Veden tärkeyttä teessä ei voi painottaa tarpeeksi. Kun pitelet käsissäsi höyryävän kuumaa kuppia teetä, on itse asiassa vain 1% nesteen ainesosista peräisin teelehdistä.
Vanhan kiinalaisen sanonnan mukaan täydellinen vesi tekee huonompilaatuisestakin teestä erinomaista, kun taas huonolaatuinen vesi pilaa kaikista parhaimmatkin teelehdet. Siksi täydellistä haudutusta etsivän teenjuojan tulee aivan ensimmäiseksi kiinnittää huomiota vetensä laatuun.
Kiinalainen teekulttuuri tunnistaa monta erilaista vettä niiden alkuperän mukaan. Vanhastaan parhaimpana on pidetty lähdevettä, joka mieluiten virtaa vuorilta kivikkoisesta maaperästä. Tällaisen veden ajateltiin kantavan mukanaan vuorten puhdasta energiaa.
Seuraavaksi parhaana vaihtoehtona muinaiset kiinalaiset pitivät jokivettä. Vettä ei kuitenkaan tullut kerätä mistä tahansa joenmutkasta, vaan mieluiten mahdollisimman kaukaa ihmisasutuksesta. Tänä päivänä jokivettä tuskin voi suositella teen valmistamiseen, ellei voi olla täysin varma veden puhtaudesta.
Viimeinen vaihtoehto muinaisen kiinalaisen teeviisauden mukaan on kaivovesi. Kaivovettä ei suosittu ensinnäkin sen takia, että ne sijaitsivat usein paikalla, johon esimerkiksi peltojen jätevedet valuivat. Lisäksi kaivovesi ei ole kiinalaisen filosofian mukaan ”eläväistä”, sillä se seisoo paikallaan toisin kuin lähde- tai jokivesi.
Aikojen saatossa teenystävät ovat käyttäneet teen valmistamiseen myös lumesta, jäästä sekä sateesta kerättyä vettä.
Keinoja vedenlaadun parantamiseen
Kaikilla kiinalaisilla ei tietenkään ollut pääsyä korkealaatuiseen lähdeveteen tai edes hyvälaatuiseen jokiveteen. Silloin teenjuojat ovat turvautuneet erilaisiin keinoihin parantaakseen vetensä ja siten myös teensä laatua.
Ensimmäinen keino, jota monet teenjuojat edelleen hyödyntävät, on veden seisottaminen. Kun veden annetaan seisoa avoimessa astiassa esimerkiksi yön yli, sen epämiellyttävät tuoksut (tai hanaveteen lisätyt kemikaalit) pääsevät haihtumaan pois.
Avoimessa astiassa vesi saa myös hengittää, joka on kiinalaisen ajattelun mukaan tärkeää veden elinvoiman ylläpitämiseksi. Tätä ei pidä tulkita vain taikauskoksi, sillä tutkimusten mukaan hapekas vesi vapauttaa paremmin teen aromeita kuin vähähappinen vesi.
Veden seisottamisessa on myös toinen etu. Nimittäin vedessä olevat roskat ja muut raskaat hivenaineet painuvat silloin pohjalle, jättäen pintakerrokseen hapettunutta ja puhdasta vettä. Kun juoja haluaa hauduttaa itselleen teetä, hän voi yksinkertaisesti kauhaista puhdasta vettä astian pinnalta, jättäen raskaamman veden astian pohjalle.
Toisaalta vettä voidaan myös filteröidä erilaisten materiaalien avulla. Perinteisesti tänä suodatusmateriaalina on toiminut joko savi tai bambuhiili. Kun vettä seisotetaan saviastiassa, saven huokoset imevät vedestä sen epätoivottuja ainesosia ja samalla lisäävät veden mineraalipitoisuutta. Bambuhiilet ovat edelleen suosittuja teenjuojien keskuudessa. Niiden mikroskooppiset huokoset poistavat tehokkaasti vedestä kalkkia sekä muita epäpuhtauksia.
Yksi kaikkein perinteisimmistä tavoista parantaa teetä on, hieman yllättäen, suola. Jo teen pyhimykseksi tituleerattu Lu Yu suositteli lisäämään teehen hippusellisen suolaa, vaikka hän kaihtoikin teen pilaamista muilla aineilla kuten kasviksilla tai hedelmillä. Suola voi korostaa makua, tasapainottaa suutuntumaa sekä vähentää teen kitkeryyttä. Varo kuitenkin käyttämästä liikaa suolaa!
Jos olet tosissasi teesi suhteen, saatat haluta kokeilla vielä yhtä keinoa parantaa veden laatua: hopeaa. Hopean on pitkään ajateltu vaikuttavan veteen siten, että lopputuloksena on puhdas ja suutuntumaltaan erinomainen hwikaudutus. Tätä varten jopa valmistetaan hopeasta tehtyjä vesipannuja, jossa teevesi keitetään. Jos et kuitenkaan ole valmis investoimaan satoja euroja hopeiseen vesipannuun, voit lisätä muutaman raakahopeahippusen veden sekaan joko keittämisen aikana tai veden seisottamisen aikana.