Lu Tong tai Lu T’ung oli Tang-dynastian aikainen kiinalainen runoilija, joka tunnetaan hänen omistautumisestaan teekulttuurille. Hän eli 700- ja 800-luvun taitteessa kesellä poliittista myllerrystä ja koki lopulta karun kohtalon keisarin hovin käsissä. Lu Tongin teetä ihailevat runot ovat kuitenkin säilyneet tähän päivään saakka ja tehneet hänestä kenties arvostetuimman teehenkilön heti Lu Yun jälkeen.
Historiaa
Lu Tong syntyi vuonna 775 Jiyuanin kaupunkiin Henan-provinssissa. Vain 40 kilometrin päässä Jiyuanista sijaitsee Wangwu-vuori, eräs taolaisuuden pyhimmistä vuorista. Legendan mukaan Kiinan myyttinen ensimmäinen keisari uhrasi tämän vuoren huipulla taivaalle ja vastaanotti Yhdeksän eliksiirin kirjan, joka on yksi kiinalaisen alkemian vanhimmista teksteistä.
Kenties pyhän vuoren läheisyys teki vaikutuksen Lu Tongiin, jonka elämässä ja runoudessa heijastuu vahvasti taolaisuuden henki. Runoilija kasvatti perheensä Jiyuanissa, mutta vetäytyi pian erakoksi eräälle toiselle taolaisuuden pyhälle paikalle, Sung-vuorelle. Täällä hän harjoitti oppineelle erakolle ominaista opiskelulle ja taiteelle omistettua elämää, jota värittivät ystävien vierailut ja lukuisat teehetket.
Lu Tong saavutti maineensa Kuunpimennys nimisellä runolla, jossa hän kuvailee kuinka hirviömäinen sammakko mässäilee kyltymättömästi kuun valoa. Tarina on tuttu kiinalaisesta mytologiasta, mutta sen on myös ajateltu kuvastavan sen aikaisen hovin poliittista tilannetta. Tuolloin vallinnut keisari Dezong oli nimittäin menettänyt valtaansa hovissa palvenneille eunukeille, jotka muun muassa komensivat keisarin armeijaa. Lu Tongin rohkea runo nosti hänet välittömästi hovin ja oppineiden huomioon, ja kenties juuri tästä syystä hän luopui erakko-elämästään ja matkusti idän pääkaupunkina tunnettuun Loyangiin.
Jo erakko-aikanaan Lu Tong tutustui moneen pyhälle vuorelle vetäytyneeseen oppineeseen ja saavutti näin arvovaltaisia kytköksiä Kiinan eliittiin. Erakkoja ihailtiin kiinalaisessa kulttuurissa, jonka vuoksi he saavuttivat usein ystäviä hovin piiristä ja toisinaan ajautuivat itsekin hovin palvelukseen. Lu Tongille eräs näistä ystävistä oli Meng Chien, jolla oli vaikutusvaltaisia ystäviä maan eliitin piirissä.
Seitsemän teemaljaa
Lu Tong tunnetaan parhaiten Seitsemän teemaljaa nimisestä teerunostaan. Teenjuonnin terveydellisistä, älyllisistä ja henkisistä hyödyistä kertova runo on itse asiassa osa pidempää runoa, joka tunnetaan nimellä ”Kiitos keisarilliselle mestari Mengille uuden teen lähettämisestä” tai yksinkertaisesti nimellä Teen laulu.
Runo kertoo eräästä hyvin harvinaisesta teestä, joka oli varattu keisarin käyttöön, mutta jota Meng Chien oli onnistunut saamaan käsiinsä ja lähettänyt sittemmin Lu Tongille. Kyseinen tee, nimeltään yangxian, oli vuoden ensimmäisenä poimittu tee. Heti sadonkorjuun jälkeen tee kuljetettiin pikaisesti keisarille, joka kevään alkua merkkaavassa seremoniassa nautti maljan teetä ja uhrasi osan esi-isille.
