Yksinkertaisin tapa hauduttaa teetä

helpoin tapa hauduttaa teetä

Normaalisti teetä olisi parasta haudutaa teekannussa, etenkin savisessa kannussa. Savi vaikuttaa hienovaraisesti teen makuun ja antaa parhaan tuloksen yhdistettynä oikeanlaiseen siroon ja laakeaan teekuppiin.

Monelle teekannu on kuitenkin sijoitus, jota he eivät ole vielä valmiita tekemään. Saviset teekannut ovat myös niin hauraita, ettei niitä voi kuljettaa mukana. Mitä siis tehdä, kun tekee mieli teetä mutta teevälineitä ei ole saatavilla?

Vaarihaudutus

Yksinkertaisin ja todennäköisesti yksin vanhimmista tavoista hauduttaa teetä vaatii vain kupin, vettä ja teelehtiä. Muuta ei tarvita.

Tätä haudutustapaa kutsutaan leikitellen ”vaarityyliksi” (grandpa style), koska se on yksinkertaisuutensa vuoksi suosittu haudutustapa Kiinassa, jossa voi yhä nähdä vanhemman sukupolven edustajia hörppimässä teetä mukista.

Vaarityylinen haudutustapa sopii erityisesti oolong teelle, joka ei kitkeröidy helposti, mutta sitä voi käyttää myös muiden teelaatujen kanssa. Esimerkiksi vihreää teetä haudutetaan usein tähän tyyliin.

Näin haudutat teetä

Tarvitset nämä tarvikkeet:

  • Muki tai kuumaa kestävä lasi, mieluiten korkea kuin laakea
  • Kuumaa vettä
  • Teelehtiä
  1. Lisää hyppysellinen teelehtiä mukiin. Oikean määrän oppii harjoittelemalla, mutta muista että palloiksi kierrettyjä lehtiä tarvitsee käyttää vähemmän.
  2. Kaada kuumaa vettä päälle. Oolongille ja mustalle teelle sopii juuri kiehahtanut vesi. Vihreälle teelle pitää käyttää hieman viileämpää vettä.
  3. Anna teen hautua hetki. Nesteen väri alkaa vaihtua kun tee hautuu.
  4. Hörpi!
  5. Kun tee alkaa maistua kitkerältä, usein kun neste laskee noin mukin/lasin puoliväliin, täytä kuppi jälleen vedellä ja voit jatkaa juomista.

Vaarityyliin parhaiten sopivat teelaadut, esimerkiksi pallomaiset oolongit tai kokolehtiset vihreät teet, painuvat pohjalle, jolloin teetä on helppo juoda. Muutoin saatat joutua hörppimään teetä hampaiden läpi, jottei suu täyty lehdistä.

Jin Xuan – teerunoutta

Jin Xuan,
kevyesti hapetettu oolong tee
Taiwanista ja taivaista,
tämä on sinulle

Jin Xuan

Jin Xuan, sinun makusi heleys,
kuulaus ja kirkkaus kun sinä
kerros kerrokselta, haudutus
haudutukselta, kerrot minulle

rauhan salaisuudet, sen miten
sinussa on aina kevät ja miten

kaikkien näiden tuhansien kilometrien takaa
olet osunut käsiini ja nyt sydämeeni, miten
syvä on makusi syleily, kukkaisuuden alla
kermaa, kuinka muistankaan Taiwanin vuoristot,
sumun peltojen yllä ja sen miten helppo hengittää,

kuinka muistankaan sen kaiken
vaikken koskaan ole siellä käynyt

Jin Xuan, minä voin taas hengittää
kerros kerrokselta sinä avasit minut
toit mieleeni kuulauden ja kirkkauden
sidoit sydämeeni vahvan lempeyden

ja  tiedän sinun antavan anteeksi minulle
kun en  kamerallani, hämärtyvässä illassa,
pystynyt tuomaan esille parhaita puoliasi,
kevyttä niin kirkasta vihreää

Tie Guan Yin: Rautainen oolong tee

kiinalainen tie guan yin oolong artikkeli

Tie Guan Yin on yksi maailman suosituimmista teelaaduista. Se tunnetaan erityisesti voimakkaasta ja selkeästä kukkaisesta aromistaan, joka erottuu selkeästi muiden oolongien mausta.

