Aihearkisto: Japanilainen vihreä tee

Gyokuro Hisui – Japanilaisen teen taidonnäyte

Gyokur Hisui Vihreä Tee Chaya Teekauppa

Gyokuro on Japanissa kehitetty vihreä tee, jota pidetään yhtenä kaikista hienoimmista japanilaisista teelaaduista. Yleisesti ottaen gyokuro onkin moninkertaisesti senchaa kalliimpaa. Tämä hienostunut tee tuotetaan samoin kuin sencha, mutta teepensaat varjostetaan ennen sadonkorjuuta.

Varjosta makeutta ja makua

Suurimman osan vuodesta Gyokuro-pensaat kasvavat aivan kuten muutkin teepensaat. Noin kuukautta ennen sadonkorjuuta pensaiden ylle kuitenkin ripustetaan tummia verkkoja, jotka estävät valonsäteitä saavuttamasta teepensaita.

Varjo saa aikaan suuria muutoksia teelehdissä. Ensinnäkin se saa lehdet kasvamaan hitaammin, jolloin lehtiin tiivistyy enemmän ravito- ja makuaineita.

Suora auringonvalo muuttaa teelehtien aminohapot kitkeriksi katekiineiksi. Varjostaminen estää katekiinien syntyä ja korostaa näin ollen teelehtien makua. Lisäksi varjo lisää l-teaniniin määrää lehdissä.  Teaniini antaa teelle sen täyteläisen umami-maun ja lisäksi tasapainottaa kofeiinin piristävää vaikutusta.

Gyokuro Hisui – Raikas ja hedelmäinen

Hisui on aivan Japanin eteläkärjessä Kagoshiman prefektuurissa kasvatettua gyokuro-teetä. Kagoshima on Japanin toiseksi merkittävin teentuotantoalue, joka tunnetaan laadukkaasta ja puhtaasta teestään.

Maultaan Hisui on erittäin kirkas, raikas ja pehmeä. Gyokorulle ominainen umamimaisuus on Hisuissa hyvin mietoa, joten se sopii erinomaisesti kevyen vihreän teen ystäville.

Siirry Chayaan ja tilaa Gyokuro Hisui itsellesi!

Tutustu myös muihin Chayan japanilaisiin vihreisiin teelaatuihin!

 

Morimoto Okumidori Sencha luomu – Japanilainen vihreä tee

Japanilainen vihreä tee

Sencha Morimoto Okumidori on erikoinen ja taidolla käsitelty japanilainen vihreä tee, joka on poimittu kesällä. Lue lisää tästä Morimoton teeperheen taidonnäytteestä ja maista itse!

Vuodenajat teenviljelyssä

Teetä valmistetaan paljolti vuodenaikojen mukaan. Vihreän teen kannalta paras sato korjataan keväällä, kun teekasvi on talven jälkeen alkanut tuottaa nuoria teelehtiä.

Nuorissa teelehdissä ja avautumattomissa silmuissa on voimakkaampi aromi kuin vanhemmissa teelehdissä. Lisäksi teelehden kasvaessa ja vanhetessa sen maku yleensä muuttuu kitkerämmäksi. Jotkin teet, kuten musta tee tai oolong, voidaan hyvin valmistaa myös vanhoista teelehdistä. Mutta herkkä vihreä tee on parasta valmistaa parhaista nuorista lehdistä.

Toinen syy, jonka takia kevät tuottaa parasta teetä, johtuu kevään viileästä ilmastosta ja sumusta. Viileässä teelehdet kasvavat hitaammin, jolloin niihin kerkeää ikään kuin tiivistymään enemmän ravinneaineita ja aromeja. Sen sijaan lehdet, jotka kasvavat nopeasti kesän suorassa auringossa, ovat usein laihemman ja miedomman makuisia.

Taidolla valmistettu kesätee

Japanissa teelehdet senchaa varten poimitaan monta kertaa kevään ja alkukesän aikana. Ensimmäiset sadot ovat aina kallisarvoisempia kuin myöhemmät sadot. Teetä poimitaan myös kesällä ja näistä lehdistä valmistetaan bancha-teetä, joka on hieman senchaa karkeampi japanilainen vihreä tee.

Sencha Morimoto Okumidori on poimittu suhteellisen myöhään senchaksi. Sen lehdet ovat peräisin kesäkuussa ja elokuussa poimituista lehdistä.

Okumidori on kuitenkin valmistettu erityisellä taidolla, jonka vuosi tämä kesätee on hienovaraisempaa, aromaattisempaa ja herkempää kuin kesätee yleensä on. Morimoto nimittäin leikkaa teepensaita runsaasti kesäkuun sadon jälkeen, toisin kuin suurin osa teenviljelijöistä Japanissa.

