Tänään Teetuokion blogissa käsitelläänkin hieman erilaista aihetta kuin aikaisemmissa postauksissa. Olen pitkään jo pohtinut teen historiaa Suomessa… Milloin tee on rantautunut meille Suomeen ja mikä on teen esitarina Suomessa? Tänään tullaankin siis tutustumaan teen historiaan 1700-luvun Suomessa! Lähteenä olen pääosin käyttänyt Sirkka-Liisa Rannan kirjaa ”Suomalainen teekirja” (2020), ja itsekin suurimman osan kertomistani asioista olen oppinut juurikin kyseisestä kirjasta. Kirjan lukeminen oli mielenkiintoinen tutkimusmatka teen historiaan Suomessa. Niin paljon uutta mielenkiintoista tietoa ja opittavaa. Tässä jaankin siis teille nyt tiivistettynä oppimaani!
Huom! Suomen teehistoriasta on tulossa vielä toinenkin blogipostaus 1800-luvun teehistoriasta Suomessa viikolla 15, tarkemmin 13 tai 14.4.2022, ja mahdollisesti myös lähitulevaisuudessa kolmaskin osa joka käsittelee 1900-luvun Suomen teehistoriaa! Joten jos tämä postaus herättää mielenkiintoa ja halua oppia lisää, niin lisää on vielä samantyylistä tekstiä tulossa!
Teepensaan syntyseudut
Sirkka-Liisa Rannan kirjasta lainaten: ”Teepensaan muinaiseksi syntyseuduksi on paikannettu Kiinan, Intian ja Myanmarin, entisen Burman, vuoristoinen raja-alue. Näillä seuduilla sijaitsevista Kiinan Yunnanista ja Itä-Intian Assamista on löydetty korkeiksi puiksi kasvaneita teevanhuksia, jotka ovat sitkeämpiä kuin oliivipuut. Teen kotimaana on silti pidetty Kiinaa, sillä siellä villin teepuun lehtiä tiedetään käytettäneen jo kauan ennen ajanlaskumme alkua.” Mutta milloinko tee on sitten rantaununut meille tänne Suomeen, mikä on teen paikka suomalaisessa kultturissa ja kuinka se on sinne ujuttautunut?
Teen historiaa Suomessa 1700-luvun alusta
Historiallisista syistä tee kantautui Suomeen kahta reittiä, idästä Venäjältä ja lännestä Ruotsista. Sillä se, että kuuluiko Suomi Ruotsiin vai Venäjään, vaikutti niin kauppasuhteisiin kuin tapakulttuuriin.
Jo 1600-luvun lopussa teetä kerrotaan myydyn Ruotsin apteekeissa, jolloin sitä käytettiin ainakin hovipiireissä. Ensimmäinen viittaus kuitenkin suomalaiseen teenjuontiin oli vasta vuonna 1707 Suuren Pohjan sodan aikoihin. Ensimmäiset teemaininnat liittyvät Helsinkiin, vaikka Turku olikin tällöin vielä Suomen pääkaupunki. Kun paikallinen kauppias Hans Burgman tuolloin menehtyi, hänen omaisuudestaan löydettiin mm. tinainen teepannu, keraamisia teekuppeja, teepöytä sekä pieni teetarjotin. Onkin siis arveltu että tee saapui Suomeen suunnilleen samoihin aikoihin kahvin kanssa, eli 1700-luvun alussa. Gunnar Suolahti on kuitenkin kirjoittanut, että tee tunnettiin yleensä ennen kahvia. Suolahti kertoo mielenkiintoisia faktoja vuonna 1750 Suomessa tehdyistä laskelmista. Sääksmäen kihlakunnassa oli 11 teenjuojaa ja vain kaksi kahvinjuojaa. Porvoon kihlakunnassa vastaavat luvut olivat 19 teenjuojaa ja kuusi kahvinjuojaa. Sen sijaan Helsingissä, jossa asui paljon upseereita kahvinjuojia oli enemmän 130, ja teenjuojia 116. Mielenkiintoinen tilastollinen katsaus vuoteen 1750.