Tie Guan Yin Oolongin historia

Tie Guan Yinin valmistusmenetelmä syntyi 1800-luvulla Kaakkois-Kiinan Fujianin provinssin Anxi nimisessä kunnassa. Tuohon aikaan suurin osa tuotetusta teestä oli vihreää ja valkoista teetä, joten Tie Guan Yin erottui heti muista teelaaduista ainutlaatuisen valmistusmenetelmänsä vuoksi.

Lehdet, joista TGY valmistetaan, ovat yleisesti ottaen vanhempia kuin vihreään teehen poimitut lehdet. Paras vihreä tee poimitaan keväällä, kun taas paras oolong poimitaan syksyllä. Vanhemmat lehdet sisältävät enemmän polyfenoleja, joiden vuoksi niissä on myös voimakkaampi tuoksu.

Nykyään Tie Guan Yin on niin suosittua, että sitä valmistetaan myös muualla kuin Anxissa. Teetä, joka on valmistettu samoin tavoin kuin Tie Guan Yin kasvatetaan esimerkiksi muissa Fujianin provinsseissa sekä jopa Taiwanissa asti. Monet näistä teelaaduista ovat erinomaisia, mutta toisinaan myyjät väittävät niiden olevan Anxista, joka tekee niistä väärennöksiä.

Perinteistä ja modernia oolongia

Tie Guan Yin on muuttunut huomattavasti vuosien saatossa. Muiden teelaatujen ja erityisesti oolongien tavoin yleinen trendi on muokannut teestä entistä kevyempää ja aromaattisempaa.

Perinteinen TGY oli voimakkaasti paahdettua ja keskivertoisen hapetettua. Tällainen tee säilyi pitkään ja sitä saatettiin iättää jopa kymmeniä vuosia.

Moderni Tie Guan Yin on sen sijaan erittäin kevyesti paahdettua ja vain miedosti hapetettua. Sen kukkainen tuoksu on voimakkaampi ja selkeämpi, mutta se ei säily yhtä hyvin.

Nykyään suurin osa tuotetusta Tie Guan Yinistä on modernin tyylistä mietoa ja erittäin aromikasta teetä, mutta jotkin viljelijät tuottavat edelleen pieniä määriä perinteistä TGY:tä. Tulevaisuudessa perinteisen tyylinen Tie Guan Yin saattaa kasvattaa suosiotaan, mutta toistaiseksi moderni teetyyli on suositumpaa.

Tie Guan Yin teen haudutus

Yleisesti ottaen oolongit ovat yksi kaikkein helpoimmista teelaaduista hauduttaa. Tämä periaate pätee myös Tie Guan Yinin kohdalla.

Erityisesti Tie Guan Yinin kaltaiset miedosti hapetetut ja pieniksi helmiksi rullatut oolongit sietävät hyvin erilaisia haudutusaikoja ja -lämpötiloja. Ne eivät kitkeröidy helposti, vaikka unohtaisitkin teen hautumaan pidemmäksi aikaa, mikä tekee teestä helposti lähestyttävän erityisesti aloitteleville teenjuojille.

Oolongeja kannattaa hauduttaa niin sanotun Gongfu-haudutuksen periaattein. Gongfu-haudutus käyttää suhteellisen paljon teelehtiä vesimäärää varten. Tarkoituksena on, että teekannu tai gaiwan (tai teesiivilä) täyttää täysin teelehdistä, kun ne avautuvat vedessä. Emme kuitenkaan suosittele hauduttamaaan pallomaisia oolongeja siivilässä, koska lehdet tarvitsevat runsaasti tilaa auetakseen. Jos käytät siivilää, valitse leveä ja avonainen siivilä äläkä pallosiivilää.

Huolimatta siitä, miten teesi haudutat, anna pallomaisten oolongien ensimmäisen haudutuksen hautua pitkään. Kestää nimittäin hetken, ennen kuin lehdet ehtivät imeä vettä itseensä ja avautua kunnolla. Seuraavilla haudutuksilla voit lyhentää haudutusaikaa hieman, ja kun lehdet alkavat menettää makuaan, pidentää aikaa jälleen. Oolongien kohdalla kannattaa käyttää aina juuri kiehahtanutta noin 95C asteista vettä.