Leikkaamisen vuoksi teepensaan kasvu tyrehtyy hetkeksi ja hidastuu. Näin teelehdet kasvavat hitaasti jopa kesällä, ja Morimoto voi jälleen korjata elokussa pensaista nuoria ja laadukkaita teelehtiä.

Tasapainoinen ja runsas sencha

Morimoton Okumidori-senchaan on lisätty kesällä poimittujen teelehtien lisäksi hieman teekasvin varsia. Varsissa on hyvin mieto ja pehmeä maku, joka tasapainottaa taidokkaasti Okumidorin makua.

Teen tuoksu on hedelmäinen ja siitä voi erottaa pähkinäisyyttä sekä sellaista maitoisutta, jota varsiteessä usein on.  Maultaan Okumidori on selkeä, hedelmäinen ja raikas, eikä siinä ole lainkaan kitkeryyttä tai tylsää pölyistä aromia, jota kesäteessä usein on. Jälkimaku on pitkäkestoinen ja toistaa pähkinäistä makua.

Tarkastele Morimoto Okumidori Senchaa Chayssa ja tilaa omasi!

Katso myös muut uudet japanilaiset vihreät teet!

 

Näin maustat oman teen joululahjaksi

maustettua teetä
Oman teen maustaminen on hauska projekti, josta syntyy ainutlaatuisia joululahjoja.

Mausta oma teesi joululahjaksi!Ankkuri

Huom! Jos et osaa päättää mitä teetä maustaa, katso alta suosittelemamme aloitusteet, jotka tarjoamme jouluun saakka -15% tarjoushintaan koodilla ”maustatee

Haluatko antaa tänä vuonna persoonallisen joululahjan läheisillesi? Kokeile maustaa oma teelaatusi ja jaa teenautinto sinulle tärkeiden ihmisten kanssa.

Kokeile vaikkapa tehdä jokaiselle ystävällesi juuri heidän luonteenpiirteisiinsä sopia tee. Näillä ohjeilla onnistut varmasti ja luot ikimuistoisia joululahjoja.

Aloitusteet oman teesi pohjaksiAnkkuri

Huom! Katso tästä suosittelemamme aloitusteet, jotka tarjoamme jouluun saakka -15% tarjoushintaan!

Ensimmäisenä tarvitset jonkin teen, jonka päälle voit mausteesi rakentaa. Mieti jo tässä vaiheessa, millä haluat maustaa teen.

  • Älä osta kaikkein kalleinta teetä, sillä ne voivat olla maultaan liian hienovaraisia. Peruslaatuiset teet tai teesekoitukset käyvät hyvin vahvemman luonteensa vuoksi.
  • Jos aiot käyttää vahvoja ja lämpimiä mausteita kuten neilikkaa tai mustapippuria, valitse rotevampi tee. Aromikkaat mausteet kuten kardemumma tai hedelmät sopivat myös hienovaraisemmille teelaaduille.
  • Halutessasi voit luoda pohjankin itse sekoittamalla eri teelaatuja keskenään juuri oikeanlaisen sekoituksen luomiseksi.

Valitse mausteet ja maustaAnkkuri

Seuraavaksi voit kerätä kaikki tarvitsemasi mausteet ja yhdistää niitä tarvittavan määrän teehen. Koska mausteiden vaikutusta ja yhteensopivuutta on usein vaikea ennustaa, kannattaa hankkia varapussillinen teetä, jota käytät kokeiluun.

Muista, että mausteiden täytyy antaa muhia teessä muutamia päiviä tai viikkoja.

  • Suosituksemme mustan teen ystäville: mustapippuri, neilikka, muskottipähkinä, kardemumma, chili, vanilja, kaakaonibsit, kirsikka, omena, lime, lakritsa.
  • Suosituksemme vihreän/valkoisen teen ystäville: minttu, kardemumma, kaneli, inkivääri, marjat, ruusu, jasmiini, vanilja, omena, sitruuna, appelsiini, karamelli.
  • Voit soveltaa näitä suosituksia myös muihin teelaatuihin, seuraten jompaa kumpaa luetteloa siitä riippuen, kuinka tummaa tee on.

Aloitusteet nyt -15% koodilla ”maustatee”Ankkuri

Jos et tiedä minkä teen pohjalle lahjasi loisit, kokeile näitä teelaatuja. Ne ovat tasapainoisia ja kestävät hyvin sekä voimakkaampia että herkempiä mausteita.

Ceylon OP1 Greenfield (luomu)

Tämä pehmeä srilankalainen musta tee on täydellisen tasapainoinen teepohja, jonka voit maustaa valitsemillasi mausteilla. Korkealla 1,5-2km korkeudessa kasvatetun teen aromi on metsäinen ja ronski, mutta samalla aromaattinen, joten se tukee hyvin kaikenlaisia maustelisiä.

