Aluksi
Hei, olen Katja ja sain kunnian aloittaa uutena kirjoittajana tässä Chayan teeblogissa tätä blogia jo aiemmin kirjoittaneen Matiaksen rinnalla. Jätän tässä omat esittelyt pois, niitä voi etsiä oman lifestyleblogini Milky Oolongin linkistä. Mutta sen pidemmittä puheetta jatkan aiheeseen; tämän postauksen ajattelin omistaa kolmelle ruusuilla maustetuille teelauduille. Siinä missä Matias on kirjoittanut teestä ja teen valmistuksesta ihanan yksityiskohtaisesti, ajattelin itse keskittyä teen makuihin ja käytännöllisimpiin ajatuksiin.
Rose Petals
Linkki Teekauppaan: Rose Petals 50g
Tämän aamun aloitin hauduttamalla ruusunterälehtiä 2 minuuttia 85°C. Myöhemmin ehdin jo kaataa Rose Puerhit valkoiselle paidalle ja sitä ennen fiilistellä China Rosen eleganttia makua. Olin valinnut nämä kolme teetä niin, että jokainen on ruusuinen, mutta niin, että teepohja olisi täysin erilainen.
Mutta niin, aloitin päiväni ruusun terälehdillä. Ei varmaan tuota hirveää yllätystä, että kerron maun olleen ruusuinen. Mutta sen lisäksi se oli raikas ja rauhoittava, makea mutta myös kirpeä, mistä hieman hassusti tuli mieleen omenapuut ja kesän kypsyttämät omat omenat mökin pihalla.
Muuten, kun on kysymys pelkistä ruusun terälehdistä, ei oikeastaan voida puhua teestä vaan haudukkeesta. Arkikielessä yrttihauduke on helposti yrittitee, mutta pilkkua vähän viilaten, voi teeksi kutsua vain teekasvin camellia sinensiksen lehdistä valmistettua haudetta. Hyvä puoli muuten tässä on se, etteivät yrttihaudukkeet muutamia tapauksia lukuun ottama sisällä kofeiinia, joten tämäkin ruusuhauduke sopii loistavasti iltajuomaksi.
China Rose, musta tee
Olen tyypillisesti kevyen ja raikkaan vihreän teen rakastajatar, mutta hassua kyllä joka syksy mieleni alkaa tehdä mustaa teetä. Tänä aamuna uppouduin tämän China Rosen makuihin sen verran, että vasta kuvauttuani ylemmän kuvan teelehdistä, huomasin taustalle jääneen aamulehden. Koin sen kuitenkin sopivan teen tunnelmaan, joten se päätyi tänne ja seuraavaan kuvaan asti.
Koska vihreän teen juojana olen tottunut hieman miedompaan, haudutin tätä 3 minuuttia 90°C. Olin yllättävän rakastunut lopputulokseen! Ruusut tekivat teestä makean ja kukkaisen, ja musta teepohja toi makuun eleganttia syvyyttä. Silti maussa oli keveyttä ja pehmeyttä.
Rose Puerh
Linkki Teekauppaan: Rose Puerh 100g
Puerhista voisi teenä kirjoittaa vaikka kuinka pitkään. Suomessa teetä ei juuri tunneta, joten lähden liikkeelle perusfaktasta: puerh on teelaatu samalla tavalla kuin musta, vihreä tai oolong tee. Kaikki nämä on valmistettu saman teekasvin, camellia sinensiksen lehdistä. Puerh eroaa muista teelaaduista, koska se on fermentoitu. Sen maku on aivan erilainen kuin muissa, hapetetuissa teelaaduissa. Matias on jo aiemmin blogannut hapettumisen ja fermentaation eroista, suosittelen lukemaan kattavan tekstin, siinä oli itsellenikin uutta asiaa!
Mutta tosiaan, nyt itse makuun. Puerhissa on aina vahva, usein multainen maku. Siskoni sanoi, ettei kyllä maista tässä mitään muuta, vaikkakin muutaman siemauksen päästä aavistuksen pyörsi sanojaan. Vieressä kaveri ilmaisi kauniimmin, että ruusupuerh maistuu siltä kuin makaisi ruusupensaan alla loppukesän tihkusateessa. Minusta se oli osuvasti sanottu. Ruusu pehmensi ja makeutti puerhille tyypillistä multaista makua, minusta ne toimivat oivasti keskenään. Etukäteen olin vähän epäillyt, että ruusu ei joko maistuisi ollenkaan tai että ruusuaromi peittäisi koko teepohjan maun, mutta olin yllättynyt. Puerh toi yleensä niin raikkaaseen ja kirpeään ruusuun pehmeyttä, syvyyttä – ja jopa kermaista heleyttä.
Kiinalaisille meidän musta teemme on punaista ja puerh mustaa. Kun epäonnisesti kaadoin kupillisen puerhia valkoiselle villapaidalle, ymmärsin täysin kiinalaisten kannan.