Porvarien ja kirkkoherrojen lisäksi Suomessa teenjuonti tunnettiin hyvin myös aatelisten keskuudessa. Inkoossa sijaitsevan Fagervikin sivurakennuksessa, joka valmistui vuonna 1763, on säilynyt ovenpäällysmaalauksia, joista yksi on teeaiheinen. Maalauksessa on tuoleja ja kaksi pöytää. Toisella pöydistä on kuuden teekupin, teekannun, sokerikon ja kermakon tarjotin. Lisäksi maalauksessa pöydän toisella reunalla on teerasia, pelikortit, piippuja ja kaksi lasia. Teekuvaston sanotaan liittyneen tavalla tai toisella ainakin läntisessä Suomessa muodikkaaseen idän ihailuun, eli orientalismiin.
Kun tee saapui Suomeen 1700-luvun alussa, elettiin Suomessa vielä sääty-yhteiskunnassa, jossa ylimpään luokkaan kuuluivat aatelisto, papisto, porvaristo ja varakkaat perintötalonpojat sekä kruununtilojen omistajat. Nämä muodostivat niin sanotun herrasväen, jolle erilaiset muotivirtaukset olivat tärkeä osa arkea niin pukeutumisessa kuin ruokailutavoissakin. Suurin osa väestöstä kuului kuitenkin tavalliseen kansaan eli rahvaaseen. Heille vesi, kalja tai piimä olivatkin teetä ja kahvia tutumpia juomia. Tee olikin alkujaan niin sanotun herrasväen juomaa ja teelle asetettiin jopa erilaisia kulutusveroja ja nautintoainekieltoja tai rajoituksia. Kuitenkin kansaa kaikista säädyistä kehotettiin kohti säästäväistä ja yksinkertaista elämäntapaa. Nautintoaineista useimmiten kielletty tuote oli kuitenkin kahvi, mutta aluksi myös tee haluttiin korvata kotimaisilla kasveilla. Esimerkiksi vuonna 1747 Ruotsin lääkintähallitus määräsi kahville ja teelle kulutusveron niihin liittyneiden ”väärinkäytösten ja ylellisyyden takia.” Kun kahvi kiellettiin tammikuussa 1767 sai kuitenkin kahvihuoneissa tarjoilla yhä teetä. Herrasväen muotitietoisissa piireissä näitä rajoituksia kuitenkin usein rikottiin, sekä kalliit eri teejuomatyypeille soveltuvat astiastot kuuluivat kuvaan tehden tee- tai kahvihetkistä arvokkaampia.
Timo Voipion tutkimuksen mukaan 1700-luvun puolivälissä tee oli Suomessa kahvia neljä kertaa yleisempi juoma. Tuolloin teetä käyttäviä talouksia oli tilastojen mukaan 522, kun taas kahvia käyttäviä talouksia vain 116. Tämä kuulemma johtui osittain yllämainituista ylellisyysasetuksista, mutta myös siitä, että teetä oli opittu juomaan jo vähän aiemmin kuin kahvia. Uskotaanhan sen tulleen Suomeen hieman kahvia aikaisemmin. Teetä suosivat kahvia useammin papit ja opettajat, yrittäjät ja muut, kuten yksinäiset naiset.
Teen historia Suomessa ulottuukin aika pitkän ajan taakse. Mutta jos sitä alkaa tarkastelemaan tarkemmin ja vertailemaan sitä kokonaisvaltaisesti teen maailmanlaajuiseen historiaan, se on vielä hyvinkin lyhyt.
Tässä oli tältä erää Teetuokion blogin postaus Suomen 1700-luvun teehistoriasta ja teen ensimmäisestä vuosisadasta Suomessa. Näin suuresta aiheesta ei yhdessä tekstissä voi kun raapaista pintaa. Ainoastaan voi löytää mielenkiintoisia faktoja ja lyhyitä tarinoita jaettavaksi. Seuraavassa Suomen teehistoria- blogipostauksessa käsitelläänkin 1800-luvun Suomen teehistoriaa samaisen Sirkka-Liisa Rannan ”Suomalainen teekirja” teoksen avulla.
Toivottavasti nautitte tästä pienestä historiallisesta matkasta teen parissa 1700-luvun Suomessa ja jatketaan taas ensi viikolla jonkin toisen teeaiheen parissa!
Teksti: Miska Tuononen
Kuvat: Pinja Mitrovitch/pinaycocography