Linkki tuotteeseen

Bancha – japanilainen vihreä tee

Bancha on japanilainen vihreä tee, joka on hieman senchaa karkeampi, voimakkaampi ja kitkerämpi. Näin ollen se tukee hyvin voimakkaampia vihreän teen mausteita. Koska tee on valmistettu japanilaiseen tapaan höyryttäen, sen merellinen ja ruohoinen maku on samalla tarpeeksi herkkä miedoille mausteille

Linkki tuotteeseen

Miten valkoinen tee erottuu vihreästä teestä?

valkoinen tee, vihreä tee, terveysvaikutukset

Valkoinen tee ja vihreä tee ovat hyvin samankaltaisia teelajikkeita. Kumpaakin myös ylistetään niiden runsaiden terveysvaikutusten vuoksi. Mutta miten vihreä ja valkoinen teen todella eroavat toisistaan? Entä kumpi on terveellisempää?

Teelaadut vaaleasta tummaan

Teelaadut voi asettaa skaalalle, joka kulkee vaaleasta teestä tummaan teehen. Tärkein erottava tekijä on teelehtien hapettumisaste. Hapettumisella tarkoitetaan sitä reaktiota, joka saa muun muassa omenan muuttumaan ruskeaksi, jos sen jättää leikattuna seisomaan pöydälle.

Vihreä tee on teelaaduista vähiten hapetettua. Heti poiminnan jälkeen teelehdet joko paahdetaan kuumassa pannussa kiinalaiseen tapaan tai höyrytetään kuumassa vesihöyryssä japanilaiseen tapaan. Tarkoitus on kuumentaa teelehdet siihen pisteeseen, että lehtien entsyymit lopettavat toimintansa ja hapettuminen pysähtyy.

Valkoinen tee sen sijaan jätetään usein poiminnan jälkeen yksinkertaisesti aurinkoon kuivumaan tai se kuivatetaan koneellisesti. Entsyymit eivät lopeta toimintaansa heti, jonka vuoksi valkoinen tee on hieman vihreää hapettuneempaa. Lehdet kuitenkin kuivuvat sen verran nopeasti, että entsyymit eivät kerkeä hapettaa lehtiä pitkälle.

Oolong teen kohdalla hapettuminen viedään pidemmälle. Lehtiä rullataan joko käsin tai koneellisesti niin, että lehtien solut rikkoutuvat ja soluneste pääsee paremmin kosketuksiin ilman kanssa. Näin lehdet hapettuvat nopeasti ja hapettuminen voidaan pysäyttää missä vaiheessa tahansa. Siksi oolongia voi olla sekä vaaleaa miedosti hapetettua sekä tummaa runsaasti hapetettua. Kaikista eniten hapetettu tee on kuitenkin musta tee, jonka annetaan tummua kokonaan.

Valkoinen tee hieman terveellisempää

Terveysvaikutusten kannalta valkoinen tee ja vihreä tee eivät eroa paljoa toisistaan. Jotkin tutkimukset osoittavat, että valkoinen tee sisältää vihreää enemmän antioksidantteja, mutta ero ei ole merkittävä. Juo siis kummasta pidät enemmän! Valkoisen teen suurempi antioksidanttimäärä saattaa johtua siitä, ettei sitä kuumenneta tai siitä, että valkoinen tee valmistetaan useimmiten nuoremmista teelehdistä kuin vihreä tee.

Kummatkin teelaadut, kuten mikä tahansa muukin teelaatu, ovat erittäin hyödyllisiä terveyden kannalta. Tee sisältää runsaasti fenoleita, erityisesti flavonoideja sekä katekiineja, jotka ovat hyvin tehokkaita antioksidantteja. Antioksidantit estävät vapaiden radikaalien toimintaa kehossa. Vapaat radikaalit aiheuttavat kehoon hapetusstressiä sekä voivat saavat aikaan lievän tulehdustilan. Lisäksi tee sisältää runsaasti eri vitamiineja ja mineraaleja.

Linkki Chayan valkoisen teen valikoimaan

 

Paahteinen tee-erikoisuus: Kyobancha!

kyobancha

Yksi erikoisemmista japanilaisista teelaaduistamme on nimeltään Kyobancha. Kyseinen tee on niin harvinaista, että tuskin löydät sitä mistään muualta Suomesta!

Kyobanchan nimi johtaa sen kasvualueesta ja tuotantotavasta. Ensimmäinen tavu juontaa juurensa yhdestä Japanin perinteisimmistä teenviljelyalueista eli Kiotosta (Kyoto). Toinen osa teen nimestä johtuu siitä, että lehdet korjataan vasta myöhään keväällä tai kesällä. Tätä myöhempään poimittua teetä kutsutaan banchaksi ja se on laadultaan vaatimattomampaa kuin kevään varhaisempi poiminta.