Linkki tuotteeseen Qingxiang Tie Guan Yin

Miten valkoinen tee erottuu vihreästä teestä?

valkoinen tee, vihreä tee, terveysvaikutukset

Valkoinen tee ja vihreä tee ovat hyvin samankaltaisia teelajikkeita. Kumpaakin myös ylistetään niiden runsaiden terveysvaikutusten vuoksi. Mutta miten vihreä ja valkoinen teen todella eroavat toisistaan? Entä kumpi on terveellisempää?

Teelaadut vaaleasta tummaan

Teelaadut voi asettaa skaalalle, joka kulkee vaaleasta teestä tummaan teehen. Tärkein erottava tekijä on teelehtien hapettumisaste. Hapettumisella tarkoitetaan sitä reaktiota, joka saa muun muassa omenan muuttumaan ruskeaksi, jos sen jättää leikattuna seisomaan pöydälle.

Vihreä tee on teelaaduista vähiten hapetettua. Heti poiminnan jälkeen teelehdet joko paahdetaan kuumassa pannussa kiinalaiseen tapaan tai höyrytetään kuumassa vesihöyryssä japanilaiseen tapaan. Tarkoitus on kuumentaa teelehdet siihen pisteeseen, että lehtien entsyymit lopettavat toimintansa ja hapettuminen pysähtyy.

Valkoinen tee sen sijaan jätetään usein poiminnan jälkeen yksinkertaisesti aurinkoon kuivumaan tai se kuivatetaan koneellisesti. Entsyymit eivät lopeta toimintaansa heti, jonka vuoksi valkoinen tee on hieman vihreää hapettuneempaa. Lehdet kuitenkin kuivuvat sen verran nopeasti, että entsyymit eivät kerkeä hapettaa lehtiä pitkälle.

Oolong teen kohdalla hapettuminen viedään pidemmälle. Lehtiä rullataan joko käsin tai koneellisesti niin, että lehtien solut rikkoutuvat ja soluneste pääsee paremmin kosketuksiin ilman kanssa. Näin lehdet hapettuvat nopeasti ja hapettuminen voidaan pysäyttää missä vaiheessa tahansa. Siksi oolongia voi olla sekä vaaleaa miedosti hapetettua sekä tummaa runsaasti hapetettua. Kaikista eniten hapetettu tee on kuitenkin musta tee, jonka annetaan tummua kokonaan.

Valkoinen tee hieman terveellisempää

Terveysvaikutusten kannalta valkoinen tee ja vihreä tee eivät eroa paljoa toisistaan. Jotkin tutkimukset osoittavat, että valkoinen tee sisältää vihreää enemmän antioksidantteja, mutta ero ei ole merkittävä. Juo siis kummasta pidät enemmän! Valkoisen teen suurempi antioksidanttimäärä saattaa johtua siitä, ettei sitä kuumenneta tai siitä, että valkoinen tee valmistetaan useimmiten nuoremmista teelehdistä kuin vihreä tee.

Kummatkin teelaadut, kuten mikä tahansa muukin teelaatu, ovat erittäin hyödyllisiä terveyden kannalta. Tee sisältää runsaasti fenoleita, erityisesti flavonoideja sekä katekiineja, jotka ovat hyvin tehokkaita antioksidantteja. Antioksidantit estävät vapaiden radikaalien toimintaa kehossa. Vapaat radikaalit aiheuttavat kehoon hapetusstressiä sekä voivat saavat aikaan lievän tulehdustilan. Lisäksi tee sisältää runsaasti eri vitamiineja ja mineraaleja.

Linkki Chayan valkoisen teen valikoimaan

 

Longjing – Kiinan teeaarre

gt longjing puits du dragon

Longjing Puits du Dragon on korkealaatuinen vihreä tee. Eikä kyseessä ole mikä tahansa kiinalainen tee, sillä longjingiä pidetään laajalti Kiinan parhaimpana teelaatuna.

Longjingin nimi tarkoittaa kirjaimellisesti lohikäärmekaivoteetä. Tee tunnetaan jo tuhansien vuosien takaa ja se on aina ollut oppineiden ja aateliston suosiossa.