Seitsemän teemaljaa kuvastaa, kuinka Lu Tong toinen toisensa perään nautittujen teemaljojen kautta saavuttaa lopulta pisteen, jossa hän ei voi enää juoda enempää ja tuntee muuttuneensa kuolemattomaksi viisaaksi. Kiinalaisten tarinoiden mukaan kuolemattomiksi kutsutut tietäjät pystyivät lentämään ja asuivat Penglai-vuorella. Lu Tong kuvaakin runossa kuinka hän tuntee saaneensa siivet ja haluavansa lentää Penglai-vuorelle muiden kuolemattomien luokse.
Seuraavaksi Steve Owyoungin englanninkielinen käännös Lu Tongin runosta:
The first bowl moistens my lips and throat.
The second bowl banishes my loneliness and melancholy.
The third bowl penetrates my withered entrails,
finding nothing except a literary core of five thousand scrolls.
The fourth bowl raises a light perspiration,
casting life’s inequities out through my pores.
The fifth bowl purifies my flesh and bones.
The sixth bowl makes me one with the immortal, feathered spirits.
The seventh bowl I need not drink,
feeling only a pure wind rushing beneath my wings.
Where are the immortal isles of Mount P’englai?
Lu Tongin kuolema
Oppineiden piirissään Lu Tong tapasi miehen nimeltä Wang Ya, joka johti Kiinan teevirastoa. Tee oli jo tuohon aikaan tuottoisa ja tärkeä osa maan taloutta, jota verottamalla voitiin kerätä suuria summia rahaa.
Wang Ya oli teekulttuurin kohtaan kaikkea muuta kuin hellävarainen. Kun vuonna 829 suuri osa Kiinan teetuotantoalueista tuhoutuivat taisteluissa, valtio joutui ottamaan kovat otteet käyttöön varmistaaseen teetuotannon jatkuvuuden. Yksityisviljely kiellettiin ja kaikki teepensaat määrättiin siirrettäväksi maan omille viljelyalueille. Vaikka toimet pistivät teemarkkinat kaaokseen, Lu Tong pysyi teeministerin ystävänä.
Vuonna 835 vallinnut keisari Wenzong halusi päästä eroon suurta valtaa omaavista eunukeista, jossa hän ei ollut kahdesta yrityksestä huolimatta onnistunut. Kolmannella yrityksellään keisari lähetti pääeunukin ulompaan palatsiin, jossa erään granaattiomenapuun lehdille oli keisarin juonen mukaan ilmestynyt taivaallista kastetta. Kaste oli hyvin arvostettua Kiinassa, sillä sen ajateltiin olevan taivaan olemuksen tiivistymää, joka saattoi tehdä juojansa jopa kuolemattomaksi.
Eunukin tietämättä puuta ympäröivällä pihalla häntä odotti piilossa pieni jouko sotilaita. Hän kuitenkin huomasi vaaran ennen kuin oli liian myöhäistä ja pakeni palatsin kätköihin, joista eunukki komensi keisarillisen armeijan salamurhaajien kimppuun. Uhriksi eivät kuitenkaan joutuneet ainoastaan salamurhaajat, vaan lisäksi tuhansia korkeita virkamiehiä ja oppineita, jotka nähtiin uhkana tai esteenä eunukkien kasvavalle vallalle.
Salajuonesta tietämätön Wang Ya oli kyseisenä päivänä palatsissa, mutta onnistui pakenemaan paikalta. Hänet kuitenkin vangittiin myöhemmin ja kivitettiin kuoliaaksi. Siihen aikaan Lu Tong asui vieraana Wang Yan luona, ja kun sotilaat saapuivat tarkastamaan talon, runoilija koki saman kohtalon kuin ystävänsä. Eunukkien valta jatkui vielä vuosisatoja, asettaen Lu Tongin niin huonoon maineeseen, että vain kaksi runoa ovat säilyneet tähän päivään saakka.