Usein teenviljelijät tuottavat vain pieniä määriä Kyobanchaa omaan käyttöönsä. Teelehdistä voi päätellä paljon siitä, miten se eroaa normaalista japanilaisesta teestä. Ensinnäkin se on paahdettu voimakkaasti. Paahtaminen muuttaa lehdet vihreistä ruskeiksi ja antaa teelle karamellisen ja savuisen maun.

Paahtamisen ansiosta Kyobanchassa on myös erityisen vähän kofeiinia. Sitä sanotaankin akachan banchaksi eli kirjaimellisesti vauvateeksi, sillä siinä on niin vähän kofeiinia, että se sopii myös lasten juotavaksi.

Kenties piirre, joka erottaa Kyobanchan selviten muusta japanilaisesta teestä, on lehtien koko. Koska Kyobanchan lehdet poimitaan vanhempina, ne jätetään pyörittämättä neulasmaiseen muotoon. Tuloksena on kaunis, mutta erittäin hauras ja ilmava tee.

Vaikka Kyobanchan lehdet ovat kevyitä, niitä ei tarvita paljoa teekupin valmistamiseen. Paahteinen ja makea, hieman kinuskiin viittaava maku tarttuu nimittäin helposti lehdistä veteen. Koska lehdet ovat niin kookkaita, tee on parasta teekannussa tai suuressa siivilässä valmistettuna.

Riippumatta siitä oletko uusi teenystävä vai harras japanilaisen teen kuluttaja, tarjoaa Kyobancha mielenkiintoista ja terveellistä vaihtelua teevalikoimaasi.

Linkki tuotteeseen

Neljän senchan suora

01

Alkusyksystä olen juonut paljon mustaa ja vahvasti maustettua teetä. Muina vuodenaikoina en hirveästi kaipaile mustaa teetä, ehkä juon koko vuoden kiintiöt täyteen syys-lokakuussa. Pari viikkoa sitten se kuuluisa kiintiö tuli taas täyteen. Ensin huomasin täyttäväni teekuppia omenamehulla, sitten tuorepuristetulla omenamehulla, sitten huomasin ostaneeni litrahinnaltaan nelinumeroista hajuvettä eikä mikään enää maistunut muulle kuin Guccin Guiltylle. Sen jälkeen join hetken soijamaitoa. Sitten halusin taas teetä.

Sencha ja minä tapasimme ensimmäisen kerran kun olin 14-vuotias. Se oli niitä aikoja, kun olin juuri löytänyt irtoteen ja olin juuri pääsemässä jyvälle lämpötilojen vaikutuksesta teen hauduttamisessa. Luulen, että kouvolalaisesta lahjatavaraliikkeestä ostamani 50 gramman pakkaus oli ensimmäinen kosketukseni maustamattomaan vihreään teehen. Siitä oli tuoreus aika kaukana eikä laatu ollut loistavaa, mutta sinä talvena se oli parasta mitä minulla oli. Se jätti minun makuaistiini pysyvän jäljen.

En olisi voinut silloin edes kuvitella tätä neljän senchan suoraa edessäni nyt. Join teetä peläten makuvaihtoehtojen alkavan lähikaupan pusseista ja loppuvan kouvolalaisen lahjatavaraliikkeen hyllyille. Koskaan en ole ollut iloisempi ollessani väärässä. Oli hurjaa tajuta, että samalla tavalla kuin nyt kupissani Sencha Fukujyu maistuu keinuvalle elokuiselle viljapellolle lapsuudenkotini edessä, on Aasiassa samalla tavalla pelto täynnä teetä kuin täällä ohraa, ja että Japanissa voi olla tyttö joka asuu teepellon reunalla. Ehkä hän löytää Sencha Fukujyun maun pehmeydestä kirpeyden, kuin enteen tulevasta. Ja ehkä samalla tavalla Tokiossa voi olla nainen joka maistaa teekupissaan saman täyteläisyyden, ehkä hänkin löytää kepeän suutuntuman alta saman paksun koti-ikävän.

02

sencha fukujyu
Sencha Fukujyu

Olin ehtinyt jo monta päivää pohdiskella japanilaisen senchan syvintä olemusta, kun äiti kävi kylässä. Kertoi nähneensä painajaista, jossa muutama juhlavieras oli yllättäen saapunut pari päivää ennakkoon. Ei siinä muuten mitään, mutta yksikään kakku ei ollut vielä valmis. Ei ollut mitään tarjottavaa. Pakasteestakin oli kaikki pullat syöty. Jäin siinä miettimään, että niin, eipä mullakaan ole koskaan mitään tarjottavaa kellekään. Paitsi teetä. Aina pelkkää teetä.

Hetken aikaa mietin, että pitäisikö tässä nyt tuntea syyllisyyttä kun kaapista löytyy ehkä muutama kuiva digestivekeksi jos sitäkään. Ja teetä. Mutta milloin pelkkä tee on ollut vain teetä?

