Valkoisessa teessä on sitä jotakin, sitä jotakin, jota on vaikea sanoiksi pukea. . . Valkoinen tee on hienostunutta, ja jopa ylimaallista. Sen hempeä ja pehmeä luonne maistuu juuri siltä, miltä alkavan syksyn ja hitaasti ruskistuvien lehtien tunnelman ja sanoman voisi kuvitella maistuvan… Se kuiskaa korviimme jotakin syvällistä ja neroa, ja kerta toisensa jälkeen onnistuu mullistamaan mielemme.
Valkoinen tee vaatii juojaltaan kykyä aistia herkkyyttä ja herkkiä, jopa ”siivistyneeksi” sanottavia makumaailmoja, ja silloin kun se maailma aukeaa, on onni ja nautinto suuri.
Lyhyesti tiivistettynä mitä valkoinen tee on teekauppa.fi:stä lainaten: ”Valkoisen teen (Bai Cha) valmistusprosessi on muihin teelaatuihin verrattuna hyvin yksinkertainen. Poimimisen jälkeen lehtien annetaan ainoastaan muutamien päivien ajan ennen lehtien lopullista kuivausta. Näivetysaika on muihin teelaatuihin verrattuna suhteellisen pitkä, esimerkiksi vihreitä teelaatuja näivetetään vain muutamien tuntien ajan. Valkoinen tee on hyvin lähellä sitä, millaista tee olisi ”luonnostaan” ilman jalostusta. Lehtiä ei höyrytetä tai paahdeta hapettumisen estämiseksi kuten vihreissä teelaaduissa, eikä lehtiä hierota hapettumisen edesauttamiseksi, kuten wulongia valmistettaessa...” ”Valkoisen teen herkkä ja kukkainen maku saattaa vaatia teen ystävältä hieman totuttelua, sillä maun ensivaikutelma on yllättävän mieto. Valkoista teetä on suositeltavaa hauduttaa pitkään alhaisella lämmöllä tasapainoisen makuelämyksen saavuttamiseksi.”
Muistan aikoinaan, kun teeharrastustani vasta aloittelin, että valkoinen tee jotenkin tuntui aina jäävän muiden teiden varjoon, enkä jollain kummalla tapaa osannut oikein arvostaa kyseistä teelaatua tai sen herkkää makumaailmaa. Pidin valkoista teetä jopa tylsänä ja muistan joskus jopa ajatelleeni, että miksi jotkut ostavat valkoista teetä maukkaan vihreän tai mustan teen sijaan, kröhöm… Asiat ovat kuitenkin ajan saatossa onneksi muuttuneet ja makunystyräni ovat vuosien aikana kehittyneet. Olen löytänyt valkoisen teen essenssin, eli sen todellisen luonteen ja luonnon, joka on lyhyesti sanottuna kaunis.
Se mitä tällä yritän sanoa on se, että teelaatujen maailma on niin kirjava ja suuri: löytyy niin monenlaista erilaista teetä, eikä jokainen teelaatu välttämättä aukea jokaiselle ihmiselle heti samalla tavalla, sillä jokaisella meistä ovat omanlaiset makutottumukset ja koettu ”makuhistoria”. Monet teelaadut ja maut yleisestikin voivat vaatia aikaa ja monikertaista maistelua, ennen kuin niiden ytimestä saa kiinni tai voi sanoa aidosti nauttivansa uudesta mausta.
Valkoisen teen suhteen (ainakin itselläni) uskon kyseessä olevan makunystyröiden ”kehittymisen”, ja sen kautta herkkien makujen tarkemman maistamisen ja kyseisten makujen tunnistamisen.
Miksi tästä aiheesta haluan nyt kirjoittaa? Valkoinen tee jää usein muiden teiden varjoon ja jalkoihin, ja siksi halusinkin nyt antaa muutaman sanasen valkoiselle teelle, ja rohkaista ihmisiä avartamaan teetottumuksiaan uudemmillekkin urille. Valkoinen tee on teelaatuna ehdottomasti sen vaivan ja tutustumisen arvoista, ja makumaailmana valkoinen tee avaa teen ystävälle aivan uuden, jopa ennenkokemattoman ulottuvuuden.
Valkoinen tee on muita teelaatuja maultaan miedompaa ja monella tapaa myös hyvin erilaista. Valkoisesta teestä puuttuu muille teelaaduille ominainen kitkeryys ja hapokkuus. Valkoinen tee on pehmeää ja maanläheistä, sekä myös yleisesti mitattuna kaikista teelaaduista vähäkofeiinisinta. Vähemmän kofeiinin vuoksi valkoinen tee on erittäin sopiva tee illemmalla juotavaksi.
Itse en koko mieleni syvimmistä sopukoista keksi juuri meneillään olevalle vuodenajalle, alkavalle syksylle sopivampaa teetä kuin valkoinen tee. Valkoisen teen miedon pähkinäinen ja hento makumaailma, josta löytyy raikkaan syyssateen tuoksu, puun kaarnan makuvivahteita ja kastanjan lämpöä, onkin täydellinen peilikuva vuodenajastamme teekupissa.
Tänään maistelin sateiseen säähän sopivaa kiinalaista valkoista teetä Hu Lin Shou Meitä. Shou Mein suora käännös on ”pitkäikäinen kulmakarva”. Hauska nimi viittaa nuppuihin, jotka muistuttavat valkoisia kulmakarvoja. Kyseinen tee on esteettisesti hyvin kaunista katsottavaa majesteetillisen suurine kokonaisine lehtineen ja muutamine pörröisine kärkisilmuineen. Eri sävyt teessä vaihtelevat tuoreen vihreästä pähkinän ruskeaan ja miltein harmaan mustaan.
Tämä valkoinen tee poimitaan myöhemmin kun muut yleisimmät valkoiset teet. Tämän takia sen sen lehdet ovat usein isompia ja kypsempiä valtaosaan muihin valkoisiin teihin verrattuna. Teessä on vain vähän kärkisilmuja, eli suurin osa teestä on itse teepensaan lehtiä. Kärkisilmujen vähäisyys tekeekin tämän teen mausta jopa hitusen tummemman oolongin tapaisen, pähkinäiseen ja maanläheisyyteen vivahtavan, selkeärunkoisen valkoisen teen. Maussa on pyöreyttä ja mietoa hunajaisuutta. Mieleeni tulee sade, sammal ja kaarna.
Maku on tässä teessä täydellisessä tasapainossa ja harmoniassa. Hu Lin Shou Mei – tee on mielestäni puhtaasti sanottuna erittäin hyvää ja jokaisella uudella huikalla makumaailma vain syvenee entisestään.
Täältä löytyy tänään maisteltu Hu Lin Shou Mei – valkoinen tee: https://www.chaya.fi/valkoinen-tee/hu-lin-shou-mei-2020-valkoinen-tee.html ja muita valkoisia teitä täältä: https://www.chaya.fi/valkoinen-tee
Palataan pian, jälleen teen merkeissä!
-MISKA