Viimeiset kolme blogiartikkelia on omistettu vedelle. Asia, joka vaikuttaa päälin puolin niin yksinkertaisilta ja joka on nykypäivänä useimmille meistä itsestäänselvyys, on teekulttuurissa yksi eniten pohdituista aiheista. Vaikka emme ole vielä vasta kuin raapaisseet pintaa veden merkityksestä teekulttuurissa, lopetamme artikkelisarjan tähän osaan antaaksemme vaihteeksi tilaa muillekin aiheille.
Vesi ei ole aina yksinkertaisesti vettä. Se on pääsääntöisesti yin-energistä, mutta kuten olemme jo edellä viitanneet, myös vesien välillä on eroja. Silloin kun halutaan luoda harmoninen teehetki, täytyy nämä hienovaraiset eroavaisuudet erilaisten teelaatujen, teevälineiden ja muiden ympäristön vaikuttavien tekijöiden energioiden kanssa ottaa huomioon.
Vesiä luokitellessa on hödyllistä kerrata ensin hieman yin-yang – teorian peruspiirteitä. Yingin piirteisiin kuuluu muuan muassa viileys tai kosteus, pimeys, passiivisuus, tummuus sekä alas painautuva liike. Yangin piirteisiin kuuluvat keveys, kirkkaus, aktiivisuus sekä (pinnalle) nouseva liike.
Klassisessa kiinalaisessa teekirjallisuudessa erotetaan usein kolme tärkeintä vedenlähdettä. Nämä ovat lähdevesi, jokivesi sekä kaivovesi. Lähdevettä on yleisesti ottaen pidetty parhaana, sillä se pulppuaa lähteestä vuolaana, jolloin sen energia on eläväistä.
Lähdevesistä parhaana on pidetty vuoristolähteiden vettä.
Vuorilähdevesi on erityisen yang-energistä, sillä yang on ylöspäin nousevaa ja silloin veden on ikään kuin ajateltu kiivenneen vuorta ylös. Matalalla sijaitseva lähdevesi on alempiarvoista ja yin-energisempää, sillä vedellä ei ikään kuin ole ollut energiaa nousta vuoren tai mäen rinnettä ylös.
Lähdevesiä on jaoteltu myös sen mukaan pulppuaako vesi kivikkoisesta vai mutaisesta maaperästä. Maa-elementti on energiaopin mukaan energialtaan neutraalia, ja koska kivi on ikään kuin tiivistynyttä maata, on kivikkoisesta maaperästä pulppuava lähde suotuisampaa kuin mutaisesta maaperästä pulppuava lähde. Muta edustaa tietysti kiven tavoin maata, mutta se on myös kosteaa, jonka vuoksi se on enemmän yin-energistä kuin kivisestä maaperästä nouseva vesi.
Jokivesi on lähdeveden jälkeen toiseksi paras vaihtoehto, sillä siinä on jatkuva virtaus, joka pitää veden energian eläväisenä. Näinä päivinä vain puhtaimmat jokivedet kelpaavat juotavaksi, joten ennen kuin keräät vettä lähijoestasi teetä varten, varmista sen olevan juomakelpoista. Kiinalaisissa teeklassikoissakin neuvotaan, ettei jokivettä saa kerätä ihmisasutuksen läheltä, sillä muuten kaupungin jätteet saattavat pilata veden.
Kaivovettä pidetään kolmesta yllämainistusta vesilähteestä huonoimpana vaihtoehtona. Kaivovesi voi olla maultaan erinomaista, mutta se myös seisoo paikoillaan, jonka vuoksi sen energian ei katsota olevan lähde- ja jokiveden vertaista. Lisäksi lähellä peltoja sijaitsevat kaivot saattavat imeä itseensä sateen mukana maahan imeytyvää lannoitetta. Paras tapa varmistaa kaivoveden laatu on nostaa useampi sanko vettä kaivosta ennen kuin nostaa teetä varten tarkoitetun veden kaivosta.
Toisinaan teeklassikoissa mainitaan myös sade- ja lumivesi mahdollisina vedenlähteinä. Sadeveden ajatellaan olevan laadukasta, sillä se tulee suoraan taivaasta, jonka energiaa pidetään puhtaana. Lumivesi on myöskin hyvin puhdasta, mutta se on luonteeltaan kylmää ja voi järkyttääe elimistöä, eikä sitä siksi suositella teen valmistamiseen.