Sencha Yamato
Sencha Yamato

Pullattomasta pöydästä painajaista nähnyt äitini juo mitä tahansa mustaa teetä missä tahansa muodossa. Olen aina välillä maistattanut sillä kevyempiä makuja, tulos on ollut aina huono tai sitten yritys on jäänyt kokonaan tuloksettomaksi. Kun tarjosin äidille kuivia keksejä ja Sencha Yamatoa, olin siis jo valmiiksi luopunut toivosta. Olin luullut, että äiti maistaisi senchoissa vain meren ja vähän levää, mutta ei, hän sanoikin teen olevan oikein pehmeää eikä ollenkaan yhtä tikkumaisia kuin ne, mitä olin hänelle joskus aiemmin juottanut. Ilmeeni olisi varmaan ollut kuvaamisen arvoinen. Tuijotin teekuppia silmät lautasina. Ei siinä, kyllä tiesin että Sencha Yamato on hyvää, mun mielestä sen maku on pehmeämpi kuin kissan tassu, mikä on aika paljon sanottu minun suustani, en vain osannut odottaa sitä äidin suusta. Mitä enemmän juon tätä, sitä enemmän huomaan ajattelevani keväistä niittyä jolla jokainen kukka on valkoinen. Mietin kuinka paljon makeampi ja täyteläisempi suutuntuma olisi jos en tupakoisi. Onneksi teekuppi kädessä on helppo antaa itselleen anteeksi.

Sencha Kura
Sencha Kura

Siinä missä Sencha Yamato on kaunis kevät, on Sencha Kura vehreä kesä, lomapäivä meren rannalla, makaat nurmikolla puun varjossa, kesä on raukea ja makea, märkä merituuli koskettaa jotain sisälläsi kuin pyytäen sinua päästämään irti. Sencha Kuran kosketus on paksu, sen makeudessa on särmää, sen täyteläisyydessä on lujuutta. Makaat nurmikolla puun varjossa ja olet unohtanut, että lomasi loppui jo, olet unohtanut myös että on marraskuu ja nurmikko on kuollut. Mutta se on ihan ymmärrettävää.

Jotenkin ymmärrän, ettei tätä makua ole saatu tai haluttu saada hajuvesipurkkiin. Olisihan se vähän outoa: litrahinnaltaan nelinumeroinen parfyymi, jonka makeassa tuoksussa olisi aavistus suolaa ja merilevää ja jonka etiketissä lukisi KURA. Suomalaiset miettisivät Stockmannin hyllyllä että mitä nyt taas, tuolla on tiet täynnä loskaa, taivaalta sataa ilmaiseksi räntää.

Maistaessani Sencha Kagoshimaa tuli sellainen tunne, että pitäisi alkaa halailla puita. Tunteen voimakkuus yllätti minut ja tarkistin etiketin: diagnoosin virallinen nimi on ”pähkinäinen.” Kagoshiman maku on senchaisen ruohoisa mutta siinä on jo enne ruskasta. Teekuppini mielenmaisemassa aurinko laskee korjattujen mutta kyntämättömien peltojen taakse, ilmassa on jo kirpeyttä, maku on paksu mutta tuntuma tasaisen kepeä. Sencha Kuraa juodessasi unohdat lomasi loppuneen jo, mutta Kagoshimaa juodessasi unohdat olevasi edelleen työtön.

Sencha Kagoshima
Sencha Kagoshima

Kun minulle tulee vieraita, minulla on tarjottavaksi pelkkää teetä. Mutta milloin pelkkä tee on ollut vain teetä? Parhaimmillaan tee on pelkkää teetä.

Baisao (1675-1763)

Tee liittyy Aasiassa niin vahvasti taiteeseen ja uskontoon, että tee on välttämättömästi vetänyt puoleensa monta mieleenkiinstoista henkilöä. Yksi näistä on japanilainen Baisao, joka harjoitti eräänlaista luostariin sitoutumatonta zen-buddhalaisuutta.

Baisao syntyi Japanissa vuonna 1675 Hizenin maakunnan Kyushussa. Sama alue tunnetaan paikkana, jonne munkki Eisai kylvi aikoinaan ensimmäiset Kiinasta tuomansa teesiemenet. Hänen isänsä oli kungfutselainen lääkäri, ansioitunut runoilija sekä chado-teeseremonian harjoittaja, joka kuului Hizenin hallitsevaan sukuun.