Lonjingistä tekee erinomaisen sen ainutlaatuinen tuoksu ja maku. Teessä on herkullinen pähkinäinen ja kermainen tuoksu sekä tuore, makea ja täyteläinen maku. Hyvästä longjingistä voi saada noin kolme tai neljä haudutusta.

Myös ulkonäöltään longjing eroaa muista kiinalaisista vihreistä teelaaduista. Prosessointivaiheessa teenkäsittelijä painelee lehtiä käsillään samalla kun ne paahtuvat suurissa wokkipannuissa. Näin syntyy litteä lastumainen lehti.

Puits du Dragon on poimittu huhtikuussa kevään sateiden jälkeen. Kiinassa kevään ensimmäinen sato poimitaan ennen sateita eli ennen qingming-juhlaa maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa. Ennen sateita poimittu tee on usein vehreämpää, mutta myös miedomman ja hienovaraisemman makuista.

Sateiden jälkeen poimittu Puits du Dragon on laadultaan tasapainoinen longjing, sillä lehdet on poimittu kevään nuoresta kasvustosta. Sadetta saanut teekasvi tuottaa runsaasti lehtiä, johon pakkautuu makuaineita, johtaen pyöreään ja maukkaaseen teehen. Puits du Dragonissa sateen kosteuden ja keväisen tuoreuden voi lähes maistaa maussa.

Näytä tuote kaupassa

 

Teevälineiden puhdistaminen

Näyttääkö teekuppisi tai kannusi tältä? Ei hätää: ongelmaan on ratkaisu.
Näyttääkö teekuppisi tai kannusi tältä? Ei hätää: ongelmaan on ratkaisu.

Teevälineiden puhdistaminen ei ole vaativaa hommaa. Toisin kuin kahvissa, jonka sisältämät rasvat saavat pannun kuin pannun tuoksumaan pidemmän päälle eltaantuneelta, ei teessä ole tanniinien lisäksi juurikaan ”likaavia” ainesosia.

Huuhtelemalla teekupin puhtaalla vedellä joka juomakerran jälkeen välineet pysyvät pitkään puhtaina, mutta lopulta pinta tulee tahriintumaan. Lähtökohtaisesti edes lasitettua posliinikuppia ei kannata pestä pesuaineella, koska ne voivat jättää jälkeensä epämiellyttäviä makuja tai tuoksuja. Paljasta lasittamatonta keramiikkaa ei saisi koskaan pestä pesuaineilla, sillä niiden maku uuttuu tällöin saveen.

Ruokasooda

Ruokasoodalla pystyy puhdistamaan sekä lasittamattomat että lasitetut teekannut hellävaraisesti ja ilman hajuhaittoja. Ulkopinnoille ruokasooda toimii yksinkertaisesti hankaamalla soodaa sormin tahroihin kostutetulla pinnalla. Huuhtele hyvin pois ja anna kuivua.

Esimerkiksi teekannun sisäpuolen pinttymien putsaamiseen lisää ruokasoodaa 1-2 teelusikallista kannuun ja kaada perään kiehahtanutta vettä. Anna seisoa muutama tunti tai puoli päivää, huuhtele hyvin ja anna kuivua. Tarvittaessa prosessi täytyy toistaa, jotta tahrat saa poistettua. Tämä metodi toimii myös haisevien teekannujen puhdistamiseen, sillä ruokasooda imee itseensä tuoksuja.

Hammastahna

Joskus teetahrat ovat niin pinttyneitä, ettei ruokasooda tahdo puhdistaa niitä. Tällöin niiden puhdistamista kannattaa kokeilla hammastahnan ja -harjan kanssa. Huom! Käytä vain puhdasta hammasharjaa, äläkä koskaan yritä puhdistaa lasittamattomia teevälineitä hammastahnalla, koska sen tuoksu saattaa tarttua saveen.

Erityisesti teekuppien reunamiin jäävät sitkeimmät tahrat lähtevät tällä tavoin vaivattomasti muutaman minuutin harjauksen jälkeen. Puhdistetut välineet täytyy pestä ja kuivata erityisen hyvin, jottei hammastahnan tuoksu jää niihin.

