Tänä päivänä nautimme teetä mahdollismman yksinkertaisesti. Heitämme kasan kuivuneita lehtiä kuumaan veteen, jotka hautuessaan tuottavat selkeän ja aromikkaan juoman. Tilanne ei kuitenkaan ole aina ollut samanlainen, sillä teen matka maustetusta keitosta haudutettaviin irtolehtiin kesti satoja vuosia.
Esihistoriasta Tang-dynastiaan (618-907)
On mahdotonta sanoa miten teetä ensimmäisenä käytettiin Kiinassa. Tapa voi juontaa hyvinkin pitkälle esihistoriaan, sillä Kiinassa muiden varhaisten sivilisaatioiden tavoin harjoitettiin kasvilääkintää. Ennemmin tai myöhemmin kiinalaisten shamaanien on täytynyt huomata teen terveydelliset vaikutukset ja alkaa käyttää sitä sairaustilojen hoitamiseen.
Kun Lu Yu kirjoitti Tang-dynastian aikana, tarkemmin ottaen 700-luvulla, maailmain ensimmäisen teetä käsittelevän kokonaisteoksensa, tee oli jo laajalti käytössä kiinalaisessa yhteiskunnassa. Lu Yun teoksessa voidaan huomata, ettei teetä pidetty enää ensisijaisesti lääkkeenä, vaan ennen kaikkea nautintoaineena.
Tang-dynastian aikana tee oli tapana painaa tiiviiksi kakuiksi. Näistä kakuista teenjuoja sitten lohkaisi pienen palasen, paahtoi sen hellästi, jauhoi lehdet hienoksi jauheeksi ja lopulta keitti tätä jauhetta padassa sopivan aikaa. Lu Yun aikaan oli tavanomaista lisätä tällaiseen ”teekeittoon” esimerkiksi sipuleita ja muita kasviksia. Lu Yu halveksui itse tätä tapaa ja suosi vain suolan lisäämistä, sillä muut ainekset pilasivat teen todellisen maun.
Song-dynastia (960-1279) ja teen kultakausi
Tang-dynastia aloitti teen prosessin, joka johti teen yleistymiseen koko kansan parissa. Vasta Song-dynastian kohdalla voidaan kuitenkin puhu todellisen ja laaja-mittaisen teekulttuurin syntymisestä.
Valmistustavaltaan Song-tee ei eronnut paljoa Tang-dynastian teestä. Teekakuista jauhettiin pieni määrä hienoa jauhetta, joka sitten lisättiin teekulhoon ja vatkattiin yhteen pienen vesimäärän kanssa. Kyseessä on siis matchan tapainen juoma, joka eroaa selkeästi Tang-dynastian teekeitosta.
Song-dynastian aikana myös teehuoneet ja teekilpailut nousivat suosioon. Teehuoneet ovat epävirallisia kokoontumispaikkoja, jotka länsimaalaisessa kulttuurissa vastaavat kahviloita sekä baareja. Teehuoneinstituution ympärille syntyi kokonaan oma kulttuurinsa, joka on edelleen vahvasti läsnä Kiinassa.
Teekilpailuilla tarkoitettiin tapahtumia, joissa osallistujat kilpailivat kyvystään valmistaa täydellistä teetä sekä yrittivät parhaansa mukaan tunnistaa kunkin teen alkuperän. Teekisat olivat suosittuja sekä ylhäisön että tavallisen kansan parissa. Kilpailijat arvuttelivat muun muassa maisteltavien teelaatujen alkuperästä, mutta myös siitä, kuka saa luotua kauniimman kuvion vispattavan teen pinnalle syntyvään vaahtoon.
Ming-dynastiasta nykypäivään
Saamme kiittää Ming-dynastian keisari Hongwua siitä, minkälainen teekulttuuri nykymaailmassa vallitsee.
Hongwu (1328-1398) oli kotoisin köyhästä maalaisperheestä ja vietti useita vuosia vaeltaen Kiinaa kerjäläisenä, ennen kuin onnistui nousemaan valtaan. Näiden vaikeuden kokemusten vuoksi keisari näki läheltä tavallisten kansalaisten ongelmat.
Valtaan noustuaan keisari ei unohtanut aikaisempia kokemuksiaan, vaan pyrki usein muutoksin parantamaan kansansa elämää. Yksi näistä päätöksistä oli siirtyä työläästä kakkuteestä irtolehtiseen teehen. Samalla teen tuotantotekniikkaa, muun muassa paahtamista ja viljelytekniikkaa, parannettiin.
Irtolehtistä teetä oli myös ennen Ming-dynastian alkua, mutta vasta Hongwun päätös teki irtolehtisestä teestä todella suosittua. Samalla kehittyi myös uusia teevälineitä, muun muassa teekannu ja gaiwan, jotka ovat kummatkin tarkoitettu irtolehtisen teen hauduttamiseen.
Sama kehityskulku jatkuu yhä tänä päivänä. Maailmalla juodusta teestä suuri osa irtolehtistä teetä. Nykypäiväisinä keksintöinä voidaan pitää jääteetä sekä pussiteetä (joka on pikemminkin pussitettua teejauhetta kuin irtolehtistä teetä). Myös puerh-teekakkujen juominen on yleistymässä nopeasti. Silti ei ole odetattavissa, että irtolehtiteen aikakausi olisi päättymässä vielä pitkään aikaan.