Hizen sittemmin muuttunut maakunta sijaitsi lähellä Nagasakia, jossa toimi myös ainoa ulkomaalaisille (kiinalaisille ja hollantilaisille) avoin satama. Tätä kautta oli muutama vuosikymmen ennen Baisaon syntymää saapunut Japaniin kiinalaisia zen-opettajia, jotka muodostivat kiinalaisvaikutteisen Obaku-koulukunnan Japaniin. Juuri tätä zen-suuntausta Baisao alkoi opiskelemaan 11-vuotiaana.
Hän vietti suuren osan munkkivuosistaan matkustellen ja vieraillen eri opettajien luona, mutta enimmäkseen hän pysytteli opettajansa luona Kyushussa Ryushin-ji -temppelissä. Opettajansa kuoleman jälkeen, vietettyään melkein kolmekymmentä vuotta Kyushussa, Baisao suuntasi pääkaupunkiin Kiotoon, ja tästä alkoi hänen elämänsä seuraava suuri vaihe.

Noin vuodesta 1725 Baisao vietti kymmenen vuotta matkustellen Kioton ja Osakan alueella, kunnes viimein asettui noin 60-vuotiaana Kiotoon myymään teetä. Ensin hän myi teetä pysyvyllä paikalla Fushimi-sillalla, mutta lopulta alkoi pystyttämään kauppansa erityisesti paikallisten nähtävyyksien luokse. Matkoillaan Baisao kuljetti teevälineitään hartioillaan kahdessa bambu-kantokorissa. Hän ei pyytänyt teestään maksua, mutta keräsi lahjoituksia bambuputkiin henkensä pitimiksi.

Vuonna 1741 Baisao joutui palaamaan Hizeniin uusimaan lupansa, joka mahdollisti toiminnan Kyushun maakunnan ulkopuolella. Täällä Baisao rekisteröi itsensä Osakan asukkaaksi vältääkseen matkustusluvan rajoitukset, ja luopui pappiudestaan. Baisao otti maallikkonimekseen Ko Yugai. Hän piti silti yllä yhteyksiä munkkiystäviinsä ja myös asui ajoittain buddhalaisissa temppeleissä.

Noin 70-vuotiaana Baisao alkoi opettamaan zeniä. Hänen oppilaisiinsa kuului muutamia munkkeja sekä maallikkoja. Vuonna 1754, noin 80-vuotiaana, Baisao ei enää kyennyt toimimaan aktiivisesti teenmyyjänä, vaan poltti teevälineensä ja keskittyi zenin opettamiseen. Tänä aikana Baisao ansaitsi elantonsa lähinnä kalligrafialla ja lahjoituksilla. Baisao kuoli 88-vuotiaana vuonna 1763. Baisaon toivomuksia noudattaen hänen ystävänsä sirottelivat hänen tuhkansa Kamo-jokeen.

Eräitä kiinnostavia johtopäätöksiä voi vetää Baisaon runoista, jotka kertovat tuon ajan teekulttuurista. Ensinnäkin Baisaon valmistama tee oli senchaa, lehtiteetä, joka oli vielä uutuus Japanissa. Ilmeisesti hän myös haudutti teetä suoraan kannussa, jossa keitti vetensä. Kannun manitaan ollen kiinalaista savea, ei rautaa kuten chadossa käytetyt tetsubinit. Kirjassa on myös maalaus tästä savikannusta: siinä on kahva sivulla, ja tässä se muistuttaa huomattavasti Chao Zhou -lieden kannua. Ilmeisesti näitä kannuja ja liesiä (joita kutsuttiin bofuraksi) tuotiinkin Kiinasta Japaniin, ja näiden pohjalta syntyivät japanilaiset teekannut, joissa on myöskin kahva sivulla.

Useassa runossa Baisao myös mainitsee polttaneensa liedessä männynkäpyjä sekä puun lehtiä, joka on hyvin kaukana nykyaikaisesta ihanteesta käyttää saviliedessä vain hienoimpia oliivinsiemenhiiliä! Erittäin mielenkiintoista on myös se, että Baisao käytti maifan-kiviä vedessään. Nykyaikanakin jotkut teenjuojat pyrkivät parantamaan vedenlaatuaan uittamalla näitä kiviä teevedessään.

Baisaon runoissa on havaittavissa selkeää pessimistisyyttä teekulttuurin suhteen. Moneen otteeseen hän valittelee, että ihmiset keskittyvät vain teen värin, tuoksun ja maun arvioimiseen, jolloin teestä jää puuttumaan oleellisin, hengellinen osa. Baisaon aikaan tee ehkä saavuttikin suosiotaan eräänlaisena kultturellina vapaa-ajan harrastuksena.

My guests get old Chao-chou’s one cup tea;
and whoever can grasp the taste in that cup
whether stranger or friend, knows my true mind.

-Waddel, Norman (2008): Baisao – The Old Tea Seller: Life and Zen Poetry in 18th Century Kyoto

Matchan valmistus

matchauutinen

Vaikka matcha on yksi vanhimmista teemuodoista, sen tuottaminen on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Paras matcha syntyy vain huolellisesta työstä joka alkaa jo ennen kuin teelehdet on poimittu.