Paahteinen tee-erikoisuus: Kyobancha!

kyobancha

Yksi erikoisemmista japanilaisista teelaaduistamme on nimeltään Kyobancha. Kyseinen tee on niin harvinaista, että tuskin löydät sitä mistään muualta Suomesta!

Kyobanchan nimi johtaa sen kasvualueesta ja tuotantotavasta. Ensimmäinen tavu juontaa juurensa yhdestä Japanin perinteisimmistä teenviljelyalueista eli Kiotosta (Kyoto). Toinen osa teen nimestä johtuu siitä, että lehdet korjataan vasta myöhään keväällä tai kesällä. Tätä myöhempään poimittua teetä kutsutaan banchaksi ja se on laadultaan vaatimattomampaa kuin kevään varhaisempi poiminta.

Usein teenviljelijät tuottavat vain pieniä määriä Kyobanchaa omaan käyttöönsä. Teelehdistä voi päätellä paljon siitä, miten se eroaa normaalista japanilaisesta teestä. Ensinnäkin se on paahdettu voimakkaasti. Paahtaminen muuttaa lehdet vihreistä ruskeiksi ja antaa teelle karamellisen ja savuisen maun.

Paahtamisen ansiosta Kyobanchassa on myös erityisen vähän kofeiinia. Sitä sanotaankin akachan banchaksi eli kirjaimellisesti vauvateeksi, sillä siinä on niin vähän kofeiinia, että se sopii myös lasten juotavaksi.

Kenties piirre, joka erottaa Kyobanchan selviten muusta japanilaisesta teestä, on lehtien koko. Koska Kyobanchan lehdet poimitaan vanhempina, ne jätetään pyörittämättä neulasmaiseen muotoon. Tuloksena on kaunis, mutta erittäin hauras ja ilmava tee.

Vaikka Kyobanchan lehdet ovat kevyitä, niitä ei tarvita paljoa teekupin valmistamiseen. Paahteinen ja makea, hieman kinuskiin viittaava maku tarttuu nimittäin helposti lehdistä veteen. Koska lehdet ovat niin kookkaita, tee on parasta teekannussa tai suuressa siivilässä valmistettuna.

Riippumatta siitä oletko uusi teenystävä vai harras japanilaisen teen kuluttaja, tarjoaa Kyobancha mielenkiintoista ja terveellistä vaihtelua teevalikoimaasi.

Linkki tuotteeseen

Minä ja musta tee

20160324_154252
Curly, Taiwan

20160324_154121

Musta tee on minulle vieras maailma. Olen viettänyt lähes pari kuukautta miettien, miten kuvailla maailmaa jonka kieltä en tunne. Olen yrittänyt löytää sanoja sille, miksi voin juoda vihreää teetä päivässä monta kannullista, mutta miksi musta tee saattaa jäädä puolikkaaseen kannuun. Useimmiten haudutan mustaa teetä kyläileville ystävilleni, joista hämmentävän moni on mieltynyt maustettuun mustaan, harvoin itselleni.

Nämä kysymykset ovat kieppuneet mielessäni siitä lähtien kun löysin teemaailman, heti kun opin tuntemaan ja tunnistamaan makuja ja teelaatujen eroja. Erityisesti ne ovat pinnalla syksyisin. Kun valo vähenee, juon koko vuoden edestä millä tahansa maustettua mustaa teetä. Viime syksynä sain kummallisen himon Earl Greyhin. Koko juttu on täysin selittämätön. Ystäväni epäilivät minun menettäneen viimeisetkin järjen rippeeni. En juonut viikkoihin juuri mitään muuta kuin kannuittain Earl Greyta. Kausi loppui yhtä selittämättömästi seinään kuin oli alkanutkin.

Nämä kuluneet pari kevätkuukautta olen kieppunut kolmen erilaisen mustan teen ympärillä: ensimmäinen niistä, taiwanilainen Curly, jäi kyllä sydämeeni ja teehyllyyni. Siinä on, se, että Curly on rullattu kuin oolong tee mutta hapetettu kuin musta. Yhdistelmä on kovin kiehtova ja pehmeä. Oolongin elementit maistuvat paksussu ja saumattomassa suutuntumassa. Jälkimaku jäi kiertelemään suuhun niin pitkäksi aikaa, että oli pakko ottaa sekuntikellolla aikaa: nielaisemisen jälkeen maistoin teen kielelläni vielä 30 sekunnin jälkeenkin. Etiketissä lukee, että muistuttaa maultaan perinteistä Assamia, mutta minun on paha siihen sanoa mitään kun en oikeastaan ole olenkaan varma mille perinteinen Assam maistuu.

