, joka virkisti mutta rentoutti ennen meditaatiota nautittuna (matchassa on paljon kofeiinia ja rauhoittavaa l-teaniinia). Zenbuddhalaisuus asketismissaan ja kurinalaisuudessaan sopi hyvin sotilaille.
Munkki Eisai (Yôsai), joka vakiinnutti zenbuddhalaisen Rinzai-suuntauksen Japaniin 1100-luvun lopulla aloitteli myös uudelleen teenviljelyä. Hänen “Kissa Yôjôki”, kirjansa vuodelta 1214 selitti matchan suostuisia terveysvaikutuksia tilaajalleen Shôgun-kenraali Minamoto no Yoritomolle. Matcha oli tiettävästi helpottanut shôgunin krapulaa.
Teetaiteen kehityksen varhaisvaiheita leimaa kiinalainen vaikute. Kiinalaisia esineitä arvostettiin eniten. Soturieliitin palveluksessa oli eräänlaista museohenkilökuntaa, dôbôshû-kuraattoreja, jotka tunsivat isäntiensä taide-esineet, pitivät niistä lukua ja huolta. Aluksi teejuoma valmistettiin piilossa ja tuotiin juhlahuoneisiin nautittavaksi. 1400-luvun lopulla Ashikaga Yoshimasan rakennuttaman Hopeisen paviljongin (Ginkakuji) teehuone edustaa shoin-arkkitehtuuria. Shoin viittaa munkin kirjoituspöytään, joka on keskeisellä paikalla huoneessa, jonka muillekin tasoille laitettiin esille taidekokoelmien helmiä ja kukkia.
Filosofian sekoittuessa yhä syvemmin teetaiteeseen, alettiin arvostaa myös japanilaista perinteistä käsityötaidetta, jonka ei tarvinnut olla erityisen hienoa. Lakkaamaton puukin tuli teehuoneisiin. Wabi-esteettisen teehuoneen ihanteena pidettiin nyt karua ruokokattoista vuoristomajaa. Teehuone saattoi olla hyvinkin pieni, pinta-alaltaan jopa alle neljä neliömetriä.
Seuraavassa osassa kerrotaan teetaiteen historiasta Japanin sisällissodan jälkeen ja Japanin ensimmäisten teemestareiden luomasta teekulttuurista, joka tunnetaan teeseremoniana tai teerituaalina – teen tienä.