Varjostaminen

Kaikki matcha tuotetaan vain sellaisten teekasvien lehdistä, joita on varjostettu noin 20-30 päivää ennen sadonkorjuuta. Tämä tapahtuu levittämällä suuri verkko kasvien ylle, joka vähentää kasvien saamaa valon määrää jopa 90%.

Myös japanilainen gyokuro-tee valmistetaan samalla tapaa varjostetusta teestä. Vähäinen valo muuttaa lehtien kemiallista koostumusta huomattavasti. Normaalisti teekasvi tuottaa juurissaan teaniinia, joka muuttuu lehdissä valon vaikutuksesta katekiineiksi. Katekiinit ovat voimakkaita antioksidantteja, mutta ne myös vastaavat osittain teen kitkerästä mausta. Varjostetussa teessä valo ei pääse muuttamaan teaniinia katekiineiksi, jonka vuoksi siinä on lempeämpi maku kuin normaalissa vihreässä teessä.

Varjostettu tee sisältää myös enemmän kofeiinia kuin tavallinen tee. Tämä ei kuitenkaan johda epämiellyttävään kofeiinin yliannostukseen, sillä lehtien sisältämä teaniini on rauhoittava ainesosa, joka osittain kumoaa kofeiinin vaikutuksen. Parhaimmillaan korkea teaniini- ja kofeiinipitoisuus tuottavat miellyttävän virkeän ja keskittyneen mielentilan.

Poiminta

Kun teepensaat varjostetaan, kasvi koittaa luonnollisesti tavoitella enemmän valoa tuottamalla pidempiä teelehtiä. Suurin osa japanilaisesta teestä korjataan koneellisesti, mutta matcha poimitaan usein käsin, sillä laadukas matcha valmistuu vain nuorista ja pehmeistä teesilmuista. Pienikin määrä huonompaa lehtimateriaali voi pilata koko erän.

Höyrytys, kuivaaminen ja perkaaminen

Poiminnan jälkeen teelehdet höyrytetään nopeasti kuten lähes kaikki muukin japanilainen vihreä tee. Höyrytys ikään kuin lukitsee teelehden ainesosat paikoilleen ja tuhoaa ne entsyymit, jotka vastaavat hapettumisesta. Näin vihreä tee pysyy vihreänä teenä eikä ala muuttumaan mustaksi teeksi päästessään kosketuksiin ilman kanssa.

Höyryttämisen jälkeen lehdet täytyy kuivata. Tämä suoritetaan usein pitkissä tuulitunneleissa, joissa lehdet pääsevät liikkumaan vapaasti ja säilyttävät litteän muotonsa. Lopulta lehdistä poistetaan varret ja lehtiruodet erityisillä koneilla, sillä kunnollista helposti vaahdottuvaa matchaa voi valmistaa vain 100% puhtaasta teejauheesta.

Lajittelu

Tähän vaiheeseen yltänyttä kuivattua ja rikottua teetä kutsutaan tenchaksi. Se myydään eteenpäin yrityksille, jotka jalostavat kuivat lehdet lopulliseen muotoonsa hienoksi teejauheeksi.

Kuten viinin, jokaisen matchan tulisi olla mahdollisimman samankaltaista vuodesta toiseen. Sen vuoksi matchaa valmistavien yritysten täytyy hankkia tenchaa monelta eri viljelmältä ja maistella tarkoin jokaista erää voidakseen luoda uudelleen tavoittelemansa makuprofiilin. Maistelu tehdään aina tenchalehdillä ja jauhetaan matchaksi vasta, kun haluttu maku on saavutettu.

Yhdistelemällä erilaisia tencha-eriä voidaan luoda yli sata erilaista matchalaatua. Kun tuottajat ovat tyytyväisiä saavuttamaansa lopputulokseen, he lähettävät koe-erän jauhettavaksi, ja jos lopputulos vastaa odotuksia, matcha siirretään tuotantoon.

Jauhaminen

Kuivatut tenchalehdet täytyy jauhaa erittäin hienoksi jauheeksi, jotta niistä voi valmistaa laadukasta matchaa. Liian karkea jauhe ei sekoitu kunnolla veteen kun sitä vispataan matchakulhossa, vaan painuu kulhon pohjalle. Myöskään laadukkaalle matchalle ominaista paksua vaahtoa ei ole mahdollista luoda ilman tarpeeksi hienoa teejauhetta.

Yleensä teelehdet jauhetaan kivimyllyissä. Kivi on sopiva materiaali jauhamiseen, sillä se ei lämpeä paljoa jauhamisen aikana. Kitkan aiheuttama liika lämpö voi tuottaa matchaan ”palaneen” maun.

Lopullinen lajittelu

Viimeiseksi jauhettu teejauhe lajitellaan erityisissä tuulitunneleissa. Jauhe asetetaan tunnelin toiseen päähän, josta tuuletin sinkoaa ne eteenpäin. Hienompi teejauhe kulkeutuu kauemmaksi ja siitä valmistetaan kaikkein hienoin matcha, joka yleensä varataan niin sanotun paksun teen (koicha) valmistamiseen. Koicha muistuttaa koostumukseltaan lähes hunajaa ja sitä valmistetaan usein teeseremoniassa.