Sitten tämä Jin Hao Dian Hong, joka mulla on juuri nyt teekupissa tässä edessäni. Tämä vaikuttaa vaaralliselta siinä mielessä, että olen jo muutaman läppärin tuhonnut läikyttämällä teet näppäimistölle. Yritän olla varovainen. Jin Hao Dian Hongin etiketissä lukee, että ”tämä on roteva tee, jonka tuoksussa on maltaisuutta ja heinää — havaittavissa viljaisuutta, hunajaa ja suklaata.” Rotevuudesta olen jokseenkin eri mieltä, mutta muutoin kyllä allekirjoitan tämän täysin. Etenkin tuon suklaan. Joskus niinä muinaisina vuosina joina kouvolalaisen lahjatavaraliikkeen teevalikoima oli ainoa kosketukseni teehen, ostin jotakin minkä ruskea etiketti huusi että suklaa. Tietysti petyin. Nyt se tuli mieleeni siitä, että tämä kiinalainen maustamaton musta tee kädessäni maistuu enemmän suklaalta kuin se, jonka maun piti olla pelkkää suklaata. Tietenkään tee ei voi maustua Fazerin Siniseltä, mutta jokin kaakaovoin tapainen Jin Hao Dian Hongin viljapeltomaisuuden takana maistuu.

20160125_151727
Keemun Hong Mu Dan

Ja sitten Keemun Hong Mu Dan, nätit pienet mustat teekukat, jotka tekivät vaikutuksen vieraileviin sukulaisiin. Sen lisäksi, että maku on mukavan hunajainen ja konstailematon, sellainen jota kaikkien oli helppo juoda ja josta kaikki helposti tykkäsivät, tämän hauduttaminen sopii tunareille. Omissa käsissäni musta tee kitkeröityy helposti. Olen tottunut vihreän teen kanssa olemaan tarkka, mutta mustan teen hauduttamisen kanssa menetän helposti hermoni. Ensin haudutan liian laimeaa teetä. Sitten kiroilen kitkeröitettyäni koko kannun. Keemun Hong Mu Danin kitkeröittämiseen vaadittiin sata astetta ja puoli tuntia. Ja kyllä, kun sanon puoli tuntia, en kirjoita ajatuksissani väärin vaan tarkoitan 30 minuuttia. Siinä vaiheessa kahden litran kannusta oli juotu päälle puolet. Heitin päälle lisää vettä ja hykertelin tyytyväisenä. Tarkennuksena lisään vielä, että käytin kahteen litraan vain kaksi teekukkaa.

Curlysta tosiaan tuli ystäväni. En tiedä onko se musta tee joka on kääritty kuin oolong tee vai onko se oolong tee joka on hapetettu kuin musta tee, mutta ystäviä kuuluukin ymmärtää etikettiä syvemmältä. Muutoin musta tee jäänee minulle yhä vieraaksi maailmaksi. Olemme tuttavia, sellaisia hyvän päivän tuttuja. Tavatessamme moikkaamme ja jäämme tuokioksi juttelemaan. Kerran vuodessa vaihdamme kuulumiset syvemminkin. Minulle on kuitenkin opetettu, ettei kaikkien kanssa tarvitse tulla toimeen eikä kaikkien kanssa voi olla sydänystävä. En tiedä onko minun ja mustan teen välillä suurempaa kuilua. Joskus totuus on todella yksinkertainen. Minä ja musta tee vain olemme eri maailmoja.

Ylellisyyttä arkeen teekukilla

9. Lohikaarmeen helmi - teekukka

Toisinaan teen hauduttaminen voi tuntua tylsältä. Teepussin uuttaminen kupissa tai siivilässä käy nopeasti puuduttavaksi, jos ei ole varaa maistella jatkuvasti uusia teelaatuja.

Silloin teekukat voivat antaa ripauksen ylellisyyttä teehen sekä auttaa tekemään teestä jälleen tuoretta ja kiinnostavaa.

