Tänään Teetuokion blogissa jatketaankin jo aikaisemmin käsitellystä aiheesta, nimittäin Suomen teehistoriasta. Reilu kuukausi sitten blogissamme käsiteltiinkin jo 1700-luvun Suomen teehistoriaa- ja kulttuuria, ja sitä kuinka tee rantautui Suomeen, tekstin voit lukea täältä! Tänään jatkammekin 1800-luvun Suomen teehistoriasta ja tarinoista, sekä mielenkiintoisista faktoista joita aiheeseen liittyen löydän. Aihe itsessäänhän on valtava, joten tämän päivän blogiteksti tuleekin olemaan palasia tiedoista joita löydän, tarkan historiankertomuksen sijaan.
Kuten edellisessäkin Teetuokion blogitekstissä lähdekirjana blogitekstejäni varten toimii Sirkka-Liisa Rannan kirja, Suomalainen teekirja (2020). Kirja oli inspiroiva lukukokemus ja valtava tietopaketti aivan uuteen ja kiehtovaan aiheeseen, nimittäin Suomen teehistoriaan! Kirja sisältää tärkeää tietoa ja tarinoita Suomen teehistoriasta, joka onkin aihe josta on muuten todella vaikeaa löytää mitään infoa kirjan ulkopuolelta. Kiitos siis tästä kirjasta kirjoittajalle Sirkka-Liina Rannalle! Lähdetäänkin siis tutustumaan aiheeseen yhdessä ja siirrytään ajassa taaksepäin 1800-luvun Suomeen…
1800-luvun Suomessa tee hakee vielä paikkaansa
Koska tee pysyi Suomessa kalliina juomana aina 1800-luvun loppupuolelle saakka, hinta vaikutti siihen, ettei rahvaalla ollut teehen varaa. Tämän vuoksi teellä ei juomana ollut vielä mahdollista kansanomaistua. Kuitenkin meriyhteyksien parantumisen ja englantilaisen siirtomaaviljelyn myötä teen hinnat alkoivat laskea ja tämän kautta käyttökin yleistyä. Etenkin Vanhan Suomen alueella, eli Viipurin läänissä ja sen lähiseuduilla tee kansanomaistui Pietarin vaikutuksen takia muuta Suomea nopeammin. Moskovassa vuonna 1865 vieraillut suomalaistoimittaja kertoi, että teetä juotiin Venäjällä jo niin runsaasti, että kuusikin teelasia päivässä oli vielä normi, eikä suinkaan edes paljon. Karjalaisten rahtimiesten mukana tavat siirtyivätkin myös meille Suomalaisille ja Helsingissä tee tunnettiinkin jo yleisesti ainakin markkinoiden yhteydessä jo 1840-luvulla. Karjalaisille teenjuonti alkoi olla jo 1800-luvun lopulla yhtä tuttua kuin muualla Suomessa yleistynyt kahvinjuonti.
Suomessa aina nautittu teetä suhteellisen vähän
Jos vertaamme suomalaisten teenkulutusta Kiinaan, Venäjään, Englantiin tai muihin teenkulutuksen suurvaltoihin on tämän mukaan Suomessa on aina kulutettu teetä suhteellisen vähän. Yllä olevissa maissa teenkulutus menee kiloissa per asukas, kun taas Suomessa määrät kulkevat vain grammoissa. Tilastojen mukaan teetä juotiin Suomessa 1870-luvun alkupuolella 86 grammaa henkeä kohti per vuosi. Parikymmentä vuotta myöhemmin luku olikin jo 250 grammaa. Nykyisin teetä kulutetaan 300 grammaa vuodessa asukasta kohden. Suomessa 1800-luvun lopun ja vuoden 2022 välillä teenkulutuksen määrä on vaihdellut huimasti lattiasta kattoon. Esimerkiksi vuonna 1906 teetä kulutettiin vain kymmenkunta grammaa per asukas vuotta kohden.
Sotilaat myös teen levittäjinä
Vuonna 1882 Viipurissa komennuksella olleesta pataljoonasta kerrottiin seuraavasti Oulun lehdessä:
”Luonnollista oli, että alussa jonkunlainen pelko vallitsisi maalaispojissa… heitä inhoitti sotainen järjestys ja ruoka, varsinkin ”tsaju”, joka ei maistunut heidän huulilleen yhtä suloiselta kuin tuo viehättävä kahvi, ollettikin jos tähän oli lisätty vähän kansallispunssia. Ei kuitenkaan kulunut kauvan aikaa ennenkuin he täysin tottuivat Jägeri-pukuunsa; ”tsaju” alkoi maistumaan ja sotainen järjestys muuttui tavaksi, vieläpä rakkaaksikin, sillä oikeastaan jokaisen ihmisen täytyy rakastaa siivousta ja järjestystä.”