Karkeampi teejauhe jää tuulitunnelissa lähemmäs tuuletinta. Tästä jauheesta valmistetaan halvempia sekoituksia, joka useimmiten varataan niin sanotun ohuen teen (usucha) valmistamiseen. Usucha on koichaan verrattuna juoksevampaa ja myös sitä valmistetaan teeseremoniassa, mutta silloin seremonia poikkeaa muodollisemasta koicha-seremoniasta.

 

Jääteistä jaloin – kylmä gyokuro

Viileä makuräjähdys hakusessa? Hienolaatuista japanilaista vihreää teetä kutsutaan gyokuroksi (玉露), joka voidaan suomentaa helmikasteeksi.  Jo nimi tuo mieleen sateen kasteleman varjoisan puutarhan jossa mieli lepää. Gyokuro on ylellinen tee, jota kuluu paljon pieneen määrään vettä (6 – 12 grammaa kahta desilitraa kohti).

Tummanvihreät, tasapituiset teelehdet on kasvatettu osittain varjostaen kolmen viikon ajan hienostuneen maun takaamiseksi. Nopea höyrytysprosessi tuo lehdistä esiin umamin, erittäin tyydyttävän suutuntuman.

teekasi

Vihreän teen uuttaminen voi olla haastavaa, mutta gyokuron kanssa teen ystävä on vielä suuremman haasteen edessä. Veden lämpötilan on gyokuron normaalissa kuumassa uutoksessa oltava tarpeeksi matala, noin 50°C–60°C astetta. Liian pitkät lojutukset tai heiluttelu muuttavat teen helposti kitkeräksi, mutta jos tee on kallista ei liian hento haudutuskaan ole toivottu.

Ratkaisu ongelmaan on kylmä gyokuro, jota moni japanilainen teetalo tarjoaa sisään astuvalle asiakkaalle kesäaikaan.  Se on helppo valmistaa.

Valmistusohje:

Yhtä teegrammaa kohden teekannuun laitetaan yksi jääkimpale. Jään annetaan sulaa ja kärsivällisyys palkitaan, sillä herkullinen jäägyokuro on kuin kreppisilkkiä makunystyröille.

88. yö – Japanilainen teeperinne

Teenkorjuuta Japnissa

”Hachijyuuhachiya” (kahdeksaskymmeneskahdeksas yö) on 88. vuorokausi risshunin jälkeen. Risshun on kevään ensimmäinen päivä Japanin vanhassa kalenterissa, ja nykyisin sitä vietetään helmikuun neljäntenä päivänä. Hachijyuuhachiyaa vietetään siis toukokuun toisena päivänä, karkausvuosina toukokuun ensimmäisenä.

Teenviljelijät valmistautuvat pitkään tätä ajankohtaa varten, sillä silloin on teen sadonkorjuuaika. Sanotaan, että 88. yönä poimittu tee on korkealaatuista, ja että sitä juotuaan pysyy terveenä koko vuoden.

Japanilaisten sanonta ”Hachijyuuhachiya no wakarejimo”, vapaasti suomennettuna ”88. yönä jäähyväiset pakkaselle” tarkoittaa, että toukokuun toisen päivän jälkeen ei ole enää pakkasia. Joskus lämpötila saattaa laskea tuohon aikaan sen verran paljon, että halla tekee sadolle pahaa jälkeä. Uskotaankin, että tuo sanonta keksittiin ohjeeksi viljelijöille. Teenviljelijälle on erittäin kova paikka, jos halla vahingoittaa versoja ennen sadonkorjuuta, joten jokainen heistä rukoilee, ettei halla pilaisi satoa.

Hallavahinkojen torjumiseen käytetään mielikuvituksellisia keinoja. Teeviljelmillä tarkkanäköinen huomaa, että siellä täällä on korkeita tuulettimia. Tyyninä öinä teepensaiden latvan korkeudella oleva ilma on kylmintä, mutta kuusi metriä maanpinnan yläpuolella ilma on muutaman asteen lämpimämpää. Tuulettimet työntävät tuon lämpimän ilman alaspäin, mikä estää versoja jäätymästä.

Hachijyuuhachiya osuu juhlapyhien täyttämän Golden Weekin kohdalle, minkä vuoksi julkisia teenkorjuutapahtumia järjestetään kautta Japanin. Tällaisiin tapahtumiin voi käydä osallistumassa esimerkiksi Sayamassa, joka sijaitsee Saitaman prefektuurissa lähellä Tokiota.

Tutustu japanilaisiin teihimme tästä.

Lähde: Yunomi.us