Teekukista ei tiedetä, ovatko ne vanhempi keksintö kiinalaisessa teekulttuurissa vai vasta uudempaan  kehitystä. Nykyään teekukkia tuotetaan kuitenkin runsaasti Kiinassa. Suuri osa niistä valmistetaan Yunnanin maakunnassa.

Hauduttaminen

Teekukat valmistetaan sitomalla tuoreita teelehtiä kukkien ympärille ja kuivattamalla aikaansaatu pallo miedossa lämpötilassa. Useimmiten käytetty tee on valkoista tai vihreää teetä ja kukat krysanteemia, jasmiinia tai osmanthusta.

Teekukat perustuvat sille, että lämmin vesi saa pallon lehdet kuoriutumaan hitaasti ja viimein paljastamaan keskelle piilotetun kukka-asetelman. Tämä kukkimista mallintava näytelmä on parhaimmillaan, kun teen valmistaa lasisessa teekannussa tai suuressa ja laakeassa teemaljassa.

Koska kukat on valmistettu useimmiten vihreästä tai valkoisesta teestä, kannattaa käyttää noin 70-80C asteista vettä. Riippuen siitä, kuinka paljon vettä lisäät teekukkiin, saattaa olla parasta tehdä muutama haudutus ennen kuin sisälle piilotettu kukka vihdoin aukeaa, tai muutoin teestä saattaa tulla kitkerää.

Kun kukka on auennut, siitä saa usein vielä muutaman hyvän haudutuksen ennen maun hiipumista.

Vinkki! Kun olet lopettanut teen juomisen, aseta teekukka lasiseen maljakkoon näyttäväksi koristeeksi.

Katso Chayan upeat teekukat tästä linkistä

Lääke teepussitraumoihin: Darjeeling First Flush

Lapsuuden pussiteetraumoista johtuen en ole juonut mustaa teetä lähes ollenkaan, en eteenkään maustamatonta. Ehkä voisin viimeinkin päästää irti näistä traagisista muistoista, joissa samaa pussia lillutellaan päivästä toiseen, muistoista joissa joku aina on sitä mieltä että hyvinhän siitä vielä makua tulee. Kyllä, nyt tätä kirjoittaessa olisi korkea aika päästää näistä muistoista irti.

Taaemmassa teekupissa Singtom Darjeeling First Flush [klik], edempänä Jungpana First Flush [klik]. Kuvassa hauteet näyttävät olevan samaa sävyä, todellisuudessa Singtom on väriltään aavistuksen kultaisempi.

Intialaisen Darjeelingin ensisadoista (First Flush) on helppo aloittaa kai siinäkin mielessä, että jos ei vielä hauteen vaaleahko väri ei epäilytä, niin viimeistään haudutettujen teelehtien väriä katsoessa alkaa miettiä, että no joo, aika vaaleaa sävyähän tämä on. Kevään ensisatoja hapetetaan niin vähän, että ne ovat vielä aika lähellä vihreää.

Lopulta nämä molemmat teet ovat todella makeita. Yllätyin taas. Tosin vaikka teelehtien väri on kovin vihreä ja hapetusaste kevyt, maistuvat nämä molemmat suuhuni selkeästi mustalta teeltä – joskin kevyemmilta, niin kovin pehmeämmiltä. Hentoudessa on kuitenkin kirpeä reuna, joka tuo teehen aromikasta särmää. Etenkin Jungpanassa, jossa on rikotummat teelehdet, on paljon mausteisuutta. En osannut ollenkaan odottaa sitä. Singtomissa teen kirpeä reuna on tasaisempi, toisaalta erittäin raikas.

Kumpikaan näistä ei noussut henkilökohtaiselle lemppariteelistalleni, mutta nämä olivat oikein hyvää siedätyshoitoa vanhoille traumoille. En muuten varmasti ole ainoa jonka lapsuudessa on uitettu samaa teepussia päivästä toiseen ja teekupista toiseen. Voisin ehdottomasti suositella näitä samaa kokeneille, lisäksi luulen että Jungpanassa piilevä mausteisuus miellyttäisi niitäkin, jotka jo valmiiksi rakastavat mustaa teetä.