Tunnustan. Otan joskus teetä mukaani termosmukissa. Se tuntuu lievältä rikokselta teen luonnetta kohtaan joka kerta, sillä parhaat teehetket joita olen kokenut, ovat olleet nimen omaan paikoillaan pysymisen hetkiä. Take away -meininki taas edustaa silmissäni kiireisyyttä, jatkuvaa liikkumista, ehkä jopa jatkuvaa jonkin perässä juoksemista.
Perässä juoksemisen huipentumana voisi pitää ilmiötä, joka yhä useammin livahtaa jonkun huulilta sanana oravanpyörä. Take away -juoma, ellei nyt suoranaisesti edusta tätä ilmiötä, niin ainakin tukee sitä. Ajatella ettei tarvitse pysähtyä juomaan! Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: sekä juoman nautinto että asioiden eteenpäin vieminen. Töppösen laittaminen toisen eteen, rattaiden pyörimisessä mukana pysyminen kierrosluvun vain kiihtyessä.
Take away -juoman voi yhdistää myös pysähtymiseen. Olen huomannut, että juoma jäähtyy hitaammin, kun sen ostaa kannelliseen pahvimukiin keraamisen kupin sijasta. Sitten voi valita itselle mieluisimman paikan istahtaa juomaan, eikä tarvitse tyytyä samaan huoneeseen kuin missä kassa sijaitsee. Ja kun juoma jäähtyy hitaammin, voi istua sen ääressä kauemmin. Tällöin take awaysta tuleekin pysähtymistä tukeva asia.
Miksi siis tuntea rikkovansa teen ja pysähtymisen kytköstä take away -teetä juodessa? Kun ajattelen asiaa, esiin pulpahtaa vielä toinenkin näkökohta. Muovinen termosmuki ei saa teen parhaita puolia esiin. Olen huomaavinani että se vaikuttaa makuun. Lisäksi sen muoto, äänet, sen käyttöön liittyvät eleet eivät tunnu tekevän kunniaa teelle. Onko siis niin että keramiikka ja tee kuuluvat yhteen?
Eräs teen ystävä kuljettaa keraamista teekannua ja kuppeja mukanaan. Toinen taas huomautti, että jos ei erota metallin makua teessä, niin ei kai sillä sitten ole niin väliä vaikka hauduttaa metalliritilällä (tiedättehän, se metallinen pallo, onko sillä joku nimi?) En tiedä mitä mieltä yleisesti ottaen teen ystävät ovat take away -teestä, mutta varovainen arvioni on, että aikojen takaiset teemestarit kääntyisivät haudassaan jos kuulisivat, että lännessä uratykit juoksevat pahvinen muki kädessään tee läikkyen pitkin poikin katuja.
Vaikka urasta ja allekirjoittaneesta ei voi samaan aikaan puhua kuin korkeintaan surkuhupaisissa merkeissä, kerron kuitenkin, että toisinaan laitan teen kotona metalliseen palloon, jonka pudotan termosmukiin, ja kuumaa vettä päälle. Ja eikun menoksi. Veikeänä yksityiskohtana voin vielä kertoa, että mukista kuuluu kolaus, kun viimeisiä pisaroita ryystää ja metallipallo liikkuu mukissa. Joskus pallo blokkaa mukin nokan, ja viimeiset pisarat eivät meinaa suostua mukista ulos. Kun tämä tapahtuu tietynlaisissa hiljaisuutta arvostavissa tiloissa, eivät veikeät äänet kerää niinkään myötämielisiä katseita.
Päätteellä työskennellessä teen juominen on mukavaa, sillä sen lisäksi että se maistuu hyvältä, tuntuu joillakin teelaaduilla olevan keskittymistä parantava vaikutus. Tämä on kuitenkin vain oma huomioni, enkä tiedä onko asiasta mitään näyttöä. Jos jollain on asiasta myös kokemuksia, olisi siitä mielenkiintoista kuulla kommenttikentässä.
Edelleen kuitenkin ne parhaat teehetket ovat olleet paikoillaan ja rauhassa, yksin tai seurassa, keraamisista astioista teetä nauttiessa. Silloin teen maku, tuoksu, lämpö, astioiden tuntu ja monet muut yksityiskohdat pääsevät esiin. Kun asettuu varta vasten nauttimaan teetä, tekee tilaa teelle. Se onkin toivottu vieras, sillä on paljon kerrottavaa. Sen eteen näkee mielellään vaivaa. Tee kertoo uuden tarinan joka haudutuksella, joten kyllästymään ei pääse. Ja jos pääsee, voi vaihtaa teelajia, niin muuttuu ääni kellossa. Yllättäviä ääniä voi kuulua myös seuralaisten puolelta, kun ilmapiiri on kuunteleva.
Teehetkeen voi liittyä niin paljon asioita, ettei niitä kannata edes yrittää luetella. Paljon parempi keino on vain juoda teetä.