Taannoin mediassa kerrottiin, että suomalaisten suurin virhe teenvalmistuksessa on ylihauduttaminen. Tämä johtaa haudutukseen, jonka maku on niin kitkerä, että se peittää kaikki muut maut alleen.
Valitettavasti usein kun teetä tarjoillaan esimerkiksi kahviloissa , kyseessä on juurikin tämänkaltaista kitkerää litkua. Virhe on kuitenkin korjattavissa helposti, joten jos sinusta tuntuu, että kaikki tee maistuu kitkerältä ja mitäänsanomattomalta, älä vielä luovuta teen suhteen.
Teehaudutuksen kemiaa
Teekasvi on kemialliselta koostumukseltaan hämmästyttävän monipuolinen. Teelehti sisältää kymmeniä tuhansia niin sanottuja polyfenoleita, joiden luontainen tehtävä on suojata teekasvia hyönteisiltä.
Suurin osa teen polyfenoleista kuuluu flavonoidejen ryhmään, jotka osaltaan vastaavat teen antioksidanttisista vaikutuksista. Flavonoidit sisältävät vielä alaluokan nimeltään flavanolit, jotka tunnetaan myös nimellä tanniini.
Suuri osa teen polyfenoleista on maultaan kitkeriä ja niiden tarkka koostumus määrittää osaltaan tietyn teelaadun makuprofiilia. Pienissä määrin ne rakentavat teen makua, mutta kun tee hautuu liian pitkään ja teehen uuttuu liikaa polyfenoleita ja muita ainesosia, tee muuttuu erittäin kitkeräksi.
Teelehti sisältää myös runsaasti erilaisia aromaattisia yhdisteitä, jotka osaltaan antavat kullekin teelaadulle sen ainutlaatuisen maun. Nämä aromaattiset yhdisteet liukenevat veteen polyfenoleita nopeammin, ja siksi teessä liian heikon ja liian voimakkaan haudutuksen raja on niin häilyvä.
Taitava teenhauduttaja kiinnittää huomiota siihen, kuinka nopeasti aromikkaat ainesosat hautuvat lehdistä veteen ja milloin uutos käy niin voimakkaaksi, että tee menettää parhaan makunsa tai huonoimmassa tapauksessa muuttuu kitkeräksi. Koska jokainen teelaatu on erilainen, täytyy jokainen tee oppia tuntemaan, jotta sen osaa hauduttaa parhaalla mahdollisella tavalla.