Oulun lehti, 1882
Vaikka yleistä asevelvollisuutta ei vielä tuolloin Suomessa ollut, sotilaat toimivat usein teen levittäjinä, sillä kasarmeilla tarjoiltiin tavallisesti vain teetä. Totuttelu teehen vaati aikansa, eikä se sujunut täysin ongelmitta. Lehteen kirjoitettiin hiukan katkerana, että tässä maassa yritetään saada teetä kansallisjuomaksi muun ohella siten, että asevelvolliset totutetaan juomaan sitä. Väitettiin myös, että ennen kasarmille tuloa harvat olivat edes kuulleet teen nimeä. On kuitenkin epäselvää jatkuiko teenjuonti palvelusajan jälkeen kotona vai siirryttiinkö kotosalla takaisin tutun kahvipannun ääreen.
Teekulttuuria ja teetarvikkeita
Suomessa sekä kahvi- että teetarvikkeita oli aiemmin vain myynnissä kaupungeissa, joissa asuikin vain murto-osa väestöstä. Ennen kuin maakauppa, eli kauppapuodit maaseudulla sallittiin 1840-luvulta lähtien, erikoistarvikkeita pystyi hankkimaan kaupunkireissujen lomassa vain markkinoilta tai kulkukauppiailta. Maalaiskauppojen määrän kasvaessa, rahankäytön ja mainonnan yleistyessä, sekä varallisuuden noustessa kahvia ja teetä alkoi hankkia yhä useampi. Vaikka kahvi oli teetä yleisempää, opittiin kuitenkin myös teen käyttö vaihtelevasti eri perheissä ja pitäjissä.
Eriäviä teekokemuksia ja ajatuksia ympäri Suomen
Kokemukset ja ajatukset teestä vaihtelevat paljon 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Suomessa. Sama juoma sai osakseen monenlaista suhtautumista ja näkemyksiä. Toisille se oli ”köyhän juoma”, jota verrattiin heikkoon kahviin eli ”plöröön”, kun taas toisille se oli herrasväen juomaa.
Pohjanmaalla 1900-luvun alussa on muisteltu, että vain harvoissa paikoissa juotiin teetä, koska se oli kuin ”hauvevettä”. Samalta seudulta on myös kerrottu, että teetä juotiin aiemmin vain vähän. Vasta silloin kun kaupoista alkoi yleisemmin saada ”teeruohoja”, jotkut alkoivat sitä juoda. Eräässä Pohjanmaan seudun perheessä teehen tutustuttiin paremmin vasta vuonna 1940-luvun vaihteessa, sillä sitä ennen tee oli ollut tuttua vain ”herräsväen paikoissa.” Varsinais-Suomessa puolestaan on muisteltu, että tee tunnettiin alueella jo vanhastaan herraskartanoiden toimiessa tiennäyttäjinä. Uudellamaalla sen sijaan teen mainitaan tulleen tutuksi Pietarissa palvelleiden kotiapulaisten välityksellä. Keski-Suomessa taas muistetaan iltateen kuuluneen varakkailta säätyläisiltä omaksuttuihin tapoihin sen levitessä vähitellen valistuneimpiin maalaistaloihin. Teen yleistymiseen vaikuttivat osaltaan myös kievareiden herraskaiset yöpyjät, jotka halusivat iltajuomakseen teetä.
Sittemmin 1900-luvun puolella keväällä vuonna 1904 Emäntälehdessä kirjoitettiinkin, että tee tunnetaan nautintoaineena jo melkein kaikkialla Suomessa. Samassa artikkelissa mainitaan myös, että teetä juodaan paljon etenkin maan itäosissa, kun taas länsi- ja keksiosissa ”viepi kahvi voiton teeltä”. Tähän kaikkeen varmasti vaikutti melkoisesti Venäjän positiivinen vaikutus Suomen teekulttuuriin ja sen nousuun, erityisesti Suomen itäosissa.
Tässä oli teille tämän kerran maistiaisia ja palasia Suomen teehistoriasta! Teetuokion blogiin tullaan vielä tulevaisuudessa julkaisemaan lisää tietoa Suomen teehistoriasta ja seuraavaksi vuorossa onkin 1900-luvun teekulttuuri Suomessa. Julkaisulle ei ole vielä tiedossa tarkkaa päivämäärää, mutta loppukesän tienoilla sellaista voi blogiin odottaa! Ihanaa teentäyteistä viikoa kaikille!
Teksti: Miska Tuononen
Kuvat: Pinja Mitrovitch/pinaycocography