Kiinalainen ja japanilainen teekulttuuri tunnetaan jo laajalti lännessä. Korealainen teekulttuuri sen sijaan on jäänyt vielä vähälle huomiolle, vaikka sillä onkin vähintään yhtä pitkät perinteet kuin japanilaisella teellä.
Historiaa
Tee kulkeutui Kiinasta Koreaan todennäköisesti buddhalaisten munkkien mukana. Tarkkaa vuosilukua teen saapumiselle on mahdotonta antaa, mutta ensimmäiset maininnat teestä uhrilahjana löytyvät jo 600-luvulta.
Ajan kuluessa tee vakiintui osaksi Korean hovi- ja temppelikulttuuria. Teetä tarjottiin uhrina esi-isille, hengille, Buddhalle sekä kuninkaille. Tee nivoutui osaksi lukuisia hoveissa, temppeleissä ja kotona suoritettavia rituaaleja. Koreasta tunnetaan kymmeniä erilaisia teeseremonioita, jotka liittyivät esimerkiksi valtiovieraiden vastaanottamiseen.
Noin 1400-luvulla korealainen teekulttuuri alkoi kuitenkin laantua. Tee koettiin vahvasti buddhalaiseksi, ja buddhalaisuutta syrjivä neo-konfutselaisuus sai teen lähes katoamaan Koreasta. Teekulttuuri selvisi kuitenkin koitoksista pienten ja syrjäisten buddhalaisten temppelien huomassa.
Vasta 1940-luvulla tee alkoi jälleen nousta suosioon Koreassa. Tämä oli suurilta osin buddhalaisen munkin Hyodangin ansiota. Hyodang muun muassa kirjoitti laajan tutkimuksen korealaisesta teestä, istutti uusia teetarhoja sekä kehitti uudenlaisen tavan prosessoida teetä. Hänen jälkeensä teekulttuuri on jälleen lähtenyt kasvamaan Koreassa.
Korealaiset teelaadut
Koreassa juodaan enimmäkseen vihreää teetä, joka saatetaan joko höyryttää (japanilaiseen tapaan) tai paahtaa (kiinalaiseen tapaan) poiminnan jälkeen. Erityinen Panyaro-tee valmistetaan Hyodangin kehittämällä metodilla, jonka tarkemmat piirteet on pidetty salassa.
Koreassa on myös kaksi erikoista teelaatua, jota ei löydy muualta. Nämä ovat balhyocha ja ddokcha.
Balhyocha on eräänlainen korealainen vastine oolongille tai mustalle teelle. Se on hapetettua teetä, joka on usein tummaa ja erittäin aromaattista. Balhyochan valmistuksen erityispiirre on lehtien kuivattaminen perinteisillä korealaisille lämmitetyillä lattioilla. Toisinaan kuivuneita lehtiä myös säilötään muutama kuukausi korealaisissa onggi-saviastioissa.
Ddokchalla tarkoitetaan pieniksi ja tiiviiksi kakuiksi tai ”kolikoiksi” hakattuja teelehtiä. Se muistuttaa siis kiinalaista puerh-teetä, joka sekin painetaan tiiviiksi teekakuiksi. Ddokchaa iätetään harvoin, mutta nykyään puerhin suosion vuoksi Koreassa on alettu kokeilemaan erilaisia ddokchan valmistusmetodeja ja teekakkujen iättämistä. Ddokcha on todennäköisesti hyvin vanha teemuoto ja muinaisen Tang-dynastian teen lähin vastine. Kuten Tang-dynastian teekakkuja, ddokchakin valmistettiin alunperin keittämällä paahdetuista teekakuista jauhettua hienoa teepulveria.